Takapakkia

Juuri kun pääsin kirjoittamaan miten kivasti meillä menee.. niin eikös karma iske takaisin. Nukkumaan menosta on tullut jälleen rallia, ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin. Mutta silti. Ottaa päähän suunnattomasti kun tyttö kokeilee rajojaan tässäkin asiassa (taas). Tiedän sen kuuluvan uhmaan ja rauhoittuvan ajan myötä, mutta silti. Kiukuttaa kun en jaksaisi hyppiä ovelta palauttamaan tyttöä sänkyyn kerta toisensa perään.
Toiseksi riemuksi, keskimäärin joka toinen yö tyttö kampeaa meidän sänkyyn väliin nukkumaan, mikä tarkoittaa etten minä saa kunnolla enää nukuttua. 

Viime yö oli pohjanoteeraus. Typy nukahti vasti puolen kymmmen aikaan, tehtyään unta 45minuuttia. Hetki omaa aikaa äidille siis. Odottelinkin miehen kotiin ja valvoin poikkeuksellisesti puoleen yöhön ja suunnittelimme tulevia projekteja. Ei aikakaan kun unentokkurainen tyttö kävelee ovelle.. takaisin sänkyyn isin suukkojen kera. Äiti petiin ja isä jäi valvomaan vielä. Seuraava tunti kului sekalaisen itkun ja nukkumisen rajoissa. Mies sänkyyn ja hetken päästä tyttö tulee myös. Hän möyhää ja etsii hyvää asentoa, nukahtaa viimein. Katson kelloa, 02:10. Tyttö omaan sänkyyn. Joko nyt saisin unta? Kyllä uni tulee.. ja niin tyttökin kuuden aikaan. Puuh. Lopulta heräämme kahdeksan jälkeen. Olen väsyneempi kuin uskottekaan. Miten ihmeessä jaksan valvoa yöt vauvojen kanssa ja herätä esikoisen kanssa? No onneksi mies on kotona..

Puolitoistavuotias

Tytär on tänään puolitoistavuotias tyttönen. Onko siitä tosiaan jo puolitoista vuotta kun vauvan reppana nostettiin syliini? Sanotaan, että lasten kanssa aika menee nopeasti -kyllä. Allekirjoitan täysin.

Millainen on meidän puolitoistavuotias Iida?
Reipas hymytyttö, jolla on sopivasti omaa tahtoa. Iida puhua pulisee; omia sanoja sekä ymmärrettäviä sanoja. Käy potalla ja yrittää pukea (ja onnistuukin mm. vetämään housut jalkaan). Syö itse lusikalla (ja sille päälle sattuessaan sormin). 
Kävelee reippaasti ja on liikkunnallisesti innokas. Nukahtaa omaan sänkyyn itse.

Mitä Iida syö?
Ehkä helpompi on kysyä mitä ei syö. Hän siis syö aika lailla kaikkea. Hän saa maistaa ja kokeileekin reippaasti uusia makuja. Erikoisimpia ruokamakuja ovat (näin äkkiseltään muisteltuna) mustamakkara, homejuusto, mustapekka-juusto, chilikastike, silli ja oliivit. Kaksi viimeeksi mainittua eivät olleet suosiossa, mutta piti saada maistaa. Chilikastiketta piti saada tänään, kun isikin otti. Kastike oli hitti. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin ei meillä ei syödä edellä mainittuja asioita päivittäin eikä viikoittain. Ruokalistalla on peruskotiruokaa keittoja, laatikkoruokia, kastikkeita ja näin kesäaikaan grillittavia ruokia. 
Ruokaherkku tyttärellä on tomaatti. Erityisesti kirsikkatomaatit. Parhaimpaan aikaan niitä meni iltapalan päätteeksi puoli rasiallista (n.100g). 

Äitinä voin sanoa, että tyttö on oikein rauhallinen ja kuuliainen (jos näin voi sanoa hänen ikäisestään). Äidin ja isän kultatyttö. 

