Hellevaatetta!

Helteet tulevat ja minä ainakin pähkäilen pikkutyttöjen vaatetusta. Mikä olisi tarpeeksi viileä, mutta kuitenkin suojaava. Riittääkö pelkkä mekko vai pitäisikö jalkoihin laittaa jotain konttauksen helpottamiseksi. Kesäyöt ovat myöskin hankalia! On lämmin, mutta silti peittoa tarvittaisiin vähän. Kuumilla ilmoilla ei voi vain vaippasiltaankaan nukuttaa kun ei peitto kestä päällä ja sitten tulee kylmä.

Osittaisongelman ratkaisuna saatiin Myllymuksuilta blogisyhteistyönä hihattomat trikoohaalarit. Näitähän me pidettiin ensimmäiset hellepäivät, melkein yötä päivää. Kangas on pehmeää ja periksi antavaa. Haalari on helppo pukea. Kuosit ja värit ovat ihanat! 

Meillä haalarit ovat kokoa 80 (ja tytöt olivat edellisneuvolassa 72ja rapiat). Koko-ohjeena voisin sanoa, että valitse normaalikoosta yksi koko isompi. (Myöskin koko taulukko helpottaa valintaa.) Haalarissa on hyvät lahkeet konttaavalle lapselle. Vartalo-osa on sopivat löysä meidän hoikkeliineille, olematta kuitenkaan jätti iso. Hihattomuus voi olla toisille miinusta, mutta minusta se oli hyvä juttu. Eihän pikkulasta suorassa auringossa ole tarkoituskaan pitää pitkiä aikoja. Yöllä haalari toimi hyvin, vaikka lahkeet olivatkin semipitkät. 

Jos pähkäilet lastenvaatteiden kanssa niin klikkaile Myllymuksujen sivuille, haalarit ovat vielä tänään alennuksessa!

Kuvien puoleen postaus on nyt supertylsä sillä en ikinä muistanut kuvata meidän likkoja haalarit päällä. Lämpimiä kelejä siis odotellaan ja kuvia tulee silloin :)

Tukholmaan!

Matka varattu! Meidän perhe lähtee kera appivanhempien Tukholmaan heinäkuussa. Voi, että miten paljon helpotti kun anoppi sai viimeinkin tehtyä päätöksen lähtöpäivästä ja päästiin toden teolla varaamaan matkaa.

Muu porukka päätti, että on kätevintä mennä bussikyydillä, joilloin linkkari on mukana Tukholmassa. Itse yritin ympäripuhua porukkaa lähtemään omalla autolla ja jättämään autot terminaaliparkkiin. Mutta, mutta. En saanut ääntäni kuuluviin, eikä kukaan suostunut uskomaan miten lystikästä on matkustaa kuumassa linja-autossa kahden 11-kuisen ja yhden 2,5-vuotiaan kanssa, etenkin kun turvaistuinten asennettavuus on epävarmaa. Yritä siinä sitten selittää, miten kaksi lasta tarvitsee päiväunensa, oltiin missä vain. Eikä syli todellakaan kelpaa nukkumapaikaksi. Mutta ei. Miehelle totesinkin, että muistan kyllä sanoa "mitä minä sanoin" ,jos homma ei suju.
No yritin ainakin. Nyt vain toivon parasta ja pelkään pahinta.

Jottein koko postaus mene valituksen puolelle, voin ilokseni kertoa, että lapset pääsevät nauttimaan Tukholmassa Junibackeniin leikkimään ja äiti pääsee herkuttelemaan. Kenties pääsemme miehen kanssa jopa vapaan illan viettoon kun appivanhemmat ovat mukana. :)

 Kuvat Junibacken.

Rytmiä hakemassa

Tietän ettei pitäisi valittaa. Onhan meidän tytöt olleet samassa rytmissä jo monta kuukautta ja tiesin rytminvaihdon tulevan ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun iloisista ja tyytyväisistä tytöistä kuoriutuu itkuhirviöitä, on vaikea ajatella positiivisesti.

