Memory lane

Muistatteko miltä vastasyntynyt tuoksuu? Miltä tuntuu pitää omaa lasta ensimmäistä kertaa sylissä? Muistatko ensimmäiset yöt sairaalassa ja kotona? Ihmetys ja huoli pienestä vauvasta. Epäusko, että se pieni nyytti todella on oma.

Ensimmäiset kuukaudet ja uudet kehittyvät taidot. Istuminen, kiinteiden maistelu, konttaaminen. Seisomaan nousu ja ensimmäiset korjuvat askeleet.
Suuret ja pienet haaverit. Puhallukset ja pusut pipille. Lohdutuksen sanat.

Muutaman vuoden päästäkin nuo asiat muistaa. Toivottavasti muistaa aina. Ensikertaiset ainutlaatuiset hetket.

Tässä muutama kuvamaistainen meidän esikoisen hetkistä.

viikon ikäisenä

kastejuhla äitini luona

juhannuksen aika, neiti 1,5v

Lähes kaksi vuotias isosisko

Lähes kaksivuotias

 

Sateen kasvattama

Keväällä esikoisen vaatekaapilla on paljon sopivia ja kasvuvarallisia vaatteita. Syksyn tullen ja ilmojen viilennettyä kolisee vaatekaappi lähes tyhjillään. Neiti on kasvanut kesän aikana niin paljon että keväisistä paidoista vilkkuu selkä ja housuista nilkat. Ensi hätiin ompelin eräänä päivänä Duon päiväunien aikana likalle perusvaatetta; pitkähihaisia paitoja ja leggareita. Muutama paita ja leggarit mukavissa väreissä. 

Duon neuvolakäynnin yhteydessä mitattiin myös esikko ja hän on rapiat 95cm! Viruukohan hän vielä ennen kolmevee neuvolaa.. huh. Pitkä likka.

Tämä mekko/tunika on oivallinen taskuja rakastavalle tytölle. Mallia muokkasin mieleseksi ja sellainen siitä tulikin. Kankaana SaShopin kuumailmapallot trikoo. Tykkään! Ja niin muuten tykkäsi tyttökin :)

Paidat: pilvitrikoo, kuumailmapallot ja tähdet. Leggarit jäätelö- ja tähtitrikoosta. Kaikki kokoa 104.

Paidat. Pääntiet ja hihansuut kantattu joko resorilla tai samaisella trikoolla.

Pikkusiskotkin saivat omansa. Riikinkukkotrikoosta paidat kokoa 86.

Vaatekaapin täytteet. Ja lisää on tulossa (ja tullutkin)

Uniongelmia

Esikoinen käy päivähoidossa epäsäännöllisen säännöllisesti. Hänellä on paikka kymmeneksi päiväksi kuukaudessa. Tässä kuussa hän on käynyt kolme kertaa, kaikki tällä viikolla. Kuvittelin, että hän väsähtäisi hoitopäivien päätteeksi "kuin vettä vaan" mutta ei. Ihme renkkuamista yhdeksään, jopa yli. Tämä on todella outoa sillä kotipäivinä tyttö on nukahtanut viimeistään puoli yhdeksältä, tosin ilman päiväunia. Nyt hoitopäivinä on tietenkin nukuttu ja se valvottaa iltaisin..mikä johtaa taas siihen, että aamulla on väsynyt lapsi. Kierre valmis. Puuh. 

Kolme päivää hoitoa ja olen jo kyllästynyt. Ja kyllä tyttöä on aktivoitu vielä iltaisin, milloin ulkoilulla ja milloin hoplopilla. Ei taikaa.

Kaiken tämän iltarumban keskellä olen niin kiitollinen, että päätimme irtisanoa Iidan hoitopaikan. Hoito päättyy toukokuun loppuun. Nyt pähkäilen vain, että montako kertaa tyttö hoitoon kiikutetaan. No katsotaan.

Kaksi kotipäivää takana ja tänään likka nukahti kuten pitikin, eli klo 20.10. Hiljainen talo. Äidille omaa aikaa.