 

Todistusaineistoa

Minulla on harvoin ollut tarvetta todistella mitään kellekään, koko ikäni aikana. Tuntuu, että lapsen syntymän jälkeen on joutunut todistelemaan milloin mistäkin asiasta, milloin kellekin. Tai ellei todistelemaan niin ainakin perustelemaan.

Viime aikoina todistelemisen tarve on alkanut ärsyttää valtavasti. Miksi minun pitäisi todistella kellekään miten meidän perhe elää, miten meidän perhe toimii tai miksi jotkin toimintatavat ovat meidän juttu. Arg. Erityisesti kun tätä todistelua joutuu tekemään samoille henkilöille. Miksei meitä voida kunnioittaa vanhempina ja luottaa meidän toimivan oikein ja meidän perheelle parhaaksi? Äh. No ottaa päähän.

Jo pitkään olen joutunut selittelemään, että meidän perhe toimii parhaiten tietyssä rytmissä. Toki pientä rytminmuutosta tehdään, mutta pääasiassa rytmi pidetään. Eilinen mentiin ei rytmissä. Tehtiin mitä vaan, syötiin miten vaan ja lapsi ei päässyt liikkumaan yhtä paljon kuin normaalisti. Miten kävi? No lapsi nukkui päiväunet hyvin, mutta päikkäreiden jälkeen.. Välipala - vähän, sitten stoppi. Iltaruoka - vähän, sitten stoppi. Iltapala - vähän ja sitten stoppi. Yöunet. (Rumasana) Nukahtaminen meni ihan päin prinkkalaa. Lapsi nukahti kahden tunnin taistelun jälkeen klo 22.30 
Arvatkaa palaammeko omaan rytmiimme? KYLLÄ. (Tulipahan todistettua itsellekin etten turhaan nipota rytmistä..)

Toivottavasti rytmitystä ei tarvitse perustella enää. Ikinä. Etenkään kun kaksoset syntyvät. (Kaksosäidit ovat kertoneet, että kolmen tai useamman lapsen kanssa rytmitys on A ja O. Etenkin jos haluaa omaa aikaa ja hetkellisiä hengähdystaukoja.)

Juhannuskuvia tulee vielä illan aikana.. :)
Edit. Kuvat viipyivätkin seuraavaan iltaan. Tässä muutama kuva Savonlinnan paluumatkalta :)

Isin kanssa :)

Iltapesuille valmistautuminen :)

Siskonpojan synttärit osa 1

Siskoni on perheineen käymässä toisen siskoni luona. Kävimme eilen kylässä siskoni luona ja lapset pääsivät porukalla leikkimään. Samalla juhlimme siskonpojan 2v synttäreitä.
Oli huimaa nähdä miten pikkumies innoistui traktoreista ja koneista. Oma tytärkään ei jäänyt "Pekkaa pahemmaksi" traktorirakkaudessaan. Voi sitä ilmettä kun taaperot pääsi leikkimään traktoreillaan.. suloisia <3

Tässä vielä synttärilook.

Paita H&M (kirpparilta), farkkuleggarit H&M alennusmyynnistä viime kesältä, kengät Citymarket

Säikähdyksiä

Ennen kuin minusta tuli äiti, en tiennyt mitä on kantaa huolta toisesta ihmisestä elämän jokainen hetki. En tiennyt mitä todellinen menetyksen pelko on. Enkä tiennyt mitä oikea, sydämen pakahduttava rakkaus on.
Tytär. Tuo maailman ihanin lapsi on opettanut minulle ja minusta niin paljon. 

