Ompelusuunnitelmia

Olen huomannut olevani hieman valikoiva vaatteiden suhteen; niin omien kuin lapsenkin. Oma vaatetyyli on muuttunut kasvavan mahan myötä ja joskus tuntuu ettei kivoja raskausajan vaatteita olekaan. Tai ainakaan kohtuu hintaan tai sopivan kokoisia.
Olen pitänyt aikaisemmin legginssejä outoina, kuin kalsareissa kulkisi. Olen pitänyt legginssejä ihan kivoina nuorilla hoikilla ihmisillä, mutta viis-kuuskymppisillä ne näyttäävät hieman oudoilta..
Nyt kun hellerajat alkavat rikkoutua ja lähestulkoon kaikki vaatteet ahdistavat päällä, olen joutunut taipumaan legginssien maailmaan. Jep. Legginssit ja tunika, niillä mennään -ainakin ei niin kuumina päivinä. Kuumina päivinä kiitän omasta pihasta, jossa voin kirmata lapsen kanssa puolialasti. Onnea on oma piha.

Lapsen vaatteita olen ostanut niin uutena kuin kirppariltakin. Olen tehnyt kivoja löytöjä, mutta silti mieli halajaa jotain erilaista, sellaista mitä muilla ei ole. Lasten kesävaatteet -onko niitä todella? Onhan siis hihattomia toppeja ja pikkusortseja, mutta mielestäni ne eivät ole puolitoistavuotiaan vaatteita. Ehkä vaikeutan itse elämää kun en halua pukea lasta kuin pikkuaikuista. Ja muutenkin, hihaton toppi - takuuvarmasti olkapäät palavat joten ei kiitos.

Nuorempana (yläasteelaisena ja lukiolaisena) olen ollut kova ompelija ja nyt ompeluinto nostaa taas päätään. Pitäisi lähteä kirjastoon katsomaan kivoja kaavoja lastenvaatteisiin, etenkin paitoihin. Ja kankaat! Voi miten ihania niitä on. Myllymuksuilla on aivan ihania kankaita. Tässä muutamia ihanuuksia, joista tahtoisin lapselle paitoja kesäksi.
Erityisesti tuo pikkupöllöt.. pöllöhullulle lisää pöllöjä! :D

 

Nukkumatin haaste

Rakas tyttäremme on nukkunut yöt läpeensä 7-kuisesta (kun yöimetys lopetettiin). Siitä lähtien yöunet ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta rauhalliset ja kestäneet noin 10tuntia.

Viime aikoina yöunille nukuttaminen on ollut varsinainen show. Minun nukuttaessa tyttö saattoi "tehdä unta" 45-50 minuuttia. Isän kanssa on mennyt max 30min. Kun Iida nukahtaa, hän myös nukkuu koko yön. Nykyään yö alkaa klo 21 (+/- 15min), jämptin tarkasti siis. Aamulla hän kömpii luokseni unisena kuuden aikaan ja jatkaa uniaan välissämme puoleen kahdeksaan.Unien pituuteen olen enemmän kuin tyytyväinen. Älkää käsittäkö väärin, tätä herkkua meillä on kestänyt jopa kuukauden päivät. Sitä ennen aamuvirkku heräsi puoli kuusi - kuudelta eikä jatkanut uniaan kuin joskus harvoin, silloinkin max seitsemään.

Meidän nukutus politiikka on nukuttamattomuus. Lapsi siis viedään sänkyyn, peitellään ja hyvät yöt toivotetaan. Huoneesta lähdetään ja odotetaan raollaan olevan oven ulkopuolella. Sängyssä saa touhuta, mutta siellä pysytään. Jos sängystä poistutaan, palautamme hänet takaisin ja poistumme huoneesta. Tätä rallia sitten jatkuu..no minun vuorossani 45minuuttia. Voitte vain kuvitella turhautumisen puolen tunnin jälkeen (mutta sitähän ei saa näyttää lapselle!)

MUTTA olisiko nyt uusi lehti kääntynyt? Eilen Iida nukahti isän syliin minun tehdessä iltapalaa meille aikuisille. Ja tänään..Isä vei nukkumaan ja lapsi pysyi omassa sängyssään - ja nukahti alle vartissa. En ollut uskoa silmiäni. Ehkäpä sitkeä työ nukutuksessa juniorsänkyyn kantaa nyt hedelmää? Tai sitten vain isi on hyvä nukuttaja ;)

Pikkukiekuja iltasella

Säikähdyksiä

Ennen kuin minusta tuli äiti, en tiennyt mitä on kantaa huolta toisesta ihmisestä elämän jokainen hetki. En tiennyt mitä todellinen menetyksen pelko on. Enkä tiennyt mitä oikea, sydämen pakahduttava rakkaus on.
Tytär. Tuo maailman ihanin lapsi on opettanut minulle ja minusta niin paljon. 

Meillä on hänen pienen elämänsä aikana sattunut vain muutama todellinen haaveri. Kaksi verta vuotavaa kaatumista ja kourallinen kovia kaatumisia ilman verta. Viimeisin tänään - väsyneensä lapsi kampesi itsensä (ja peittonsa) sängystä pois. Suunnatessaan takaisin sänkyyn, hän kaatui peittoonsa ja kolautti nenänsä sängyn reunaan. Kaatumisen ääni ja kipuitku. Jokainen vanhempi tietää sen tunteen. Sieppasin lapsen syliini, rauhoitin ja suukotin. Hyvä etten hormonisekaisena itkenyt itsekin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silti, nuo hetket säikäyttävät ja tuovat mieleen menettämisen pelon. Äitinä en tiedä mitään niin kamalaa kuin oman lapsen menetyksen, vaikken ole sitä kokenutkaan. Enkä toivottavasti koskaan koe. 
Niin se vaan menee, vanhempien ei pidä haudata lapsiaan. Ei.

