Memory lane

Muistatteko miltä vastasyntynyt tuoksuu? Miltä tuntuu pitää omaa lasta ensimmäistä kertaa sylissä? Muistatko ensimmäiset yöt sairaalassa ja kotona? Ihmetys ja huoli pienestä vauvasta. Epäusko, että se pieni nyytti todella on oma.

Ensimmäiset kuukaudet ja uudet kehittyvät taidot. Istuminen, kiinteiden maistelu, konttaaminen. Seisomaan nousu ja ensimmäiset korjuvat askeleet.
Suuret ja pienet haaverit. Puhallukset ja pusut pipille. Lohdutuksen sanat.

Muutaman vuoden päästäkin nuo asiat muistaa. Toivottavasti muistaa aina. Ensikertaiset ainutlaatuiset hetket.

Tässä muutama kuvamaistainen meidän esikoisen hetkistä.

viikon ikäisenä

kastejuhla äitini luona

juhannuksen aika, neiti 1,5v

Lähes kaksi vuotias isosisko

Lähes kaksivuotias

 

Ensimmäinen viikko

Tämä postaus piti julkaista jo maanantaina, mutta kiireisen arjen vuoksi jäi.
Ensimmäinen dieetti elintapamuutosviikko takana ja on viikkokatsauksen aika. Lähinnä itselle, mutta ehkäpä jotakuta teistä kiinnostaa myös.

Liikunta:
- uinti x1: 45min tehokasta uintiaikaa, uitu matka 2km
- hiihto x1: noin 40min, hiihdetty matka noin 4km
- tennistä 60min, tehokkuus lienee kaukana, vaikka hiki tulikin
- lisäksi koiralenkit ja ulkoilut lasten kanssa

Ruokailu:
- ruokarytmiä järkeistetty ja ruoka-ajoista pidetty kiinni
- kasviksia ja hyvää proteiinia lisätty
- kalaa kerran viikossa

Ihan perusasioita, ei maailmaa mullistavaa, mutta jotain kuitenkin.

Painomuutos -2kg
 

Meandi kevät 2015

Kevät keikkuu jo lähes korvilla ja monet vaatevalmistajat julkaisevat kevätmallistonsa. Meandi julkaisi omansa viime kuun lopussa ja tänään pääsin kurkistamaan vaateuutuuksia. Muutama vaatesuosikki jatkoi syksyistä voittokulkuaan uusien värien voimin. Myös klassisia mekkomalleja pysyy mukana, joka kevään tapaan, vain kuosi oli vaihtunut. 
 
Lastenvaate mallisto on hieman pettymys, ehkäpä liian uusretroa minulle. Tykkään kyllä ruskeasta, mutta yhdistettynä liian kirkkaisiin väreihin (kuten malliston oranssi) on minulle liikaa. Myöskään omput eivät sytyttäneet. Kauniita vaatteita, mutta kotiuttaisin meille vain turvalliset harmaan housut (best sweatpants) ja muutaman hempeän vaalean paidan/tunikan (lovetree puffy top sekä cats&flowers tunic).

Naisten mallisto oli ihana! Olisin voinut valita sieltä vaatekaappiini lähes jokaisen vaatteen. Erityisesti pidin mustista mekoista (fantastic boatneck dress sekä sleeveless dress). Materiaali on todella ihanaa, laskeutuvaa ja helppohoitoista. Myös farkkusortsit (demin sorts) ja raitapaita (striped batwing top) veivät sydämeni. Viime syksyisen hameen kaveriksi voisin myös haluta flow magic skirtsin. Hame on todellakin täydellinen. <3

Vaatesuosikkini päättömien ystävieni päällä ;)

Joko olet käynyt katsomassa malliston?

Raskauksista palautuminen

Ihmiset ympärilläni tuntuvat palautuvan raskauksista kuin itsestään, tekemättä mitään. Imetetään vain ja raskauskilot karisevat. Minä kuulun siihen toiseen kastiin kelle ei todellakaan käy niin. En tiedä onko syynä aikuisiän kamppailu kilojen kanssa ja kroppa on yksinkertaisesti sekaisin kilokamppailusta ja raskauksien tuomista hormonimuutoksista. (Opin vasta nyt, että raskaushormonit voivat todella sekoittaa elimistöä ja palautuminen "normaalitilaan" voi olla hankalaa)

Saati kun kaksi raskautta tulee lyhyen ajan sisään, voi kombo olla valmis. Esikoinen ehti juuri täyttää vuoden kun sain tietää odottavani kaksosia. Tiedän, että kroppa on ollut kovilla eikä (lähes) kolmen vuoden univelka auta asiaa. Ruokavaliosta puhumattakaan.. Raskauskiloja tuli molemmissa raskauksissa varsin maltilliset 16kg ja ensimmäisen raskauden kilot olivatkin tiputettu nopeasti. Mutta tuplista kilot eivät lähteneetkään niin helposti... 

Mahareppu naurattaa (tai enemmänkin itkettää), aivan kuin nahka olisi kokoa (tai kahta) liian iso. Ylimääräisistä kiloista puhumattakaan.. Peilistä katsova ihminen ei näytä minulta eikä kroppa tunnu omalta.

Olen seurannut ihanaa Annaa ja hänen muutoksensa on todella inspiroiva. Tästä sainkin potkua omaan elintapamuutokseen. Tiedän ettei tie ole helppo tai lyhyt, mutta se on käytävä. Kolme tytärtä kaipaa esikuvaa ja roolimallia terveeseen elämään ja minä haluan näyttää esimerkkiä.