Kerrottakoon, että aikaisempi rytmi oli niin, että herätys klo 6-7, aamu-unet noin klo 9, lounas noin klo 11, toiset unet klo 13-14.30, välipala heti herättyä. Iltaruoka 16-16.30, iltapuuro 18.30 ja nukkumaan 19.30.
Pari viikkoa ovat tytöt protestoineet aamu-uniaan ja ollaan jätetty ne pois. Tämän seurauksena tytöt ovat olleet lounaalla (jota siis aikaistettu 10.30) todella väsyneitä eikä syömisestä oikein ole tullut mitään. Syömisen jälkeen tytöt ovat nukkuneet vain 1½h eikä toisista unista ole tietoakaan. Sanomattakin siis selvää, että ilta kuluu lapsia viihdytellen ja yöunet alkavat seitsemän aikaan. 

En tiedä ovatko tulevat hampaat, kävelyn opettely, helteet (jotka kylläkin ovat jo ohi) vai jonkin muu, mikä on vaikuttanut yöuniin, mutta alan olla todella väsynyt kun yöt ovat niin levottomia. Yöllä siis toinen tai molemmat nitisevät ja natisevat, ja jos oikein heräävät (kuten viime yönä Aino heräsi) saadaan unta odotella tunti- puolitoista. Tiedän, että tämä on vain vaihe, mutta silti. Väsymys ottaa veronsa ja silloin tulee kiukuteltua turhasta.

Tänään vedetään hatusta ja laitoin likat nukkumaan kymmenen aikaan "aamu-unille". Lounastetaan sitten hieman myöhemmin Duon kanssa :) Illalla päivitystä miten päivä onnistui.

Onneksi isimies aloittaa kesäloma ensi viikolla ja muuten, hän on kotona koko kesän, koulujen alkuun asti. Aikas ihanaa!

Tukkataika

Ystävien häät kolkuttelevat jo ovella ja oli aika laittaa tukka kuntoon. Päätin luopua iän ikuisesta vaaleasta (mitä joutuu kokoajan vaalentamaan), etenkin kun oma luonnollinen sävy on lasten myötä tummunut. 

Oma kriisinsä oli tukan tummuminenkin. (Jep niin naurettavaa kuin se onkin) Jos muistatte niin ristiäisissä on tummaa tukkaa, sitä oikeaa väriä ja sittemmin piti kokeilla vielä josko se vaalea sittenkin olisi minulle hyvä. No eihän se ollut ja nyt luottokampaajani käsittelyssä sain tukkaani paljon, paljon raitaa. Sitä omaa väriä, hieman vaaleaa kirkastamaan ja hieman toffeeta tuomaan syvyyttä.
Ja voi miten tykkään!

Kuvat on huonoja kännykkäkuvia(sillä en käsitä mihin ihmeeseen mun kamera on hukkunut!).

 Hiusten sävy on tuossa melkoisen oikea. Tykkään!

Lasten nukkumahuone

Taannoin kerroin meidän remontoineen lasten nukkumahuonetta. Huone siis tapetoitiin uudelleen. Katto ja lattia jätettiin ennalleen. Esikoisellen ostettiin uusi sänky Veken kalusteen Liisa. Päätettiin koota kerrossänky kokonaiseksi, jotta Iida kokisi turvaa ja nukkuisi omassa sängyssään koko yön, tulematta meidän väliin.
(Nukkumisesta joku toinen kerta lisää). Toinen pikkutyttöjen sänky on esikoisen perintöä ja toinen kirppislöytö. Sängynpäädyistä löytyvät kevyemmät peitteet SkipHopilta.
Nukkumahuoneessa on tällä hetkellä vain yksi taulu. Äitini tekemä emalityö; nukkumatti.

Nukkumahuoneen tapetti on Prismasta, perustapettia. Sellaista hieman paksumpaa vinyylitapettia (?), ei ohutta paperitapettia. Tapetointi oli helppo tehdä tapetin hyvän laadun vuoksi. Väri on lähes puhtaanvalkoinen, jossa on kimaltavaa raitaa. 

