Takapakkia

Juuri kun pääsin kirjoittamaan miten kivasti meillä menee.. niin eikös karma iske takaisin. Nukkumaan menosta on tullut jälleen rallia, ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin. Mutta silti. Ottaa päähän suunnattomasti kun tyttö kokeilee rajojaan tässäkin asiassa (taas). Tiedän sen kuuluvan uhmaan ja rauhoittuvan ajan myötä, mutta silti. Kiukuttaa kun en jaksaisi hyppiä ovelta palauttamaan tyttöä sänkyyn kerta toisensa perään.
Toiseksi riemuksi, keskimäärin joka toinen yö tyttö kampeaa meidän sänkyyn väliin nukkumaan, mikä tarkoittaa etten minä saa kunnolla enää nukuttua. 

Viime yö oli pohjanoteeraus. Typy nukahti vasti puolen kymmmen aikaan, tehtyään unta 45minuuttia. Hetki omaa aikaa äidille siis. Odottelinkin miehen kotiin ja valvoin poikkeuksellisesti puoleen yöhön ja suunnittelimme tulevia projekteja. Ei aikakaan kun unentokkurainen tyttö kävelee ovelle.. takaisin sänkyyn isin suukkojen kera. Äiti petiin ja isä jäi valvomaan vielä. Seuraava tunti kului sekalaisen itkun ja nukkumisen rajoissa. Mies sänkyyn ja hetken päästä tyttö tulee myös. Hän möyhää ja etsii hyvää asentoa, nukahtaa viimein. Katson kelloa, 02:10. Tyttö omaan sänkyyn. Joko nyt saisin unta? Kyllä uni tulee.. ja niin tyttökin kuuden aikaan. Puuh. Lopulta heräämme kahdeksan jälkeen. Olen väsyneempi kuin uskottekaan. Miten ihmeessä jaksan valvoa yöt vauvojen kanssa ja herätä esikoisen kanssa? No onneksi mies on kotona..

30 ja risat

Tänään oli taas päivä, jolloin tajusin raskauden olevan jo loppusuoralla! Muistan kuin odotin rakenneultraa ja tuskailin ettei aika kulu. Loppujen lopuksi aika onkin mennyt yllättävän nopeasti.
Tänään oli äitiyspolikontrolli ja vauvoilla asiat hyvin. Kasvuarviot ovat todella tasaisia, 1623g/1624g :) Seuraava kontrolli onkin kolmen viikon kuluttua, mutta aikaisemmin pitää ottaa yhteyttä jos jotain erikoista ilmenee.

Joskus kyllä ihmettelen tuota polin toimintaa, toisaalta taas en sillä tiedän miten haavoittuvaa se on. Tänään kanssani odotusaulassa oli eräs noin parikymppinen lady miehensä kera. Tämä lady mäkätti yhteisen odotusaikaimme (tunnin) joka hetki; kuinka hänellä palaa pinna ja kuinka hän on odottanut niin kauan. Kuinka muualla ei koskaan ole jonoja ja täällä polilla saa aina odottaa. Että hän ei ainakaan koskaan tule tänne takaisin. Välissä Lady kävi lepuuttamassa hermojaan eli tupakalla, tosin ei hän leppoisampi ollut tullessaan. Kuunnellessani Ladyn jorinoita ajattelin hiljaa mielessäni, että politoiminta on haavoittuvaista juuri tuollaisten Ladyjen vuoksi, ketkä tulevan päivystyksenä paikalle (eikä edes mitään ole oikeasti vialla). (Sanottakoon, että ensisynnyttäjät toki huolehtivat monesti asiasta paljon enemmän kuin toissynnyttäjät ja siksi saattavat aiheuttaa näitä "turhia käyntejä").
Noh jaa eipä siitä enempää :)

Hyvää yötä, tämä mami lähtee nukkumaan.

Nukutus

Olen kirjoittanut nukutuksesta ja nukkumisesta aikaisemminkin. (http://elamajaunelmat.blogspot.fi/2013/05/nukkumatin-haaste.html)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla. 

Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).

Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.

ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)

Menopelit isommalle

Kerroinkin taannoin, että Emmaljungan Duo Edget lähtivät uuteen kotiin. Vanhat Emmaljungat saivat vielä jäädä, vaikka ovatkin kyllä myynnissä sillä mahan kanssa ne alkavat olla raskaat työntää (ja matkarattaat rytyyttävät hiekkatiellä). Mikä ratkaisuksi? Vertailin istumarattaita, jotka menisivät pienempään tilaan ja olisivat kevyemmät. Kauhukseni huomasin, että niin hinnoissa kuin ominaisuuksissakin on eroja. Kun uudet oli selattu, katsoin käytettyjen valikoiman. Järkytyksekseni totesin, että käytetyistä pyydetään lähes uusien hintaa! Älytöntä!

Löysin FB:n kirpparilta toukokuussa 2013 ostetut Scooterit pilkkahintaan. Eilen nämä rattaat kotiutuivat meille ja olen enemmän kuin tyytyväinen.
Väri on ajaton. Rattaat ovat todellakin uutta vastaavat. Ja säästin uusien hinnassa yli 130e! Lompakko kiittää (ja puoliso).

Mukavaa päivää!

Inspiraatio

Olen odotellut neulomisinspiraatiota jo monta kuukautta. Viime viikolla se sitten iski. Päätin ottaa sokerirasitukseen mukaan puikot ja lankaa - kokeilla josko saisin jotain aikaiseksi. Siitähän se sitten lähti. Pienoinen neulehulluus on nostanut päätään, ei onneksi pahasti. Esikoisen mentyä nukkumaan kaivan puikot käsiini enkä malta lopettaa. Eilen nuokahtelen sohvalla puikot kädessäni ennen kuin tajusin siirtyä sänkyyn.

Mitäkö puikolla on tulossa? Pienille Juna-sukat. Ajattelin, että ilahdutan myös esikoisen kummeja (tai heille syntynyttä pientä poikaa) ja neulon syksyn viimoihin sopivat vauvasukat. Neulekuvia on siis tulossa. (Ja kun opin liitän tähän blogiin linkin neuleblogini.. jos on vinkkejä niin kertokaa ihmeessä)
Nyt pienet päiväunet :)

Ihanaa aurinkopäivää! 

ps. Sokerirasitus oli puhdas :)