Yks, kaks, koli -kaikki yhes koos

Polilla käyty ja vauvoilla todettu asioiden olevan hyvin. Äidillä sen sijaan alkaa olla tuskaisat oltavat. Olisin siis todellakin valmis synnyttämään ja luopumaan tästä mahasta. Viime öinä olen nukkunut harvinaisen huonosti ja kivut ovat lisääntyneet. Erityisesti liitoskipu ja iskiaskipu ovat löytäneet paikkansa vartalostani. Jos joku haluaa kivut niin voin lahjoittaa ne oikein mielellään.

Vauvojen painoarviot olivat 2,6 ja 2,5kg. Tasaista kasvua siis edelleen, hyvä niin.
Ensi viikolla uusi aika elleivät tyypit ole päättäneet syntyä ennen sitä. Ja ei, ei ole merkkiäkään alkavasta synnytyksestä. Plaah. 

Rv 36

Maanantai ja uusi raskausviikko alkoi. Uskomatonta, että 36 viikkoa on saavutettu. Pelko vauuvojen kuolemasta ja TTTS:stä on väistynyt ja uuden jännitys on ovella. Tämän viikon torstaina on jälleen poliaika jolloin päätetään häätöaika,elleivät tyypit ymmärrä itse lähteä tulemaan. Olo on suhteessa raskauden kestoon (ja kaksosuuteen) melko hyvä. Nyt koetellaan lähinnä omia (ja miehen) hermoja...
Ehkä tässä ei mene enää kauan :)

Arki

Tuntuu, että aika on liitänyt siivillä vaikkei oikeastaan olekaan. Viimeisen kahden viikon aikana olomuotoni ja liikkeeni ovat muuttuneet oleellisesti, jos näin voi sanoa. Maha on kasvanut valtavaksi ja liikkuminen hidastunut. Yöt ovat ajoittain rikkonaiset levottomien jalkojen ja turvotuksien vuoksi.

Tänään oli äitipolikontrolli ja babyt kasvavat tasaisesti, edelleen. Toinen on 2100g ja toinen 2000g. Yhteensä yli 4kg vauvaa mahassa. Ei siis ihme, että olo turvonnut ja pullea, esikoinen oli syntyessään 3100g joten nämä kaverit ovat isompia. Kauhulla odotan millaiseksi rantavalaaksi tässä vielä ehtii kasvaa ennen kuin tyypit päättävät ulostautua.

Se valituksesta. Miehen loma alkoi tänään ja on kotona koko kuukauden apunani. Paitsi, että hän lähti lomaa juhlistamaan siltakemmakoihin Puumalaa. Pieni irtiotto kuten hän sanoi. Tekisi hyvää minullekin..

Takapakkia

Juuri kun pääsin kirjoittamaan miten kivasti meillä menee.. niin eikös karma iske takaisin. Nukkumaan menosta on tullut jälleen rallia, ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin. Mutta silti. Ottaa päähän suunnattomasti kun tyttö kokeilee rajojaan tässäkin asiassa (taas). Tiedän sen kuuluvan uhmaan ja rauhoittuvan ajan myötä, mutta silti. Kiukuttaa kun en jaksaisi hyppiä ovelta palauttamaan tyttöä sänkyyn kerta toisensa perään.
Toiseksi riemuksi, keskimäärin joka toinen yö tyttö kampeaa meidän sänkyyn väliin nukkumaan, mikä tarkoittaa etten minä saa kunnolla enää nukuttua. 

Viime yö oli pohjanoteeraus. Typy nukahti vasti puolen kymmmen aikaan, tehtyään unta 45minuuttia. Hetki omaa aikaa äidille siis. Odottelinkin miehen kotiin ja valvoin poikkeuksellisesti puoleen yöhön ja suunnittelimme tulevia projekteja. Ei aikakaan kun unentokkurainen tyttö kävelee ovelle.. takaisin sänkyyn isin suukkojen kera. Äiti petiin ja isä jäi valvomaan vielä. Seuraava tunti kului sekalaisen itkun ja nukkumisen rajoissa. Mies sänkyyn ja hetken päästä tyttö tulee myös. Hän möyhää ja etsii hyvää asentoa, nukahtaa viimein. Katson kelloa, 02:10. Tyttö omaan sänkyyn. Joko nyt saisin unta? Kyllä uni tulee.. ja niin tyttökin kuuden aikaan. Puuh. Lopulta heräämme kahdeksan jälkeen. Olen väsyneempi kuin uskottekaan. Miten ihmeessä jaksan valvoa yöt vauvojen kanssa ja herätä esikoisen kanssa? No onneksi mies on kotona..

30 ja risat

Tänään oli taas päivä, jolloin tajusin raskauden olevan jo loppusuoralla! Muistan kuin odotin rakenneultraa ja tuskailin ettei aika kulu. Loppujen lopuksi aika onkin mennyt yllättävän nopeasti.
Tänään oli äitiyspolikontrolli ja vauvoilla asiat hyvin. Kasvuarviot ovat todella tasaisia, 1623g/1624g :) Seuraava kontrolli onkin kolmen viikon kuluttua, mutta aikaisemmin pitää ottaa yhteyttä jos jotain erikoista ilmenee.