Tässä se siis tulee. Likat jäävät kotiin ainakin elokuun loppuun v.2015. Musta tulee kotiäiti.

Turvaistuimia

Kun saimme tietää kaksosten tulevan, alkoi pähkäily auton kanssa. Onneksi saimme kuin saimmekin turvakaukalot mahtumaan takapenkille esikoisen Graco cosmic xtp:n kanssa. Saimme jatkoaikaa ja päätimme miettiä autonvaihtoa kunhan tytöt siirtyvät seuraaviin istuimiin.
Istuinten vaihtoaika koitti ja yltiöoptimisena lähdin lastentarvikkeeseen turvaistuimia kokeilemaan. "Kyllähän ne mahtuu" No ei mahtunut.

Autokaupat juostiin ja auton kanssa lastentarvikkeeseen penkkikokeiluun. Mahtuu, ei mahdu, mahtuu. Jep, tila-auto taihi ei, ei välttämättä mahdu kolme turvaistuinta rinnakkain. (Autovalmistajilla ei selvästikään ole monikkoja tai montaa turvaistuinikäistä) Autoasiaa vatkattiin kyllästymiseen asti ja päätimme ottaa aikalisän. "Keväällä auto myyntiin ja ostetaan sitten uusi auto mihin mahtuu istuimet"

Kevät tuli tänään ja marssimme takaisin lastentarvikkeeseen. Oman auton kanssa, ei autoliikkeen kautta vaan uskollisen vanhan hoppamme kanssa. Kokeiltiin jälleen istuimia ja vaihdettiin järjestystä vielä kerran. Kuinka ollakaan!?! Mahtui! Kolme istuinta mahtui todellakin oikein asennettuna omille paikoilleen. Jes! Viisi sataa kärsittiin, mutta ennemmin se kuin viidentoistatuhannen euron autolaina. Kiitti!

Tässä ne siis ovat, meitin likkojen penkit. Kokemuksia tulee sitten myöhemmin.

- Apukuljettajan paikan takana: Graco cosmic xtp (esikoisen vanha istuin toiselle mineistä)- Keskellä: Klippan triofix recline (toiselle mineistä)
- Kuljettajan takana: Maxi cosi Rodi esikoiselle

Välikausivaatetta

Iidan välikausivaatteet ovat viime vuoden alen peruja. Tai oikeastaan toinen puku on viime keväältä ja toinen viime syksyltä. Molemmat ovat Travallea. Ihastuin Travallen pukuun kun saimme siskoltani hänen esikoisensa käyttävän vk-pukun. Mielestäni puku on mitaltaan reilua ja laadultaan kestävää.

Ensimmäinen alelöytöni on kaksiosainen puku, viime kevään alesta. Tykkäsin tuosta mallista ja kuosi on ihana. Haalarihousut ovat henkselimalliset ja kestävät hyvin päällä eikä selkä vilku paljaana. Takki on riittävän pitkä, olematta liian pitkä. Iida oli 2v neuvolassa reilun 92cm ja Travallen 92koon puku on oikein sopiva edelleen.

Toinen alelöytöni on viime syksyltä (talvelta). Bongasin Prismasta Travallen haalarin koossa 98, huimassa -50% alessa. Mukaan lähti.
Puku on käytössä jo nyt ja onkin sopivan reilu. Ehkäpä puku menee syksylläkin vielä :)

 Pikkuisia kuvia, mutta parempiakaan ei tähän hätään löytynyt.



Pikkutyttöjen välikausivaatepostaus on tulossa lähiaikoina.

Kolme pientä lasta - miten perhe toimii?

Lasten kanssa liikkuessa emme välty katseilta (kuten ei moni muukaan kaksosperhe, tai monilapsinen perhe). Ajoittain tuntuu, että kaksoset ovat kuin sirkusapinoita, niitä ihmetellään olan takaa. Jos ei kanssakulkija uskalla juttusille niin sitten kuiskutellaan "huomaamattomasti" selän takana.

