Naimisiin

Kun perheessä on kolme lasta ja vain yksi sormus nimettömässä, joudun vääjäämättä vastaamaan kyselyihin, että koska meidän häitä tanssitaan. Lähestyvä hääkesä (ystäväpariskunnan häät ja sisareni häät) nostavat kyselyt jälleen pintaan. Eräs ystävä, kysyy lähes joka tapaamiskerta mieheltäni, että koskas me mennään naimisiin ja ettei vaan suunniteltaisi salaa häitä. *Huokaus*
Anoppini on onneksi hellittänyt kyselyt, vaikkakin muistaa vihjata ohimennen aina "sopivassa" kohdassa. 
Monelle vastaukseksi riittää ettemme me naimisiin. Toisille totean, että minulle riitti kerta ja toista ei tule.

No eihän tuo ihan totuuskaan ole. Kihlat on vaihdettu lähes kaksi vuotta sitten ja kyllä me joskus naimisiin mennään. Kai. ;)

Olen pohtinut onko naiivia mennä toisen kerran naimisiin kun kerran on kirkkohäät viettänyt? Onko kornia luvata rakastaa kuolemaan asti, toistamiseen? Vaikkakaan ensimmäisen liiton päättäminen ei ollut minun valintani, tuntuu silti hassulta ajatella kirkkohäitä toisen kerran. Tosin en ole hullaantunut ajatukseen pelkästä maistraattivihkimisestäkään. Kaipa minä haluan ne kirkkohäät rakkaani, lasteni isän kanssa. Mutta.. niin. Asia ei ole niin yksinkertainen, vai onko?

Haaveilen jonkinlaisista prinsessahäistä (sillä ensimmäiset eivät todellakaan olleet sitä) ja toisaalta pienimuotoinen juhla esimerkiksi kotimme takapihalla houkuttaa. Pitopalvelu ja huolettomuus, pienimuotoisuus ja itse tekeminen. Puolensa ja puolensa.

Toisaalta, miksi minä en saisi viettää tahtomaani hääjuhlaa rakastamani miehen kanssa? Miksi menneisyyden haamut saisivat sanella tulevaisuutta?

Mitä mieltä sinä olet, onko kornia mennä toistamiseen naimisiin?

Kuvat Googlesta

Alelöytö!

Lapsien myötä olen rakastunut alekoreihin. Niistä löytyy usein toinen toistaan parempia löytöjä. Pikavisiitti Citymarkettiin toi mukanaan tilansäästäjät. Eväsretket leikkipuistoihin ja takapihalle lisääntyvät lasten kasvaessa ja eväslaatikot tulevat tarpeeseen. Tyhjät eväspurkit kolisevat kassissa ja vievät hoitolaukusta leijonanosan. Ratkaisuna siis taitettavat eväslaatikot. Vastaaviahan löytyy mm. Tupperilta, ne ovat isompia ja kalliimpia. Nämä pienet söpöläiset ovat todellakin ihanat eikä hinta huimannut päätä. Isompi sininen oli 5€ ja pieni vaaleanpunainen 3€.
Ensifiilis on hyvä. Kivasti taittuvat ja vesitiiviit. Ei paha.

Eväsretkiä odotellessa :)

Turvaistuimia

Kun saimme tietää kaksosten tulevan, alkoi pähkäily auton kanssa. Onneksi saimme kuin saimmekin turvakaukalot mahtumaan takapenkille esikoisen Graco cosmic xtp:n kanssa. Saimme jatkoaikaa ja päätimme miettiä autonvaihtoa kunhan tytöt siirtyvät seuraaviin istuimiin.
Istuinten vaihtoaika koitti ja yltiöoptimisena lähdin lastentarvikkeeseen turvaistuimia kokeilemaan. "Kyllähän ne mahtuu" No ei mahtunut.

Autokaupat juostiin ja auton kanssa lastentarvikkeeseen penkkikokeiluun. Mahtuu, ei mahdu, mahtuu. Jep, tila-auto taihi ei, ei välttämättä mahdu kolme turvaistuinta rinnakkain. (Autovalmistajilla ei selvästikään ole monikkoja tai montaa turvaistuinikäistä) Autoasiaa vatkattiin kyllästymiseen asti ja päätimme ottaa aikalisän. "Keväällä auto myyntiin ja ostetaan sitten uusi auto mihin mahtuu istuimet"

Kevät tuli tänään ja marssimme takaisin lastentarvikkeeseen. Oman auton kanssa, ei autoliikkeen kautta vaan uskollisen vanhan hoppamme kanssa. Kokeiltiin jälleen istuimia ja vaihdettiin järjestystä vielä kerran. Kuinka ollakaan!?! Mahtui! Kolme istuinta mahtui todellakin oikein asennettuna omille paikoilleen. Jes! Viisi sataa kärsittiin, mutta ennemmin se kuin viidentoistatuhannen euron autolaina. Kiitti!

Tässä ne siis ovat, meitin likkojen penkit. Kokemuksia tulee sitten myöhemmin.

- Apukuljettajan paikan takana: Graco cosmic xtp (esikoisen vanha istuin toiselle mineistä)- Keskellä: Klippan triofix recline (toiselle mineistä)
- Kuljettajan takana: Maxi cosi Rodi esikoiselle

Takkaleivinuuni - Kuinka se tapahtui?

Takkaleivinuunin tekoprosessi oli loppujen lopuksi nopea ja melko kivuton.
Ikävin vaihe oli takanpohjan vahvistus. Taloomme ei oltu suunniteltu uuninpaikkaa joten jouduimme vahvistamaan kohdan johon uuni tulee. Onneksi ihana muurarimme teki kohtuu hintaan. Ja onneksi tekikin. Pohjan vahvistus ei meinaan ollut mikään ihan yksinkertainen juttu. 