Rakastan niin.

Tehopäivä ja kuukausijuhlaa

Havaihduin aamulla hämärässä sänkyni vieressä öhkivään tyttäreen. Kippasin neidin väliimme nukkumaan ja hänen nukahdettua erehdyin katsomaan kelloa; 03:10. Voi aamu! Itse pyöriskelin sängyssä ja katselin nukkuvaa tytärtä ja miestä. Tavan parivaljakko, ei muuta voi sanoa.

Aamu alkoi sitten klo 07:15 muutaman epämääräisen kitinähavahtumisen jälkeen. Jep. Voitte kuvitella kuinka paljon nukuin kolmesta (tai paremminkin neljästä) eteenpäin.
Ei auttanut. Aamupalaa lapsille; sillä myös mahasta tuli ilmoitus ruokahalusta.

Aamukahvin jälkeen rauhaiseloa muutama tunti,kunnes tyttö päätti että nyt on isän aika herätä. :) Tässä vaiheessa kuvittelin ottavani univelkaa takaisin, mutta lisäkahvi vei voiton.

Likka ja mies ulos. Minä raivosiivosin sisällä, tein ruokaa, raparperikiisseliä ja vohveleita. Välissä ruokin ja nukutin lapsen ja ripustin pyykit.
Tuntuu, etten ollut istunut lähes lainkaan.. Hetkeksi pitkälleen; ja mitä muuta voikaan odottaa -lapsi herää iloisena. Oih.

Välipalaa ja ulkoilua. Mies töihin. Ruokaa ja lisää ulkoilua. Iltapalaa ja extempore sauna päälle. Saunominen lapsen kanssa ja nukutus.

Kuulostaako tylsälle? Tapahtumarikkaalle? Päivä oli melkoisen keskiverto. En ehtinyt edes kuvata tyttöä peltorit päässä kun leikkasin ruohoa. Enkä kun nautimme vohveleita kermavaahdolla koko perheen kera.
Ehkä huomenna. Tosin ilman vohveleita ja peltoreita.

Nyt elokuvaa ja unta. Väsyttääkin vietävästi. 
Ps. Tyttö on tänään 1v 5kk!!

Sairauslomaa

Viime viikolla rutiinineuvolakäynnin jälkeen se alkoi. Sairausloma.
Supistuksia (tai kiristelyä), lantioalueen kipua, huonoa oloa. Siinäpä se. Valmista kauraa.
Tänään työterveydessä kirjoitettiin jatkoa sairauslomaan, 2vkoa. Sitten onkin kesäloma 3vkoa ja luultavasti lisää saikkua. Äippälomaa odotellessa. Hurjaa ajatella, että töihin palaan vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Puh ja puuh.

Tällä mennään mitä on annettu.

Äitienpäivä

Äitienpäivä meni rauhallisissa merkeissä. Isä heräsi tyttären kanssa ja sain nukkua "kaikessa rauhassa" (kuulin keittiöstä puuhastelun äänet ennen uudelleen nukahtamista) jopa kahdeksaan. Sain aamupalan katettuna kera ruukkuruusun. 
Isä oli pukenut tyttären oikein sievästi ja somasti. Hormonihuuruissa melkein itketti tämä meidän perhe.
Tänä vuonna vietetään viimeistä kertaa kolmihenkisen perheen äitienpäivää. Ensi vuonna on porukkaa enemmän.

 

Ps. Tyttärellä päällään Myllymuksujen ihana teeppari. Koko 90 on hieman reilu, mutta onpahan kasvuvaraa :) Sanoinko jo, että I-HA-NA!

Taukoa

Tuntuu etten ole kirjoittanut blogia pieneen ikuisuuteen. Mutta eihän tässä ole ollut reilun viikon tauko. Tuntuu ettei ole mitään kirjoitettavaa, vaikka onkin tapahtunut monenmoista.

Viime viikon ja edellisen olin sairauslomalla supistuksien vuoksi. Kävelyä -supistuksia, kotihommia -supistuksia, joskus ihan vaan sohvalla makailua -supistuksia. You get the point.
Jep saikkua tuli lävähtäen. Lääkäri olisi kirjoittanut enemmänkin, mutta sanoin että kuun loppuun riittää. Olihan siinä palkallinen vapaa ja lomapäivä sitten loppuviikoksi.

Tänään siis "pitkästä aikaa" työpäivä ja illalla olen rätti poikki väsynyt, selkä huutaa hoosiannaa. Juu ei hyvä. Katsotaan nyt kuitenkin tämä viikko (kolme työpäivää) ja mietitään sitten jatkot. Jos ei pysty niin on pakko luovuttaa. En kuitenkaan halua riskeerata mitään, en tosiaankaan työn tähden.

Myllymuksuilta saatiin ihana teeppari cupcake kuosilla. Tarkoituksena olikin laittaa se tyttären päälle vapuksi, mutta viileä keli pilasi suunnitelmat. Tämä paita tullaan kuitenkin näkemään päällä, ehkä nopeammin kuin arvaattekaan.

Kauhea nälkä - iltapalaa siis :)