Yleisimpien kysymyksien jälkeen ("Onko ne kaksosia?" "Minkä ikäinen hän on?"osoittaen esikoista) ihmetellään pärjäämistä kolmen pienen lapsen kanssa. Miten ihmeessä aika riittää? Miten syli riittää? Miten yleensäkin arki toimii.

Käsi sydämellä voin sanoa olevani onnekas. Meidän tytöt ovat melko tyytyväisiä ja hyväntuulisia. Esikoisemme Iida (nyt 2v2kk) on pääasiassa rauhallinen ja tottelevainen tyttö. Arkemme sujuu tasaisesti, samoja polkuja, joka ikinen päivä. Arkirutiinilla, kuten siskoni sanoisi. Vaikka toisia tuntuu suunnattomasti ärsyttävän meidän perheen (tai minun aka natsiäidin) luoma rutiini, niin se vaan toimii. Ilman rutiinia olisimme kuin laiva tuuliajolla. Mutta ei elämä pelkkää onnenauvoa ole. Kun lapset olivat kipeinä, turhautti äärettömästi kun kaikki itkivät yhteen ääneen ja kitisivät muutenkin. Päivät, kun mikään ei suju, rasittaa henkisesti ja päivän päätteeksi on lopenuupunut. Onneksi näitä päiviä on vain silloin tällöin.

Eräs henkilö sanoi kaksosia odottaessani, että hän epäilee minun hölläävän rutiineja kunhan lapset syntyvät. Mieleni teki sanoa, että odota vaan.. ja kuten aavistin, ei hölläämistä näy, päinvastoin. Yksinkertaisesti, tämä toimii meillä.

Vaikka meillä onkin arkirutiini, ei se tarkoita meidän jumittavan kotona. Ehei, me käymme kavereilla leikkimissä ja reissaamme, aivan kuten kaikki muutkin. Aamupäivän leikkitreffeillä ystäväni ihmettelikin kuinka ihmeessä olin saanut kolme lastamme ajoissa heille (kun he olivat juuri saaneet yökkärit pois päältä). Tottumusta ja rutiineja totesin. Ja sitähän se on. Meidän elämää, arkea :)

Kuivaksi!

Meidän kaksivuotias on alkanut osoittaa mielenkiintoaan kuivaksioppimiseen. Korjattakoon, että onhan Iida pottaillut jo vuoden ajan. Pikkusiskojen syntymä toi haasteita ja pientä taantumaa vauvailuun oli havaittavissa. 
Nyt hiljalleen hän alkaa tunnistaa vessakäyntien tarpeet ja ollaankin onnistuttu ajoittamaan vessareissut oikein. No alkutaipaleella vasta ollaan ja toivessa on, että kesällä voitaisiin olla vaipattomia.

Mietinnässä on nyt harkkahousut. Ovatko turhat? Ajaisiko pikkuhousut saman asian? Monet harkkahousut pitävät yhdet tai kahdet pissat, mutta tuntuvat märältä. Eli lapsi oppii tunnistamaan nopeammin hätänsä. Ja harkkahousut pitäisivät ikävät pissavahingot vähäisinpinä. Vai pitäisikö? 
Ovatko harkkahousut vain turhamaisen kotiäidin haaveita vai toimivatko ne todella?

Googlettelin muutamia harkkahousuja ja voi mitä printtejä!! Aivan kuin esikoisen vauva-aikana kestovaipoissa. Ihania!

Kuva Myllymuksujen sivuilta http://www.myllymuksut.com/harkkahousu-printti-p-193.html

 Mietintämyssy päähän ja katsotaan miten meidän kaksivuotian käy :) 
Ihanaa lauantaita!

