Siskon kellarilla

Kun juhannuksena käytiin siskoni luona, saatiin häneltä pullollinen raparperimehua. Voi miten hyvää omatekemä mehu onkaan. Päätin, että kunhan omat raparperit kasvavat oikein kunnolla niin meille tehdään myös raparperimehua.

Reissusta kotiuduttua korkattiin mehupullo ja pullohan tuli juotua melkein heti. Ja hei kattokaa mikä etiketti! :) Siskot on kyl parhautta.

Kuva lainattu siskolta

 

Juhannusta

Juhannus meni miehen sukulaisten luona pääkaupunkiseudulla. Kaikessa lyhykäisyydessä meidän juhannus meni näin: Torstaina saavuttiin perille ja tämä äiti sai kaipaamansa Ikea tavarat. Perjantaina käytiin Korkeasaaressa. Iida ihasteli erityisesti kissalaakson isoja kissoja. Lauantai aamupäivä meni siskoni perheen luona höpötellessä ja iltapäivä miehen sukulaisten kanssa. Sunnuntaina suunnattiin jo kotiin. Toimintaa rytmittivät hyvä ruoka, juoma ja seura. 

Lapsilla meni kaksi yötä totutellessa, kolmas meni hyvin ja sitten olikin aika lähteä kotiin :) Juhannuksen kuvasaldo jäi melko niukaksi, mutta mukavaa meillä oli. (Korkeasaaresta ei taidettu ottaa kuin yksi kuva, sekin tulosillan luota. Ehkä kuvaamattomuus kertoo parhaiten, että ihmeteltävää oli kolmella lapsella niin paljon etteivät kädet riittäneet kuvailuun).

Korkeasaarta...

Siskon luota..

 

Tytöt

Joskus (kuten eilen) pitää pysähtyä ihmettelemään miten hyvin tytöt tulevat toimeen keskenään. Isosisko hauskuuttaa pienempiä ja huone täyttyy naurusta. Yhteisleikit (jos niitä sellaisiksi voi jo sanoa) onnistuvat melko hyvin. Leikkihuoneen lattialla istuu kolme iloista tyttöä, toisiaan seuraten ja ihaillen.

Jos elämä jatkaa kiertoaan tätä rataa niin uskoisin tulevan kotivuoden olevan tähtihetkiä ja riemua, ajoittaista itkua ja erotuomarointia. Kun kolme pientä tyttöä hymyilee ja riemuitsee, mietin usein mitä hyvää olen tehnyt saatuani tälläisen perheen. Ehkäpä karma kerrankin antaa hyvää takaisin.

 Iida 2,5v, Aino (vasemmalla) ja Elli (oikealla) 9,5kk

Häähumua ja rippijuhlia

Tätä postausta olen ollut tekemässä jo monta kertaa. Jotenkin tämä viikko on mennyt hampaita kitisevien, väsyneiden lasten kanssa. Yöunet ovat menneet vähän kankkulankaivoon. Onneksi mies on lomalla, ja olen saanut aamulla kääntää kylkeä miehen noustessa lasten kanssa.

Reilun viikon sisään on juhlittu nyt ystävien häät ja serkun rippijuhlat. 
Voitte kuvitella häät kolmen lapsen kanssa yksin (kaksin, mies toimi bestmanina). Onneksi kaveri (mies) oli apuna. Ette muuten usko miten paljon apua lapsettomasta miehestä on lasten kanssa. Kiitos A!

Minun osaltani hääjuhla päättyi odotettua aikaisemmin, sillä Duo ei suostunut nukahtamaan mummin ja hänen miehensä kanssa. Olin siis vienyt tytöt nukkumaan kotiin,mutta pikkulikat heräsivät puolituntia lähtöni jälkeen. Onneksi Aino nukahti mutta Elli-neiti testasi keuhkokapasiteettiaan ja mummin kuuloa. Tunti kotoa lähtöni jälkeen sain puhelun (jonka taustalta kuului paniikkihuutoa), ja eikun kotiin. Minun osaltani Bileet päättyivät klo 21.15 eikä 00.00 No aina ei voi voittaa. Toivottavasti sisareni häissä meillä on parempi tuuri matkassa.

Tänään juhlittiin serkkuni rippijuhlia. Neiti oli todella kaunis ja hehkeä, niin kuin nuo 15kesäiset ovat :)

Vasemmalla ja alaoikealla rippijuhlien kuvasaldoa. Yläoikealla häätukkaa.. Muut hääkuvat odottavat saapumista ammattikuvaajalta. Kuvissa on huikeen hyviä kuvia meidän likoista :)

 Harmi ettei kummissakaan juhlissa tultu otettua meidän koko perheestä kuvia. Onneksi on siskon häät vielä :) Edit. Lisäkuvia tulossa kunhan saan ne koneelle. Ps. miten ihmeessä tästä kuvien siirtämisestä onkin tullut niin hankalaa? (ja missä ihmeessä on mun kamera?)

Aikaa itselle ja parisuhteelle

Olen todella kiitollinen, että meidän likat ovat niin tarkkoja rytmistään (ja tutuista toimintatavoista). Kolikolla on kääntöpuolensa, siitä tulossa huomenna lisää Hääjuhla-postauksessa.
Isän ollessa säännöllisesti illat kotona viimeisimmän kuukauden, on arki helpottunut huomattavasti. Kaikki tytöt nukahtavat puolen kahdeksan ja puolen yhdeksän välillä. Yleensä varttia yli kahdeksan talo on jo hiljainen. Oma aika koittaa.

Vuorotyöarkea eläneenä yhteiset illat (kun lapset nukkuvat) eivät todellakaan ole itsestäänselvyys. On naurettavan ihanaa istua vierekkäin käsikädessä, kuin teinit konsanaan. Nautin. Meidän aikaa. 

On sanomattakin selvää, että parisuhteen laatu on muuttunut parempaan suuntaan yhteisen ajan lisäännyttyä. Ja nyt isä lomailee koko kesän, on äitikin saanut uutta ilmettä nukuttuaan riittävästi. Kiitos isimiehelle kuka mutinoitta herää aamulla (mihin aikaan tahansa) lapsen/lasten kanssa ja äiti saa nukkua.

Duon kummi lupautui lomansa aikana meille lastenvahdiksi, jotta saamme aikaa parisuhteelle. Suunnittella onkin illallinen ja lavatanssit. :)

Ihanaa sunnuntaita!