Meillä on hänen pienen elämänsä aikana sattunut vain muutama todellinen haaveri. Kaksi verta vuotavaa kaatumista ja kourallinen kovia kaatumisia ilman verta. Viimeisin tänään - väsyneensä lapsi kampesi itsensä (ja peittonsa) sängystä pois. Suunnatessaan takaisin sänkyyn, hän kaatui peittoonsa ja kolautti nenänsä sängyn reunaan. Kaatumisen ääni ja kipuitku. Jokainen vanhempi tietää sen tunteen. Sieppasin lapsen syliini, rauhoitin ja suukotin. Hyvä etten hormonisekaisena itkenyt itsekin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silti, nuo hetket säikäyttävät ja tuovat mieleen menettämisen pelon. Äitinä en tiedä mitään niin kamalaa kuin oman lapsen menetyksen, vaikken ole sitä kokenutkaan. Enkä toivottavasti koskaan koe. 
Niin se vaan menee, vanhempien ei pidä haudata lapsiaan. Ei.

Rakastan niin.

Hampaiden kiristystä ja helppoutta

Meillä on viime aikoina nukutukset (tai paremminkin lapsen palauttaminen sänkyyn ja itsekseen nukahtaminen) ovat menneet päin honkia.
Alussa kaikki oli ruusuista ja tyttö nukahti oikein hyvin. Nyt viimeisen viikon tai kahden (en enää edes muista) on nukutuksesta tullut kaaos.
Iltarytmi on sama ja nukutusaika sama. Ei siis niissä muutosta. Jostain syystä nukkumattia on jouduttu huutelemaan jopa tunnin ajan.

Eikä eilinen ollut poikkeus. Tietenkin mies oli töissä ja minä yksin väsyneenä kotona. Tulos: katastrofi. Tyttö havaitsi minusta kireyden, oman ajan kaipuun - ja tietenkin silloin peli on jo menetetty. Sata sänkyyn palautusta (ainakin tuntui siltä), juoksua, naurua.. hermostuminen, itkua (minulta) ja turhautumista. Itsensä kokoaminen ja lapsen nukahtaminen. Paska äiti fiilis jäi kummittelemaan.

Jos jotain huonoa niin hyvääkin. Tänään iltaruuan jälkeen taktinen ulkoilu, iltapala ja -pesut. Rauhallinen kirjahetki sylittelyin. Rauhallinen nukutus ja nukahtaminen. Puoli tuntia ja tyttö tuhisee sängyssään. 
Hymyilyttää. Tämä on minun aikaani (sillä mies on poikien reissussa Tallinnassa)

Ihanaa perjantai-iltaa.

Hyvästit pinnasängylle

Lastenhuoneessa on ollut viimeisimmän kuukauden ajan niin pinnasänky kuin lasten jatkettavasänkykin. Lasten sänkyyn on tutustuttu ja tänään pakattiin pinnasänky pois odottamaan uusia nukkujia.
Katsotaan miten ensi yö menee - ensimmäinen yö lasten sägyssä. Iidahan nukkuu heräämättä yöt, joten olettaisin ensi yön menevän hyvin. Olen kuitenkin realisti ja varaudun heräämään vähintään kerran.

Tässä vielä kuvat entisestä lastenhuoneesta ja nykyisestä sekä tietenkin pienestä päiväunien nukkujasta.

Edit: Ensimmäinen yö pinnasängyssä meni oikein hyvin. Nukuttaminen tai nukahtaminen sujui oikein hyvin. Nukkumatti tuli 10-15 minuutin odottelun jälkeen. Alkuyöstä unipupu katosi käsien ulottuvista ja pientä uni-itkua tuli, mutta pupu kainaloon ja uni jatkui --- aamuun asti.

Katsotaan miten ensi yönä käy. Ukkokin (mieheni isä) tuli kylään meitä katsomaan.