Joulupaketit

Meidän perheissä on viime jouluina muistettu lähinnä lapsia. Aikuisia on muistettu jollain pienellä, tarpeellisella lahjalla. Tosin tänä vuonna anoppi sai pienen, kalliimman paketin, uuden kosketusnäyttöpuhelimen kun oli siitä jo muutamia vuosia haaveillut. Apille päätin neuloa villapaidan, mikä vielä on kylläkin kesken..
Omaa äitiäni ja isääni muistimme siskojeni kanssa hemmottelulahjakortein :)

Lapset saivat tänä vuonna todella paljon paketteja. Olen kiitollinen, että kummit ja mummit olivat kuunnelleet lahjatoiveitamme ja näin vältyimme turhilta lahjoilta.
Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja hyödyllisiä. Minit saivat pääasiassa vaatetta ja esikoinen sai muutamien vaatteiden lisäksi toivottuja leluja. Hän sai astioita, kirjoja, dubloja ja dublojen autoja. Nämä autot, traktori ja roska-auto, olivat jouluaaton suosikkilahjat. Joulupäivänä hän malttoi keskittyä muihin lahjoihin.

Alla muutamia kuvia lasten lahjoista 

Lahjapakettien avaaminen sujui jo melko hyvin..

Tillukan suosikkilelut; Dublon traktori ja roska-auto

Lisää Tillukan Dubloja..

Minien lahjoja

Minien vaatteita ja äidin sydämen valloittaneet lintupeitot Skip Hopilta

Hell No Kitty

Kun Iida syntyi tein anopille, ystäville ja lähes tulkoon kaikille selväksi, että meille on hello kittyä turha tuoda. Turha ostaa kun en pitäisi niitä kuitenkaan. No kuinka kävi? Anoppi toi ensi visiitillään Hello Kitty kassin tykötarpeineen, ikää Iidalla oli tuolloin reilun viikon. Say no more.

Kun Iida opetteli kävelemään ja taaperokärry tuli tarpeelliseksi, meille muutti kaveriperheestä Brion taaperokärry Hello Kitty kuosilla. Suostuin tähän sillä Kittyt ovat pienet, lähinnä vain vaaleanpunainen kärry siis :)

Lapsen kasvaessa löysin muutaman paidan pienellä Kittyllä, jotka hyväksyin. Pääväreinä olivat siis tummanharmaa ja toisessa valkoinen. Peruskivoja paitoja siis, vaikka olivatkin Kitty paitoja :D

Iida lähentelee kahta ikävuotta ja rakastaa eläimiä, erityisesti kissoja. Eläinrakkautta täydentää rakkaus koneisiin, traktorit ja muutkin koneet. Ihanat!
Kissarakkauden kirvoittamana hellyin ostamaan tyttärelleni Hello Kitty yöpuvut. Miksi? Tytön silmät syttyivät kun hänen näki Kitty yökkärimekon. Tuota mekkoa onkin pidetty ahkeraan ja siitä on muistettu kertoa niin mummille kuin kummillekin. Suloista :) 
Siltikään en lämpene kaikelle Hello Kittylle, itse valittu on kai paras edelleen ;)

Hieman väsynyt taapero.

Elämä kuvina

Monet kerrat on pitänyt kirjoittaa ja päivittää. Monet kerrat uni on vienyt voiton. Univelkaa ei ole vielä kovin paljoa, mutta huomaan olevani väsynyt. Väsymys ei ole kovin erilaista kuin esikoisen aikana, valvottajia on tällä kertaa kaksin kappalein.
Valvomisesta huolimatta olen superonnellinen. Esikoisesta ja pikkusiskoista, meidän perheen pienistä rakkaista.

Tässä muutamia kuvia viime päivien ajalta.

On odotettu siskoja syntyväksi. On ulkoiltu, keinuttu, leikitty, keinuttu, keinuttu ja keinuttu. Sanoinko jo, että on keinuttu..

Päivän ikäisiä siskoja on käyty ihastelemassa sairaalassa.

On käyty Muikku ja Pottu -markkinoilla koko perheen voimin. Huomatkaa esikoisen ote siskojen turvakaukaloista, unessakin.

Ulkoiltu ja tultu sisälle jatkamaan unia. Voiko mitään noin suloista olla? Pikkuset, kuten esikoinen sanoisi.

