Ra(s)kas arki

Tuntuu, että olen kaikkeni antanut. Kolmen yön "loma" anoppilassa ja yöt menivät todella sekaisin. Viimeisimpänä yönä heräsin kymmenen (!) kertaa! Okei, herätykset olivat nopeita ja ohi minuutissa tai kahdessa, mutta silti. Lauantaina päätinkin, että likkalauma siirtyy kotimatkalle illan turvin (olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta mies taivutteli lähtemään vasta illalla).

Lapset nukkuivat koko matkan eivätkä heränneet siirtoon omaan sänkyyn. Mutta, mutta.. Pikkuneiti Duo heräsi yhtäaikaa puolen yön maissa eikä kumpikaan suostunut rauhoittumaan kuin sylissä. Nokkelana otin neidit syliin ja keinutuolissa heijasin heidät takaisin uneen (isimieshän oli edelleen reissussa). Eikä mennytkään niin yksinkertaisesti kuin aikaisemmin.. joka ikinen kerta kun siirsin nukkuvat lapset sänkyyn, he heräsivät. Toinen saattoi nukkua hetken, mutta parahti hereille toisen itkuun. 
Kolme tuntia (ja muutaman kymmenen harmaata hiusta) myöhemmin lapset nukkuivat omissä sängyissään. Onneksi Iida nukkui koko shown ajan heräämättä.

Aamulla herätyksen tullessa klo 7, voin sanoa olleeni HIEMAN väsynyt. Silti selvisin koko päivän yksin lasten kanssa, suuremmitta katastrofeitta. 

Nyt kun mies on kotona, huomaan olevani lopenuupunut. Uupunut valvomiseen, uupunut pikkulapsiarkeen. Henkistä uupumista, tiedän. Tiedän, että tunne on ohimenevä ja huomenna (toivottavasti) nukutun yön jälkeen arki on jälleen rakasta ja vähemmän raskasta. Onneksi on tuo Mies. <3

Jottei koko postaus menisi pelkkään valitukseen, voin ilolla ilmoittaa meidän neiti A:n eli Ainon ottavan hienoja askelia, kädestä kiinni pitäen. Uskomatonta, että kahden kuukauden päästä meidän vauvat ovat jo vuoden!

Edit. Hyvät yöunet ja elo on todellakin kevyempää ja onnellisempaa. Tähän voisi vaikka tottua :) Onnellisuutta lisää tänään kotiutuneet ihanat kankaat! Vielä kun ehtisin leikata ja ommella :)

Vauvasta taaperoksi

Vauvavuosi on takana ja taaperon elämä alkaa.
Näin jälkikäteen on hyvä summata ensimmäiselle vuodelle Must have -tavarat.
Meille tärkein oli vaunut.
- Koiran kanssa käveltiin ja ulkoiltiin noin muutenkin paljon. Linja-autolla liikuttiin ja vaunuilla matkustaminen oli ilmaista. Ei parkkipaikkaongelmia eikä pysyköintimaksuja. Meidän vaunut olivat/ovat Emmaljungat ja olen ollut tyytyväinen. Suosittelen panostamaan vaunuihin jos tarkoituksena on ulkoilla paljon. Parvekevaunuiksi välttää edullisemmatkin.
Turvakaukalo, turvaistuin
- Kaukalo ostettiin siskon kaverilta käytettynä kuikeaan 30euron hintaan. Turvaistuin ostettiin uutena kun sen käyttöikä on pidempi. Tyytyväinen olen
Sänky, syöttötuoli, lasten huoneen kalusteet ja astiat: tärkeitä muttei mitenkään ensimmäisinä hankittavia. Minulla oli jo aikaisemmin hankittu TrippTrapp tuoli (mikä on ollut ihana ja tosi hyvä), jonka onnistuin saamaan pilkkahintaan. Sänky ja lastenhuoneen kalusteet saatiin pienellä rahalla, toisista ei maksettu mitään.
Kantoreppu, Manduca, oli hyvä meille. Pikkuvauva-aikaan oli tarpeeton, mutta puolen vuoden molemmin puolin oli ehdoton mikäli aikoi lapsen valveilla ollessa siivota tms. Meillä tyttö ei viihtynyt lattialla vaan piti olla sylissä, noh Manduca pelasti.
Vähän käytettyä tai turhaa:
Bumbo-tuoli: Saatiin siskolta, todella vähän käytettiin.
Sitteri: Lainattiin kaverilta ja vähän käytettiin. Lähinnä syötöissä ennen syöttötuolia..
Hyppykiikku: kokeiltiin, ei kelvannut.
Tuttipullot: tarvittiin alle kymmenen kertaa, meillä luotettiin luomuun.
Voi olla, että unohdan jotain, palaan siis aiheeseen tarvittaessa.
Ps. Monimutkaisia leluja ei tarvita. Meillä parhaimmat ovat olleet palikat, purulelut ja Ainu-puput. Vaatteita ostettiin sekä käytettyinä että uusina. Molemmat olivat hyviä, eritoten pikkuvauva-aikana. Konttaus-kävelyiässä hyväkuntoiset käytetyt ovat kiven alla. Ei sovi unohtaa kestovaippoja, Myllymyksujen kestot olivat meille ehdottomat 4-8kuukauden iässä. Myöhemmin en saanut enää imuja riittämään. Hyvät kuitenkin!

