Olen todella kiitollinen, että meidän likat ovat niin tarkkoja rytmistään (ja tutuista toimintatavoista). Kolikolla on kääntöpuolensa, siitä tulossa huomenna lisää Hääjuhla-postauksessa.
Isän ollessa säännöllisesti illat kotona viimeisimmän kuukauden, on arki helpottunut huomattavasti. Kaikki tytöt nukahtavat puolen kahdeksan ja puolen yhdeksän välillä. Yleensä varttia yli kahdeksan talo on jo hiljainen. Oma aika koittaa.
Vuorotyöarkea eläneenä yhteiset illat (kun lapset nukkuvat) eivät todellakaan ole itsestäänselvyys. On naurettavan ihanaa istua vierekkäin käsikädessä, kuin teinit konsanaan. Nautin. Meidän aikaa.
On sanomattakin selvää, että parisuhteen laatu on muuttunut parempaan suuntaan yhteisen ajan lisäännyttyä. Ja nyt isä lomailee koko kesän, on äitikin saanut uutta ilmettä nukuttuaan riittävästi. Kiitos isimiehelle kuka mutinoitta herää aamulla (mihin aikaan tahansa) lapsen/lasten kanssa ja äiti saa nukkua.
Duon kummi lupautui lomansa aikana meille lastenvahdiksi, jotta saamme aikaa parisuhteelle. Suunnittella onkin illallinen ja lavatanssit. :)
Ihanaa sunnuntaita!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oma aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oma aika. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Liikettä!
Uusi vuosi tuo mukaan monille lupauksia uudesta elämästä. Itse jatkan viime vuoden linjaa, tosin hieman tehokkaammalla tavalla.
Siskoni soitti eilen ja pyysi kanssaan lenkille. Äh, väsytti vietävästi, mutta raahauduin mukaan. Puolituntia kirmausta siskon kanssa, parantaen maailmaa. Kotona oloni oli virkistynyt ja onnellinen. Pieni hetki teholiikuntaa ilman lapsia.
Tänään käytiin miehen ja esikoisen kanssa uimassa. Tuli muisteltua vanhoja aikoja ja uin kilsan 19minuuttiin. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään. No tästä se lähtee, josko joskus olisin taas tyytyväinen tuohon uimisen tekniseen suoritukseen. Illalla taas siskon kanssa lenkille.
Ehkäpä tällä menolla olen hääkunnossa kesällä? Eikä siis omissa vaan siskon ja toiset ovat kavereiden :)
Siskoni soitti eilen ja pyysi kanssaan lenkille. Äh, väsytti vietävästi, mutta raahauduin mukaan. Puolituntia kirmausta siskon kanssa, parantaen maailmaa. Kotona oloni oli virkistynyt ja onnellinen. Pieni hetki teholiikuntaa ilman lapsia.
Tänään käytiin miehen ja esikoisen kanssa uimassa. Tuli muisteltua vanhoja aikoja ja uin kilsan 19minuuttiin. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään. No tästä se lähtee, josko joskus olisin taas tyytyväinen tuohon uimisen tekniseen suoritukseen. Illalla taas siskon kanssa lenkille.
Ehkäpä tällä menolla olen hääkunnossa kesällä? Eikä siis omissa vaan siskon ja toiset ovat kavereiden :)
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Nukutus
Olen kirjoittanut nukutuksesta ja nukkumisesta aikaisemminkin. (http://elamajaunelmat.blogspot.fi/2013/05/nukkumatin-haaste.html)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla.
Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).
Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.
ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla.
Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).
Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.
ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)