Tukholma lasten silmin

Tukholmassa käyty ja reissu oli kaikin puolin onnistunut. Tietenkin pieniä dramatiikan hetkiä mahtui matkaan, mutta kaikesta selviittiin. Laiva lähti Helsingistä klo 17.00 ja Tukholmassa oltiin aamukymmeneltä. Tukholmassa suuntasimme Junibackeniin ja olimmekin siellä maissaolo ajan. Laivaan suuntasimme kahden aikaan iltapäivällä kun lapset alkoivat väsyä helteeseen.

Junibacken oli huikean hieno, jos lapsenmieliset asiat kiinnostavat ja Astrid Lindgrenin sadut ovat edes jotenkin tuttuja. Junibackenissa on kolme leikkipistettä, joista kaksi Satutori ja Satujunan päätepiste ovat maksullisella alueella. Kirjakauppaan, kahvilaan ja yhteen leikkipisteeseen pääsee ymmärtääkseni ilman ranneketta. 

Kahvilassa on paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Tuntui kuin olisi ollut Peppi Pitkätossun syntymäpäivillä! Valikoima oli valtava! Hintaluokka oli mielestäni peruskahvilahintoja. Kirjakaupassa oli kirjoja todella paljon, harmikseni kaikki kirjat olivat vain ruotsiksi. Yhtään englanninkielistäkään ei ollut ja se oli miinusta. Kaupasta löytyi kaikenlaista vaatetta ja oheistavaraa Muumille, Vaahteranmäen Eemelille ja muille satuhahmoille.

Junibacken oli hieno kokemus Iidalle, pienet siskot jäivät satukokemuksesta tällä kertaa ulkopuolelle heidän nukkuessan päiväuniaan juuri tuolla hetkellä. Iida tykkäsi todella paljon kaikista leikkipisteistä ja jopa kirjakauppa oli hänestä ihana. Kahvilan leivokset olivat hyviä ja katosivat mahaan nopeasti.

 
Ruokailut laivalla onnistuivat hyvin ja lapset malttoivat syödä ja seurustella, jotta itsekin sai syötyä. Toki eihän se samanlaista nautiskelua ollut kuin ilman lapsia tai isompien lasten kanssa, muttei myöskään mitään pikaruokailua. Tyypillisen laivabuffetin tapaan valikoima oli valtava ja syötää löysivät niin suomalaiset kuin japanilaiset turistitkin. Laivalla on myös erikseen perheaaminen tila, jossa on lapsille samalla leikkipaikka. Me emme tätä aamiaismahdollisuutta käyttäneet, sillä meidän lapset kaipaavat ruokailuihin vähemmän virikkeitä ja ympäröivät lelut olisivat vieneet ruokahalun pois.

Laivan leikkipaikat olivat hyvät ja niitä oli tarpeeksi monta. Aamuvirkuille, kuten meidän lapset, oli onneksi avoinna oma leikkitila klo 7.00 alkaen. Osa leikkipaikoista oli jaoteltu pienet - isot lapset osastoihin jotteivat pienet jää jalkoihin. Toisissa kaikki leikkivät yhdessä. Laivalla löytyy perheaaminen tila, jossa päivällä leikittiin vapaata leikkiä. Spa oli oiva paikka kaksivuotiaan kanssa, täysin sylilapselle ei.  

Familyhytti oli meidän perheelle hyvä valinta, sillä normaaliin hyttiin ei olisi kaksi matkasänkyä (laivan puolesta) mahtunut mitenkään. Familyhytti oli suljetulla käytävällä mikä vähenti ilta- ja yöaikaan ohikulkevien melua. Tosin huonoa oli, kun monet paiskoivat väliovea kiinni (ja meidän hytin ollessa ensimmäinen, kuuluivat paiskeet erinomaisesti hyttiin). Tyttöjen kasvaessa otamme luultavasti saman hytin, mutta ilman matkasänkyjä. Levitettävä sohva tai alasängyt riittävät mainiosti rauhallisesti nukkuville tytöille.

Vinkkinä matkailijalle: 
- osta Junibackeniin menevän linja-auton (paikallisliikenne) liput laivan infosta. Jos laivassa asia unohtuu, voi erheen korjata terminaalissa.
Linja-autossa ei niitä myydä. Rattailla linja-autoon mennään keskiovista ja rattaiden kuljettaja pääsee ilmaiseksi. Linja-autoon otetaan vain kahdet rattaat, joten mattimyöhäiset voivat joutua odottamaan kuljetusta jonkin aikaa, vaikka linja-autoje meneekin 10min välein. Junibacken sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä satamasta ja matka taittuu myös kävellen. 
- varaa ruokailut jo matkavarauksen yhteydessä. Näin ollen et joudu odottamaan ruuhkassa buffetin ulkopuolella lippuja vaan voit kävelle jonon ohi.
- tuplarattaat menevät laivalla sujuvasti kaikista oviaukoista, vain taxfreessä ja pienissä butiikeissa oli ahdasta.