Parkettiin sahattiin uunin kohdalta auki ja sitten piikkauskoneella piikattiin lattiin viisi halkaisijaltaan yli kymmenen sentin kokoista koloa. Koloihin laitettiin putkea, mikä täytettiin sementillä. Tämän annettiin kuivua 4päivää. 
Pohja tehtiin siis torstaina ja maanantaina alkoi takan kokoaminen. Takka ja piippu olivat siis koottu maanantaina! Tiistaina laatoitettiin ja seuraavan viikon tiistaina saumattiin ja laitettiin luukut paikoilleen.

Takan lämmitys aloitettiin Tulikivin ohjeiden mukaisesti eli hitaasti hitaasti ja hitaasti. Jos alkuun lämmittää joka päivä niin 9.päivänä voi polttaa täyden pesällisen puita. Voitte siis kuvitella kuinka pienillä määrillä aloitetaan.

Kuvissa esiintyy Tulikiven muurari Marko Talka. Kuviin on hänen lupansa.

Kotimme sydän

Meillä on remontteja suunniteltu ja hiljalleen toteutettu. Toiset suunnitelmat ovat venyneet ja suunnitelmat muuttuneetkin. Jotkut jopa epäilivät suunnitelmiemme toteutumista. Nyt, yli vuoden suunnittelun ja (useiden) käytyjen keskustelujen (ja turhautumisitkujen) Se on siinä. Kotimme sydän.

Saanko esitellä takkaleivinuunimme. Merkkiä Tulikivi ja mallia Samu. Pinta on luonnonvalkoista, kiiltävää kaakelia. Takkauuni on korotettu eli päältä lähtöinen piippu nostaa normaalia korkeutta muutamalla kymmenellä sentillä. 

Nyt kun takkaleivinuuni on keskeisellä paikalla kotiamme, olohuoneessa, ohimennessäni hipaisen takan pintaa. Hipaisen, ihan kuin varmistaakseni etten näe harhoja. Sohvalla istuessani katse kääntyy vaistomaisesti takkaan, kuin muistaakseni sen kauneuden. Siinä se nyt on. Meidän kodin sydän.

  

Tänään lämmiteltiin ensimmäistä kertaa takkaa ja joka päivä nostetaan puumäärää niin, että 9.päivänä puumäärä on jo maksimi. Tästä tämä lähtee. Tulossa on vielä takan muurausprosessi. Kiinnostaako muiden huoneiden remonttitulokset?

 

Välikausivaatetta

Iidan välikausivaatteet ovat viime vuoden alen peruja. Tai oikeastaan toinen puku on viime keväältä ja toinen viime syksyltä. Molemmat ovat Travallea. Ihastuin Travallen pukuun kun saimme siskoltani hänen esikoisensa käyttävän vk-pukun. Mielestäni puku on mitaltaan reilua ja laadultaan kestävää.

Ensimmäinen alelöytöni on kaksiosainen puku, viime kevään alesta. Tykkäsin tuosta mallista ja kuosi on ihana. Haalarihousut ovat henkselimalliset ja kestävät hyvin päällä eikä selkä vilku paljaana. Takki on riittävän pitkä, olematta liian pitkä. Iida oli 2v neuvolassa reilun 92cm ja Travallen 92koon puku on oikein sopiva edelleen.

Toinen alelöytöni on viime syksyltä (talvelta). Bongasin Prismasta Travallen haalarin koossa 98, huimassa -50% alessa. Mukaan lähti.
Puku on käytössä jo nyt ja onkin sopivan reilu. Ehkäpä puku menee syksylläkin vielä :)

 Pikkuisia kuvia, mutta parempiakaan ei tähän hätään löytynyt.



Pikkutyttöjen välikausivaatepostaus on tulossa lähiaikoina.

Haaveista todeksi -ilta

Otimme miehen kanssa eilen pienen irtioton lapsiperheen arjesta ja osallistuimme Jukka-Talojen Haaveista todeksi -iltaan. Kyseinen ilta avasi rakentamisen maailmaa mm. kustannuksien osalta. Monet ihmettelevät miksi talot maksavat niin paljon ja illassa avattiin tätä asiaa. Kuten myös sitä etteivät kustannukset lopu talon rakentamiseen. On myös piha, piharakennukset kuten autotalli/-katos. Eli paljonko budjetti pitäisi olla.

Asiantuntijoina paikalla olivat talomyyjä ja työmaamestari Jukka-taloilta, osuuspankin rahoitusihminen, sisustussuunnittelija sekä pihatöiden asiantuntija. Lisäksi paikalle piti tulla arkkitehti Jukka-Taloilta, valaistustussuunnittelija ja ketähän vielä.. Joka tapauksessa, paketti oli erittäin kattava. 

Kaiken hyvän lisäksi minua onnisti. Voitin arpajaisissa sisustussunnittelijan tai pihasuunnittelijan avukseni haluamassani asiassa. Nyt pitäisi vain päättää käytämmekö lahjakortin kodin sisä- vai ulkopuolelle. 

Omaa kotia on remontoitu rankalla kädellä, mutta haave uudesta talosta elää edelleen. Itse asiassa eilinen nostatti taas hiukan talokuumetta, mutta toistaiseksi pysymme tässä nykyisessä. Onhan tämä aika ihana kun remontti on loppusuoralla. Remonttikuvia siis tulossa ensi viikolla!