Itkupotkuja

Käytiin kaverin lapsen synttäreillä sunnuntaina. Vasta paikan päällä huomattiin, että niin äiti kuin lapsikin ovat kipeinä. Räkätaudissa. Voitte varmaan samaistua vitutuksen tunteeseen, kun vekara ja me vanhemmat ollaan säästytty “kulkutaudeilta”.
Maanantai aamuna tyttö rohisi, mutta lähti päivähoitoon kuitenkin. Illalla olikin jo kuumetta 38 astetta. Tässä vaiheessa pääsi suustani ihan vaan muutama ärräpää. Kiva ja kiitti. Pitikin tartuttaa! Ja kyllä, emme ole käyneet missään muualla emme edes kaupassa, omalla porukalla olleet ja ulkoilleet, että sieltä se tuli.
Tänään on ollut lämpöä ja itkupotkuraivareita. Kovin kivaa juu. Mieleni tekisi laittaa tälle äidille tulikiven katkuinen “kiitosviesti”. Ärsyttää kun toisen huolimattomuus kostautuu omaan perheeseen, omaan lapseen. Vielähän sitä itse sairastaisi jos pieni säilyisi terveenä, mutta kun ei.
Nyt taisi neiti vihdoin simahtaa, tunnin itkujen jälkeen. Jep. Tunnin. Tätäkään ei ole ollut pitkiin aikoihin. Kiitti vaan.

Liikuntaa ja lisää hampaita

Tytär nauttii suuresti kun saa pelata palloa, kantaa tavaroita paikasta A paikkaan B ja järjestää pehmoleluja lattialta sohvalle ja takaisin. Hassunhauska pieni nappula. On mielettömän hienoa nähdä miten tytär nauttii ja oppii uusia asioita. Miten siitä pienestä avuttomasta vauvasta on tullut tarmokas taapero.
Viime päivinä tyttäressä on esiintynyt kiukunpuuskia ja selityskin löytyi. Lisää poskihampaita tulossa. Alavasen poskihammas tuli lähes kuukausi sitten ja nyt nuo kolme muuta poskihammasta tulevat yhtä aikaa. Voitte kuvitella miten riemukasta seuraa neiti ajoittain on. Onneksi kuitenkin kipulääkkeet auttavat, eikä kyseessä ole tuon vakavammasta.
Ai niin. Tyttäreni sai uuden serkun ja minusta tuli jälleen täti.

Ystävämme potta osa II

Tytär tuntuu sisäistäneen pottailun idean. Olemme saalistaneet lähes joka kerta potalla pissasaaliin. Ja muutaman kerran kakkakin on tullut Voi kuinka ylpeä äiti olinkaan ensimmäisestä saaliista. Voin kuvitella tuntevani vastaavaa ylpeyttä lapsen ensimmäisessä kevät/joulujuhlassa tai ensimmäisessä pianoesityksessä. Äidin pieni rakas <3

Pakkaspäivien pelasta

Pakkanen paukkuu ja ulkona todella kylmä. Tytär palelee ajoittain melko paljon, vaikka olisi mitä päällä ja liikkuisi kuinka. Tuntuu, ettei trikoinen vaate lämmitä vaan tarvitaan lämpimämpää. Mikä avuksi? Villaa ei voi pitää sisällä ja ulkona. Sitten muistin Myllymuksuilta saamamme velourbodyn (minkä kuosi on muuten ihana!). Velouria alle niin bodyssä kuin housuissakin, johan tyttö lämpesi
Illalla on hymy herkässä sikkurasilmällä <3

Bodyihanuuksia

Blogiyhteistyöstä Myllymuksujen kanssa olemme saaneet Iidalle kaksi uutta bodyä. Koko on tällä kertaa 90cm, mikä tuntuu ensituntumalta sopivalta. Kuosit ovat todella ihanat. Mielestäni lasten vaatteiden pitäisi olla lapsekkaita eikä pikku aikuisten vaatteita. Ehkä tämän vuoksi olen tyytyväinen Myllymuksujen vaatteisiin.
Katsokaa ja todetkaa itse

Hampaita pukkaa

Tämän kuun alussa tytär sai ensimmäisen kulmahampaan. Voi miten kipeää tekikään. Pikkuinen raukka oli todella kiukkuinen ja kipeä. Syli kelpasi ja kylmä ruoka. Kaikki muu oli itkua ja hampaiden kiristystä, kirjaimellisesti.
Tänään huomasin, että vastaava itkukuoro taitaa uusiutua. Yläleuassa pullottavat kulmureiden kohdat, molemmilta puolin. Sekä toinen alapuolikin. huh. No jospa menisi yhdellä itkulla? Toivossa on hyvä elää.
Varatkaamme siis kipulääkettä riittämiin ja pitkiä hermoja.
Ihanaa sunnuntaita!