Nolot alkukuvat (ja tiedot) on kirjattu ylös ja tästä se lähtee. Tällä hetkellä en ole valmis julkaisemaan puolialastomia kuviani tai tietoja, mutta ne tulevat kunhan tästä päästään eteenpäin. Ruokavalio ja treenijuttuja siis tulossa, muun perhesälän ohessa.

Nyt meidän perhe suuntaa Imatran kylpylään juhlistamaan huomista kaksosten päivää monikkoyhdistyksen kanssa :)

Ihanaa sunnuntaita!

Henkistä yhteenkuuluvuutta

Oletteko koskaan miettineet, kuinka joku voi tuntua tutulta ja jopa kaverilta, vaikkei häntä ole koskaan tavannut? Elämäntilanne yhdistää ja jutut tuntuvat kohtaavan. Kertokaa nyt etten ole ainoa hassu kenestä tuntuu näin...

Muutama bloggari on (kai) valloittanut sydämeni (olipas imelä ilmaisu). Ihanat daamit Paula, Nelli ja Johanna ovat hyviä esimerkkejä sympaattisista ihmisistä, joihin todella haluaisin tutustua. He kaikki ovat monikkoäitejä ja kirjoituksien perusteella valloittavia persoonia. 
Onneksi on monikkoblogi, jossa Sanna ehdotti tapaamista. Olisi niin huikeaa nähdä monikkobloggaajia kasvotusten. Nähdä onko henkilö sellainen kuin on kuvitellut. Kesällä siis :)

Tämä nolojen tunnuksien äiti kipittää nyt keittiöön hakemaan kahvia ja toivoo ettei pidetä ihan pimeenä.

Kivaa tiistaita!

 

Sisustusgurun vinkit

Törmäsin vastikään erääseen brittiläiseen sisustusguruun, jota arvostetaan maailmalla ilmeisen paljon. Kelly Hoppenin voit bongata Ruudusta. Hän on sisustanut julkimoiden koteja ja tuossa ohjelmassa hän pureutuu taviksien koteihin.

Kaipaatko ohjenuoraa millä sisustaa kotiasi kevättä odottamaan? Linkissä neuvoja kodin uuteen ilmeeseen. Lyhyesti sanottuna; siivoa, säilytä ja järjestä. Anna valon tulvia sisälle, sisusta kukilla ja kiinnitä huomiota makuuhuoneen viihtyvyyteen. Lisää vaikka edes hitunen väriä kotiin ja nauti sen tuomasta energiasta!

Taidan kipaista kaupasta tulppaaneja koristamaan kotia.

Mukavaa perjantaita!

Kuva: Kelly Hoppen

 

Kolmevuotias

Esikoistytär täytti joulupäivänä kolme. Hänen synttärikekkereitään juhlittiin seuraavana lauantain sukulaisten ja ystävien parissa. Tarjolla meillä oli tyttären toiveiden mukainen täytekakku, pikkupizzoja, raffeleita, namuja, rocky roadia...
Selkeä suosikki tarjoiluissa oli tälläkin kertaa; pikkupizzat. Täytteet olivat varsin perinteiset kinkkua,ananasta, sipulia, tomaattia ja juustoa. Kaiken kaikkiaan miehen kanssa tehtiin satakunta pizzaa ja kaikki (!) syötiin. 

The Kakku. Kun kysyin Iidalta millaisen kakun hän haluaisi, oli vastaus hyvin selkeä. Ryhmä Hau -kakku. Googlettelin suomeksi ja tarjonta oli varsin nihkeää. Englanniksi kuvahaku löysikin valtava hienoja kakkua, joista vaatimaton tyttäremme valitsi kolmikerroksisen värikkään kakun, mitä koristivat kuusi koirafiguuria, liekkejä, luita ja tietenkin koirien merkit. Tässä kohtaa äitinä yritin kohdistaa kiinnostusta hieman helpompaan kakkuun, mutta ei. Pettynyt tytär totesikin "Äiti ei osaa tehdä tätä kakku minulle". Seuraavat kysymykset olivatkin "Osaatko sinä äiti tämän tehdä?" Pienen suostuttelun ja äitin taitojen kertomisen jälkeen päätimme tehdä yksinkertaisemman Ryhmä Hau kakun, johon tytär onneksi oli tyytyväinen. Kakkua muistettiin mainostaa heti ovella..
 

Kakun sisällä suklaa- ja vaniljamoussea. Päällä sokerimassaa.

Kiitos kovasti juhlijoille vielä kerran!

Tänään kävimme kolme vee neuvolassa ja neiti olikin kasvanut vuodessa 9cm! (Elokuussa Iida mitattiin siskojen neuvolan yhteydessä 95senttiseksi ja nyt hän oli lähes 99cm!) Painoa 16kiloa. Kasvu tasaista, hieman keskikäyran yläpuolella mennään, kuten aina tähänkin asti. Motoriset taidot vastaavat ikää, vaikkei neiti suostunut varpailla seisomaankaan eikä hyppäämään. Kielellisistä taidoista Iida sai paljon kiitosta, kuulemm puhuu paljon ja artikuloi selvästi. (Puhevikaisena vanhempana tämä tuntui erityisen hyvältä)

Näön tutkimista

Nyt ompelukone laulamaan jotta saan monikkomammoille prototyypin valmiiksi. Tai oikeastaan kaksi niistä :D Katsotaan kumpi miellyttää riittävästi päästäkseen esittelyyn asti.