Joulutonttu

Joulua vietetty hyvästä seurasta nauttien ja hyvin syöden. Pikkuneiti täytti joulupäivänä 1 vuotta - niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.
Joulupukki toi monia paketteja Iidalle ja hän näytti paperin rapisteluista enemmän kuin itse lahjoista. Paketeista paljastui niin vaatteita kuin pehmolelujakin. KIrjoja ja muutama astia. Tarpeellista ja toiveiden mukaista. Kiitos pukille.

Maassa ja ilmassa

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka kavahtavat lapsiperheen ilmaisua meillä sitä ja meillä tätä..? No minä olin. Mutta kummasti mieli muuttuu kun oma rakkauden käpynen kasvaa ja kehittyy. Sitä haluaa kertoa kaikille mitä meillä nyt tehdään tai mitä meille kuuluu. Ja tavallaan liikuttaahan se pikkuisen osaaminen omaakin olemista..
Kuten meillä. Tytär oppi konttaamaan reilu kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen häntä on saanut vahtia silmä kovana. Tämän viikon uutena juttuna tuli seisomaan nousu tukea vasten. Siihen se pikkuinen ihminen vaan ponnisti ja nousi -sohvaa vasten, ihka ensimmäistä kertaa. Kyllä meni äidiltä pasmat sekaisin.
Meillä kontataan ja meillä noustaan tukea vasten seisomaan. Äidin oma aika on siis vähentynyt huomattavasti. Olen saanut unohtaa blogin tai sähköpostiin vastaamisen lapsen hereillä ollessa. Hän vaatii nyt täyden huomion ja keskittymisen.
Kolmas riemun aihe ovat unet. Konttauksen oppimisen jälkeen meillä on nukuttua. Muutama viime yö on ollut taivaallisia. Lapsi nukkuu 11 tuntia ja minä 8. Olen aamuisin kuin uudelleen syntynyt. Näitä lisää, kiitos!
Ihanaa syksyä! Joko haistatte ruskan ja syksyn tuulet? Minä rakastan syksyä!

Lapset ja facebook

Toiset vanhemmat kirjoittavat statuspäivityksiä lapsiensa aikaansaannoksista, toiset julkaisevat kuvia, toiset eivät mainitse sanallakaan perheenlisäyksestä. Kukin tavallaan.

Puolisoni kanssa teimme "periaatepäätöksen" olla laittamatta kuvia tyttärestä facebookiin. Kieltämättä on minua kutkuttanut laittaa jokin "päälakikuva" aka lapsi sylissä kasvot minuun päin ja tyttärestä näkyy vain tyyliin päälaki. Kuitenkin, miksi tekisin niin? Tiedän lapsemme olevan sievä, jopa kaunis. Pirteä touhuilija (kunhan oppisi ensin pääsemään liikkeelle). Joskus kirjoitan statuspäivitykseen jotain lapsemme aikaansaannoksista mm. kääntymisistä tai hyvistä yöunista.

Viime aikoina minua on alkanut jopa ärsyttää ystäväni kuka kirjoittaa heidän pikku kullannuppunsa jokaisesta liikkeestä. Ehkä luen päivityksiä liian vertailevaan sävyyn. Meidän pieni ei käänny vielä selältä mahalle, hän kääntyy. Hän nukkuu yöt läpeensä ja monen tunnin päiväunet ulkona. Hänellä on rytmi. Sanomattakin taitaa olla selvää, että meillä ei ole! Tai on,meillä herätään kuudelta, valvotaan tunti ja käydään päiväunille. Siihen se rytmi sitten loppukin. Yöpuulle meno jokailtaisen huutokonsertin saattelemana saa väkisin ajatuksen mieleen -Onko lapsessani jokin vika?

Kuitenkin armoa. Hän on pieni vauva, kolmepuolikuinen. Odottaako itse tai toiset vanhemmat että tuon ikäisellä olisi huimia taitoja? Miksi me vanhemmat vertailemme lapsiamme? Todistaaksemme itsellemme olevamme erinomaisia ihmisiä, jotka saivat tuon pienen ihmisen maailmaan erinomaisilla geeneillä. Puuh.

Minua väsyttää, vaikka pikkuisemme nukkuikin viime yönä seitsemän tuntia. Aamulla hän valvoi tunnin ja nyt nukkuu kolmatta tuntia. Uskomatonta, joskus näin.