Joku voisi sanoa tapettia tylsäksi, mutta mielestäni tapetti huokuu ylellisyyttä ja tyylikkyyttä. Prisman tapettilaatu on ollut todella hyvää, vaikkei ole hinnalla pilattu.


Huonekoko: noin 10m2.
Remonttikulut: 4 rullaa tapettia.
Muut hankinnat: Kerrossänky ja patjat.

Horjuvia askelia ja tärkeitä sanoja.

Meidän tytöt ovat seisoneet ja askeltaneeet paikallaan muutaman viikon ajan. Miehen kanssa ollaan arvailtu, että kumpikohan tytöistä lähtee aikaisemmin liikkeelle. Konttauksen keksi ensimmäisen Aino (meidän neiti A) ja kaksi-kolme viikkoa sen jälkeen Elli keksi konttaamisen riemun. 

Tänään se pelätty sitten tapahtui. Aino nousi taaperokärryä vasten, tyrkkäsi vankkurit liikkeellä ja huojuvin askelin käveli perässä. Ensin puolimetriä, sitten metrin ja sitten lähes kolme metriä. Tämän jälkeen puhti loppui ja neiti tyytyi katselemaan lelujaan. Kännykkä oli onneksi lähellä ja sain ikuistettua huojuvat askeleet. Ja pakko myöntää, että silmät täyttyivät kyyneleistä. Mihin minun vauvat katoavat.

Aino siis noudattelee Iidan jalanjälkiä ja otti ensimmäiset tuetut askeleet 8.5kk iässä. Jännityksellä jäämme odottamaan mihin suuntaan kehitys vie, kiinnostaako kävely vielä vai unohdetaanko taito hetkeksi. Iida otti tuetut askeleensa 8.5kk iässä ja käveli kunnolla tukien 9iässä. 10.5-11kk iässä sitten vipelleettiin ilman tukea sisällä.

Elli ei tosiaankaan ole vielä kiinnostunut kävelystä (onneksi) mutta hän yllätti äidin ensimmäisellä sanallaan muutama päivä sitten. Ja nyt meillä kovasti hoetaan "Ääittä" ja seurataan katsooko äiti. Murunen.

Pahoittelut kuvalaadusta, mutta siinä se pieni taapertaja on.

Äitienpäivän vaihtarit

Vahinkoja sattuu, tiedän sen. Mutta sitten kun vahinko kolahtaa (kirjaimellisesti) ja tuhot ovat riittävän suuren, on harmitus todella suuri. Niinhän siinä kävi. Samsung tipahti maahan ja näyttö särkyi tuhanteen (no ei ehkä ihan, mutta kuitenkin) palaan. Muutama ärräpää pääsi kun tajusin etteivät jäljet näytössä lähde pyyhkimällä. Olin jo ajamassa paikalliseen ElisaShopitiin kysymään näytön korjausta, sillä eihän känny ole kovin vanha edes. Tutkin kuitenkin asiaa ja totesin ettei näytön korjaus yksinkertaisesti kannata. Vastaavan, uuden puhelimen saa lähes näytön korjauksen hinnalla. Kertakäyttökulttuuria, kele.

Samsung parka :(

Itkupotkuharmitus puhelu miehelle, joka suhtautui asiaan rauhallisesti. Ihmishenkiä ei ole menetetty, tavara on vain tavaraa; hän sanoi. Niinhän se on. Mutta silti harmitti. Minun ihana, rakas puhelin. Rikki, palasina. Pinnallista, tiedän.