 

Arki

Pääsimme vauvojen kanssa kotiin sairaalasta sunnuntaina. Arki lähti rullaamaan melko mukavasti, samalla sairaalan tutulla rytmillä. Esikoinen otti vauvat vastaan hyvin eikä suurempaa draamaa ollut havaittavissa.
Jottei kuullosta liian helpolta, niin jouduin tulehduksen vuoksi sairaalaan tiistaina ja epäonnekseni jäämään osastolle. Kurjaakin kurjempaa. Pikkulikat tulivat mukaani, imetyksen vuoksi.

Esikoiselle äidin toinen sairaalakeikka oli todella raskas. Ikävä ja epävarmuus heijastuikin kotiinpaluun jälkeen. (Tyttö kuka nukkuu yöt heräämättä, heräsi kahtena yönä itkemään, kuin varmistamaan, että äiti tulee.. ja äitihän tuli)

Normaali arki, jos sellaista meillä edes vielä on, astui kuvioihin eilen. Aamupäivällä käytiin kävelyllä ja leikkipuistossa koko perheen voimin. Pikkulikat vetivät reilun kolmen tunnin päivätirsat, ja olisivat kenties nukkuneet kauemminkin, mutta tylsä äiti herätti syömään. (jep, syömään, sillä heidän painot ovat alle 3kg)

Nyt talo on hiljainen kun lapset nukkuvat. Äiti saa syödä jäätelöä kaikessa rauhassa ;)

Ompeluksia

Viime kuussa sain Myllymuksuilta lahjakortin, jolla tilasin muutamia kankaita. Kankaiden valinta oli todella vaikeaa, sillä valikoima oli todella laaja. Valitsin muutamia ihania kuoseja ja loput kankaat ostin Eurokankaasta.
En ollut ommellut pitkään aikaan ja ensimmäinen paita olikin hieman takkuinen ommella, mutta sen jälkeen pääsin vauhtiin ja paidat syntyivät vauhdilla.

Olen paitoihin erittäin tyytyväinen. Ne ovat iloisen värisiä ja hieman erilaisia. Ei tule heti samanlaiset vastaan. Tein paidat koossa 92, jotta menevät koko syksyn ja talven. Tyttö tuntui itsekin tykkäävän :)

Osa paidoista on tosiaan ollut jo käytössä ja olen päässyt testaamaan kankaiden pesulaatua. Luonnollisesti kankaat, joissa ei ole elastania kutistuu hieman enemmän kuin elastanilla. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen. Kankaat pitävät kuosinsa ja värinsä. Eivät nyppäänny eivätkä nuhjaannu noin muutenkaan. Tämä kokemus tosiaan parin kolmen pesu perusteella. Pitkä talvi näyttää lopputuloksen, mutta tähän asti voin vain suositella :)

 

Nukutus

Olen kirjoittanut nukutuksesta ja nukkumisesta aikaisemminkin. (http://elamajaunelmat.blogspot.fi/2013/05/nukkumatin-haaste.html)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla. 

Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).

Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.

ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)

Menopelit isommalle

Kerroinkin taannoin, että Emmaljungan Duo Edget lähtivät uuteen kotiin. Vanhat Emmaljungat saivat vielä jäädä, vaikka ovatkin kyllä myynnissä sillä mahan kanssa ne alkavat olla raskaat työntää (ja matkarattaat rytyyttävät hiekkatiellä). Mikä ratkaisuksi? Vertailin istumarattaita, jotka menisivät pienempään tilaan ja olisivat kevyemmät. Kauhukseni huomasin, että niin hinnoissa kuin ominaisuuksissakin on eroja. Kun uudet oli selattu, katsoin käytettyjen valikoiman. Järkytyksekseni totesin, että käytetyistä pyydetään lähes uusien hintaa! Älytöntä!

Löysin FB:n kirpparilta toukokuussa 2013 ostetut Scooterit pilkkahintaan. Eilen nämä rattaat kotiutuivat meille ja olen enemmän kuin tyytyväinen.
Väri on ajaton. Rattaat ovat todellakin uutta vastaavat. Ja säästin uusien hinnassa yli 130e! Lompakko kiittää (ja puoliso).

Mukavaa päivää!