Joskus kyllä ihmettelen tuota polin toimintaa, toisaalta taas en sillä tiedän miten haavoittuvaa se on. Tänään kanssani odotusaulassa oli eräs noin parikymppinen lady miehensä kera. Tämä lady mäkätti yhteisen odotusaikaimme (tunnin) joka hetki; kuinka hänellä palaa pinna ja kuinka hän on odottanut niin kauan. Kuinka muualla ei koskaan ole jonoja ja täällä polilla saa aina odottaa. Että hän ei ainakaan koskaan tule tänne takaisin. Välissä Lady kävi lepuuttamassa hermojaan eli tupakalla, tosin ei hän leppoisampi ollut tullessaan. Kuunnellessani Ladyn jorinoita ajattelin hiljaa mielessäni, että politoiminta on haavoittuvaista juuri tuollaisten Ladyjen vuoksi, ketkä tulevan päivystyksenä paikalle (eikä edes mitään ole oikeasti vialla). (Sanottakoon, että ensisynnyttäjät toki huolehtivat monesti asiasta paljon enemmän kuin toissynnyttäjät ja siksi saattavat aiheuttaa näitä "turhia käyntejä").
Noh jaa eipä siitä enempää :)

Hyvää yötä, tämä mami lähtee nukkumaan.

Saikkua ja suunnitelmia

Lääkäritädin luona käyty ja saikkua kirjoitettu äitiysloman alkuun. Tuntuu, että olisin ollut pienen ikuisuuden kotona, vaikka olen ollut vasta..öö kuukauden? Äippäloman alkuun on noin puolitoista kuukautta. Vaikka monet kaksoset syntyvät ennenaikaisina niin minulla on sellainen kutina, että meidän kaverukset pitävät alivuokrasopimuksestaan kiinni käynnistykseen asti.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, alkaa pieni paniikki iskeä päälle. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka mitä ja valmistella lastenhuonetta jne. Kieltämättä polttelisi uudistaa meidän makuuhuone sekä vierashuone. Ihan vain kevyesti (repiä tapetit alas, katsoa mitä alta paljastuu ja tapetoida uudelleen.. jeah,noinhan se yleensä meneekin.. eli siis homma paisuisi ja stressaisin valmistuuko ikinä..). Joten ehkä remontti jää odottamaan aikaa tulevaa; "Sitten kun lapset ovat vähän isompia".

Mutta Ikeaan haluan päästä. Mielellään mahdollisimman nopeasti. :)
Ihan pikkuostokset vaan.. Uusi lipasto, pimentäviä verhoja, verhotankoja, tyynyjä, pyykkikoreja, pesuhuoneeseen altaalle kaappi+ ovi jne..Lista jatkuu. Pitäisiköhän varata suoraan jo hieman isompi auto? hmm.
 

Synnytysvalmennus

Muutama viikko sitten sain puhelun sairaalalta. Kätilö soitti, että olemmeko saamassa loppukesästä kaksoset ja olemmeko kiinnostuneita valmennuksista.
Tänään oli vuorossa sairaalan osio; synnytykset. Lisäksi käynti synnytyssalissa ja vastasyntyneiden teholla. Itse valmennus ei tuonut kovin paljon uutta tietoa, mutta olihan tuo kiva käydä ja kuulla asiat vielä kertaalleen. Synnytyssalikierros oli sama kuin normi valmennuksessa. Vastasyntyneiden teho-osasto oli jotain omaa luokkaansa. Tiesin millainen se on, olihan joskus aikoinani ollut sijaisena siellä. Mutta.. Nyt. Jotenkin teho sai uuden roolin. Pelko, että oma pienokainen olisi siellä.. Olin alkaa itkeä. Kyyneleet kihosivat silmiin väkisinkin. Erityisesti kun puheeksi tuli Helsingissä syntyvät vauvat ja toisen siirto EKKS:n, toisen jäädessä Lastenklinikalle. Jotenkin epäinhimillistä. 

Toivon todella, että meidän pikkuiset pääsevät maailmaan tutussa sairaalassa ja kaikki menee hyvin noin muutenkin. Ja, että vuodeosastolla olisi tilaa niin paljon, että saisimme oman huoneen. 
Ei auta kuin toivoa parasta.

Nökötystä

Esikoista odottaessa pohdin pitkään osallistunko sokerirasitukseen lainkaan. Valtakunnallisten suositusten mukaan kuuluin seulottavien joukkoon ikäni puolesta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin suostua, vaikka jännitin paaston tuomaa huonovointisuutta ja sokeriliujun juontia. Arvot olivat erinomaiset ja mieleni teki näyttää kieltä entiselle amk-opettajalleni kenen mukaan ylipainoisella on raskausdiabetes..häh. Eipä ollut.

Nyt toisella kerralla päätin suostua yleisen hyvän nimissä. Sairaalamme tekee uraa uurtavaa työtä alkuraskauden sokeriarvojen selvittämiseksi. Nykyiset viitearvot on laadittu keskiraskauteen eivätkä ole päteviä alussa. Niinpä osallistuin rv 11 ja nyt 27 rasituksiin.
Tuntuu hullulta nököttää aulassa kaksi tuntia ja käydä välissä pisteltävänä. No itsepähän suostuin.
Ensimmäisen rasituksen arvot olivat erinomaiset ja nyt kieltämättä jännittää että entä jos eivät enää olekaan.. :/ no huomennahan se selviää. Olisi kyllä todella kurjaa jos arvoissa olisi sanoamista ja joutuisin vahtimaan syömistä ym. Kuitenkaan paino ei ole noussut kuin 7kg ja olo on mainio.

Ja huomenna on taas ultra ja pääsen katsomaan kaksikkoa :)