Äitienpäivän alkutunnelmat eivät siis olleet mitään parhaimpia. No onnea on mies, kuka yllätti äidin uudella puhelimella. Apple kotitui meille äitienpäivälahjan muodossa. Kiitos rakas <3

Apple

Hyvää äitienpäivää! Nauttikaan äidit tästä päivästä ja ottakaa lisäpala kakkua, jos sitä on :)

Herkkulounas :P

Äitienpäivää ennakkoon

Mistä on kaksosten äidit tehty?
Silmäpusseista, univelasta,
tekemättömistä kotitöistä.
Niistä on kaksosten äidit tehty.
Mistä on kaksosten äidit tehty?
Sitkeydestä, vahvuudesta,
roikkumahasta ja jenkkakahvoista.
Niistä on kaksosten äidit tehty.
Mistä on kaksosten äidit tehty?
Juoksuaskelista, silmistä selässä,
aamupuurosta lattiallla.
Niistä on kaksosten äidit tehty.
Mistä on kaksosten äidit tehty?
Halauksista, suukotuksista,
kikatuksista kaksin verroin.
Niistä on kaksosten äidit tehty. 

- eräs kaksosäiti
 

Lauantain liikuntakokeilu

Saimme äitini hoitamaan tyttöjä muutamaksi tunniksi ja suunnattiin kiipeilemään. Kiipeillypaikka on lähellä ja päätettiin kokeilla jotain uutta. BoulderSaimaa on siisti ja hyvä kiipeilypaikka, erityisesti lajiin ensikosketusta ottaville. Ohjeistus oli hyvä ja opastusta sai tarvittaessa. 

Kiipeilykeskuksessa oli kolme kiipeilypistetty; helppo seinä, keskivaikea ja vaikea. Itse pystyttelin helpolla seinällä, siinä oli korkeapaikkapelkoiselle riittävästi haastetta. Mies apinoi kaikilla seinillä, mutta vaikeimmat kohdat jäivät kokeilematta häneltäkin. 

Kiipeily oli yllättävän helppoa, tavallaan. Ylöspäin kun pääsi, niin sitten ongelma oli alastulo. En uskaltanut hypätä korkealta vaan peruuttelin alaspäin ja sitten tipautan itseni alas. 

Kokonaisuudessaan kiipeilykokemus oli hyvä ja toistekin mennään. Suosittelen.

Linkissä kuvia :) 

L niin kuin Laihdutus

Läheiseni tietävät, että lähes koko aikuisikäni olen laihduttanut tai ainakin tuskaillut painoni kanssa. Olen niitä, jotka tuskailevat ja tuskastuvat, yrittävät ja lannistuvat. Silti yritän vain.

Monet sanovat, että laihdutus onnistuu "kunhan otat itseäsi niskasta kiinni". Se, että joku kertoo, että sinun pitäisi laihduttaa, ei lisää muutosmotivaatiota. Motivaatio lähtee itsestä. Siitä, että todella haluaa tehdä muutoksen ja on valmis elää sen kanssa. Ei riitä, että joku toinen haluaa muutosta tai että haluaa laihtua jonkun toisen vuoksi. 

Nyt kun katselen kuvia itsestäni parikymppisenä, niin en näe minää, joka tunsi itsensä läskiksi ja antoi sen rasittaa elämää. Jälkeenpäin harmittaa etten tajunnut asiaa tuolloin. Kun erosin ex-miehestäni, koin olevani elämäni risteyksessä. Se oli tilanne lähteä muuttamaan elämääni, kaikkea niitä asioita joihin en ollut tyytyväinen. Ja onnistuinkin. Alle vuosi erosta, tapasin mieheni enkä voinut olla onnellisempi.

Kolme yhteistä lasta ovat jättäneet jälkensä vartalooni ja tyytymättömyys nostaa jälleen päätään. On aika tehdä jotain. Itseni vuoksi ja osalti toki tyttärille esimerkiksi. Haluan olla aktiivinen äiti, kuka jaksaa touhuta lasten kanssa. En halua, että tyttäreni oppivat minulta vartalon kanssa tuskailemisen ja tyytymättömyyden, niin kuin minä opin äidiltäni.

Elämä on tässä ja nyt. On aika tehdä se suuri Muutos. Tuloksia ja kuulumisia myöhemmin. 

ps. Viikko ilman karkkia on tälläiselle karkkinarkkarille todellinen saavutus!

Kuva googlesta