Kiva oli käydä, mutta ihana olla kotona!

Raila Design Facebookissa

Raila Design on nyt myös Facebookissa. Sieltä löytyvät uusimmat kuulumiset ja uutiset. Tuoteuutuuksia luvassa myös :) Linkki alla

https://www.facebook.com/railadesign

Pikkueteisen tuunaus

Meidän sisäänkäynti eteinen on todellinen -70 luvun suunnittelun kukkanen. Eli todella pieni ja ahdas. Yhdelle sopiva, kahdelle ahdas; puhumattakaan yhdestä aikuisesta ja kolmesta (pian) kävelevästä lapsesta.

Mietintämyssy on käynyt kuumeisena eikä eteisratkaisuun löydy oikein järkevää parannusta. Suurin ongelma oli kuitenkin selvä; kenkiä on liikaa suhteessa kenkien säilytykseen. Eikä kenkien määrä todellakaan ollut se ongelma, jonka voisi ratkaista karsimalla määrää, vaan ongelma oli olematon säilytystila.

Ratkaisu löytyi Lidlin kuvastosta. Uusi, isompi ja ehkä sirompi kenkäteline kotiutettiin meille. Hätäratkaisuksi ihan toimiva, mutta muutaman vuoden päästä pitää kenkä/asustesäilytys miettiä uudelleen. Onneksi tähän on ratkaisu olemassa, toteutus vain odottaa lasten kasvua ja omatoimisuuden lisääntymistä.

Pikaratkaisu eteisongelmaan

Raila Design ensimmäinen

Tässä se nyt on, Raila Designin ensimmäinen virallinen tuote. 

Nämä vaunuverhot olivat harjoituskappaleet ja ne päätyivät omaan käyttöön myös Muumi-tuotesuojan vuoksi. Kierrätin vanhan muumilakanan ja mielestäni uusiokäyttö onnistui varsin oivallisesti. Ja juuri helteiden alla valmistuneet vaunuverhot ovat ihanat! Meillähän oli aikaisemmin käytössä Dooky-vaunuverhot, mutta minua inhotti verhon pituus, se oli auttamatta liian lyhyt. Oman mallini verho suojaa paremmin vartaloa sekä jalkoja ja nukkuva lapsi on suojassa auringonvalolta myös reunoilta melko hyvin. Malliin tulikin pituutta reilusti lisää ja paremmat kiinnitysnauhat takaavat monipuolisemmat kiinnitykset niin matkarattaisiin, yksikkörattaisiin sekä tupliin. Verho on materiaaliltaan kevyttä ja hengittävää puuvillaa mikä sopii mainiosta aurinkoiseen säähän. Vaunuverho on kaksipuoleinen, joten kuosia voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan.

Ensimmäinen virallinen tuote lähti tänään testiin ja odotan innolla testipalautetta. Väriä ja kuosia mietin pitkään, sillä halusin tehdä ajattoman ja klassinen vaunuverhon. Päädyin hillittyyn ja melko neutraaliin kuosiin sillä uskon sen vastaavan testaajan makumieltymyksiä. 

Ra(s)kas arki

Tuntuu, että olen kaikkeni antanut. Kolmen yön "loma" anoppilassa ja yöt menivät todella sekaisin. Viimeisimpänä yönä heräsin kymmenen (!) kertaa! Okei, herätykset olivat nopeita ja ohi minuutissa tai kahdessa, mutta silti. Lauantaina päätinkin, että likkalauma siirtyy kotimatkalle illan turvin (olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta mies taivutteli lähtemään vasta illalla).

Lapset nukkuivat koko matkan eivätkä heränneet siirtoon omaan sänkyyn. Mutta, mutta.. Pikkuneiti Duo heräsi yhtäaikaa puolen yön maissa eikä kumpikaan suostunut rauhoittumaan kuin sylissä. Nokkelana otin neidit syliin ja keinutuolissa heijasin heidät takaisin uneen (isimieshän oli edelleen reissussa). Eikä mennytkään niin yksinkertaisesti kuin aikaisemmin.. joka ikinen kerta kun siirsin nukkuvat lapset sänkyyn, he heräsivät. Toinen saattoi nukkua hetken, mutta parahti hereille toisen itkuun. 
Kolme tuntia (ja muutaman kymmenen harmaata hiusta) myöhemmin lapset nukkuivat omissä sängyissään. Onneksi Iida nukkui koko shown ajan heräämättä.