Punainen ystävä

Olemme harjoitelleet potalla käyntiä ja tyttö on innostunut asiasta. Yhden saaliin olemme saaneet, aamupissan. Tyttö hakeutuu riemuissaan potalle. (Jopa taputtaa pesuhuoneen ovea, missä potta on. Jos kukaan ei tule ovea avaamaan niin tyttö kiljahtaa merkiksi - täällä minä olen menossa, avatkaa) Potalle päästyään hymy leviää kasvoille ja onnellisuus valtaa tyttären. Hyvähän se on, että on kivaa. Katsotaan koska saamme lisää saalista.
Minun oli pakko saada BB:n potta. Mielestäni potta on ergonominen ja jopa kaunis. Uuden potan hankintahinta on jokseenkin suolainen ja päädyttiin siksi hyvään käytettyyn. Lähestulkoon naapurista saimme ostettua hyväkuntoisen punaisen potan. Juuri sellaisen kuin halusinkin

Minä osaan

Minä osaan..
…kävellä. Sisällä hyvin, ulkona kävely luonnistuu jo paremmin.
…juosta. Ensimmäiset juoksuaskeleet otettiin viikko sitten.
…syödä itse lusikalla. Apua toki tarvitaan, mutta kuitenkin.
…vaatia huomiota ja osoittaa mieltäni kun kielletään.
…näyttää tunteeni muutenkin kuin pettymyksenä. Hymyilen ja iloitsen pienistä asioista.
…halata ja rutistaa.
…sanoa muutamia sanoja; äiti, isi, pöytä, hauva, jogu(rtti)
…ymmärrän sanoja enemmän kuin tuotan. Sanavarasta on varmaan satakunta sanaa.
…selata kirjoja, ja se onkin huisin kivaa.
Muutakin Tyttö osaa, kaikki ei vaan muistu mieleen kun tätä kirjoittaa

Vauvasta taaperoksi

Vauvavuosi on takana ja taaperon elämä alkaa.
Näin jälkikäteen on hyvä summata ensimmäiselle vuodelle Must have -tavarat.
Meille tärkein oli vaunut.
- Koiran kanssa käveltiin ja ulkoiltiin noin muutenkin paljon. Linja-autolla liikuttiin ja vaunuilla matkustaminen oli ilmaista. Ei parkkipaikkaongelmia eikä pysyköintimaksuja. Meidän vaunut olivat/ovat Emmaljungat ja olen ollut tyytyväinen. Suosittelen panostamaan vaunuihin jos tarkoituksena on ulkoilla paljon. Parvekevaunuiksi välttää edullisemmatkin.
Turvakaukalo, turvaistuin
- Kaukalo ostettiin siskon kaverilta käytettynä kuikeaan 30euron hintaan. Turvaistuin ostettiin uutena kun sen käyttöikä on pidempi. Tyytyväinen olen
Sänky, syöttötuoli, lasten huoneen kalusteet ja astiat: tärkeitä muttei mitenkään ensimmäisinä hankittavia. Minulla oli jo aikaisemmin hankittu TrippTrapp tuoli (mikä on ollut ihana ja tosi hyvä), jonka onnistuin saamaan pilkkahintaan. Sänky ja lastenhuoneen kalusteet saatiin pienellä rahalla, toisista ei maksettu mitään.
Kantoreppu, Manduca, oli hyvä meille. Pikkuvauva-aikaan oli tarpeeton, mutta puolen vuoden molemmin puolin oli ehdoton mikäli aikoi lapsen valveilla ollessa siivota tms. Meillä tyttö ei viihtynyt lattialla vaan piti olla sylissä, noh Manduca pelasti.
Vähän käytettyä tai turhaa:
Bumbo-tuoli: Saatiin siskolta, todella vähän käytettiin.
Sitteri: Lainattiin kaverilta ja vähän käytettiin. Lähinnä syötöissä ennen syöttötuolia..
Hyppykiikku: kokeiltiin, ei kelvannut.
Tuttipullot: tarvittiin alle kymmenen kertaa, meillä luotettiin luomuun.
Voi olla, että unohdan jotain, palaan siis aiheeseen tarvittaessa.
Ps. Monimutkaisia leluja ei tarvita. Meillä parhaimmat ovat olleet palikat, purulelut ja Ainu-puput. Vaatteita ostettiin sekä käytettyinä että uusina. Molemmat olivat hyviä, eritoten pikkuvauva-aikana. Konttaus-kävelyiässä hyväkuntoiset käytetyt ovat kiven alla. Ei sovi unohtaa kestovaippoja, Myllymyksujen kestot olivat meille ehdottomat 4-8kuukauden iässä. Myöhemmin en saanut enää imuja riittämään. Hyvät kuitenkin!

Joulutonttu

Joulua vietetty hyvästä seurasta nauttien ja hyvin syöden. Pikkuneiti täytti joulupäivänä 1 vuotta - niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.
Joulupukki toi monia paketteja Iidalle ja hän näytti paperin rapisteluista enemmän kuin itse lahjoista. Paketeista paljastui niin vaatteita kuin pehmolelujakin. KIrjoja ja muutama astia. Tarpeellista ja toiveiden mukaista. Kiitos pukille.

Pikku köpöttäjä

Nyt voisin sanoa, että lapseni todella kävelee. Hän siis oikeasti kävelee lähes koko ajan. Kävely on hyvin tasaista, ajoittain tietenkin horjuvaa, mutta silti.
Tuntuu hassulta, että lapsi todella kävelee. Tätähän ollaan (toivottu) odotettu, mutta silti se tuntuu hassulta. Meidän vauvasta on todella kasvanut yksivuotias kävelevä taapero. Äidin vauva on kadonnut, häh, eikä ole. Ikuisestihan tuo lapsi on miun vauva

Hilja Maitotyttö

Lapsemme rakastaa maitoa. Mikä tahansa maito ei kuitenkaan kelpaa. Äidinmaitoa sen olla pitää.
Kun aamuherätyksen alkoivat viideltä tein virheen viereenottamisesta ja tissittelystä. Jep. Pohjalukemat olivat tänään - 4.24. Ei hyvää päivää. Ei maitoa vaan syliä ja sitten aamupalaa.
Noh mainittakoon, että heräämiseen on voinut vaikuuttaa lapsukaisen orastava flunssa. Räkää, yskää ja pientä lämpöä. Kotipäiviä siis. Paljon unta ja äidinmaitoa. Jep, tällä mennään.
Tiedättekö, että jouluun on 12 yötä!

Muksuvaatteet

En ole tainnut aikaisemmin kehua Myllymuksujen ihania vaatteita. Meillä on ollut onni saada muutama ihana vaate käyttöömme. Vaatteiden kuosit ovat ihanan lapsellisia, kuitenkin äidinkin silmää hiveleviä. Itse tykkään kovasti.
Meillä on bodeja ja paita. Bodyt ovat velourkangasta mikä on meidän lapselle tosi hyvä, palelija kun on - kuten äitikin. Paita taitaa olla bambupuuvillaan -on meinaan niin pehmeä. Ilokseni voin kertoa etteivät värit eikä pehmeys ole kärsineet pesussa lainkaan. Paita on mielestäni kokoaan vastaava. Bodyt ovat melko kapeaa mitoitusta, joten suosittelen normaalia kokoa isomman. Meillä ainakin toimi hyvin näin, ja tyttö on hoikkanen.
Tästä vaikka pukinkonttiin

Myllymuksut