Aamulla herätyksen tullessa klo 7, voin sanoa olleeni HIEMAN väsynyt. Silti selvisin koko päivän yksin lasten kanssa, suuremmitta katastrofeitta. 

Nyt kun mies on kotona, huomaan olevani lopenuupunut. Uupunut valvomiseen, uupunut pikkulapsiarkeen. Henkistä uupumista, tiedän. Tiedän, että tunne on ohimenevä ja huomenna (toivottavasti) nukutun yön jälkeen arki on jälleen rakasta ja vähemmän raskasta. Onneksi on tuo Mies. <3

Jottei koko postaus menisi pelkkään valitukseen, voin ilolla ilmoittaa meidän neiti A:n eli Ainon ottavan hienoja askelia, kädestä kiinni pitäen. Uskomatonta, että kahden kuukauden päästä meidän vauvat ovat jo vuoden!

Edit. Hyvät yöunet ja elo on todellakin kevyempää ja onnellisempaa. Tähän voisi vaikka tottua :) Onnellisuutta lisää tänään kotiutuneet ihanat kankaat! Vielä kun ehtisin leikata ja ommella :)

And they call me snob...

Kuuleman mukaan olen todella tarkka lastemme vaatteista enkä kelpuuta kuin tiettyjä merkkejä päälle. Ei kuulemma kelpaa halpisvaatteet vaan pitää olla kalliita merkkejä.

Hmp. No totta on, että useimmiten olen tarkka mitä lapsilla on päällä. Jotta ehjää ja puhdasta on puettu. Mitä merkkiuskollisuuteen tulee niin tätä en todellakaan allekirjoita. Se, että olen ostanut esikoille Reiman toppapukuja kaksi talvea, ei todellakaan tarkoita ettenkö muita huolisi. Olen todennut Reiman meidän tytölle hyväksi ja siksi ostan talvihaalarin tuota merkkiä. Viime vuonna kokeilimme myös NameItin haalarin, joka oli hyvä, muttei mielestäni yhtä hyvä kuin Reima. Toki hintaluokkakin on eri.

Kun keväällä ostin pikkutytöille Popin välikausihaalarit, oli äitini pyörtyä. "Miksi ostaa lapselle kosteussuojattu haalari, turhuutta" Keväällä tytöt eivät kävelleet, saati kontanneet, mutta silti halusin kunnon haalarit. Ostin vielä hieman reilut, jotta sama haalari menisi mahdollisesti myös syksyllä. Koska kesä ei ole kovin lämmin ja helteinen ollut ovat haalarit päässeet käyttöön myös kesällä. Parasta aikaa duo nukkuu päiväuniaan haalareissa, onhan lämpötila rapiat 10 astetta. Ei siis kaduta.

Markettimerkkejä meiltä löytyy myöskin. Ciraf, tokmannin ei mitään merkkiä olevia sekä lindex yms (jos nämä nyt voidaan laskea markettimerkkeihin). Kolmen lapsen äitinä olen todennut, ettei todellakaan kannata ostaa huonolaatuista vaatetta sillä eihän sellainen kestä kulutusta. Ja kaksoset kuluttavat vaatetta, ainakin meillä. Miksi siis ostaa huonoa jos melkein samalla rahalla saa jo vähän parempaa?

Henkkamaukan ja lindexin bodyt kestäävät huimasti enemmän pesuja kuin esimerkiksi tokmannin vendi. Meandin ja popin (etenkin vanhemmat kuosit) kestävät vielä paremmin pesun (ja rummun). 
Ystäväni totesi taannoin hyvin; hän kertoi ostaneensa heidän toiselle lapselleen lähes kaikki uudet vaatteet popilta. Ja jälleenmyyneensä ne niin, että käyttöhinnaksi jäi 5euroa. Voisiko henkkamaukkaa tai lindexiä myydä samoin? ehkä tai sitten ei. Ja eräistä merkeistä ei jää jäljelle kuin kasa nukkaa ja nyppyä täynnä oleva kulahtanut ja virttynyt vaate, jonka arvo nolla.

Joten jatkossakin meillä pidetään siistejä vaatteita. Ja jos ja kun vaatteita ostetaan, ostetaan ne sellaista merkkiä, että ne kestävät kulutuksen. Tai sitten ompelen kaikki vaatteet itse, tuleepahan varmasti sellaista mitä itse haluan :)

Kiitos ja anteeksi.