Neulejumpsuit

Alkusyksystä sain yhteydenoton eräältä kaksosäidiltä. Hän halusi lapsilleen neulejumpsuitit hupulla. Yleensä en ota kahta isoa neuletyötä yhtä aikaa, mutta eihän kaksosäidille voinut sanoa ei. Ajatuskin neulejumppareista kahdella pienellä ihmistaimella lämmitti mieltä.

Tässä ne nyt sitten ovat. Itse olen tyytyväinen tulokseen. Ja mikä parasta tilaajakin oli erittäin tyytyväinen.

 

Synttärikekkerit

Meidän nappulat täyttivät perjantaina 1-vuotta. Ajatella, että vuosi on kulunut ja pienistä vauvoista on tullut käveleviä taaperoita.

Synttärikekkereitä juhlittiin lauantaina ja rääppiäisiä sunnuntaina. Kekkerit olivat onnistuneet ja lapset viihtyivät. Parhaimmillaan lapsivieraita taisi olla 8kappaletta yhtäaikaa. Hulinaa siis riitti :)

Tarjolla oli kahta kakkua; suklaata ja vadelma-vaniljaa. (Kyllä, minä halusin molemmille tytöille omat kakut) Macaronseja, vadelmapikkuleipiä, keikausvoileipäkakkua, juusto-rypäle-nakki-tikkuja sekä rieskarullia. Lisäksi suolattomat popcornit, Muumikeksit sekä namuja. Tarjottavat tein kaikki itse, lukuunottamatta Muumikeksejä ja namuja. 

Tytöt saivat ihania, toivottuja lahjoja. Olen todella kiitollinen, että juhlakansa kuunteli meitä eikä leluja tuotu :) Sen sijaan tytöt saivat Popin housut ja bodyt (jotka sitten vaihdoin paitoihin), Lindexiltä muutamat tunikat ja housut sekä kuvien ulkopuolelta muutamat muut tunikat ja housut. Turvareput likat saivat myös. Muumisarjan lautaset sekä aterimia tytöt saivat myöskin.

Tytöillä oli päällään Meandin mekot. Ainolla oli autumn-mekko ja Ellillä Pöllöt-mekko. Itseasiassa Iidalla oli samaiset vaatteet omilla 1v kekkereillään :)

Juhlista toipuminen vei muutaman päivän, mutta nyt ollaan taas omassa rytmissään :)

Ihania vaatteita ja turvareput :)

Iittalan muumilautaset ja Hackamanin muumiaterimet

Tarjottavia ja pienet kynttilöiden puhaltajat apukoukkoineen

Tukholma lasten silmin

Tukholmassa käyty ja reissu oli kaikin puolin onnistunut. Tietenkin pieniä dramatiikan hetkiä mahtui matkaan, mutta kaikesta selviittiin. Laiva lähti Helsingistä klo 17.00 ja Tukholmassa oltiin aamukymmeneltä. Tukholmassa suuntasimme Junibackeniin ja olimmekin siellä maissaolo ajan. Laivaan suuntasimme kahden aikaan iltapäivällä kun lapset alkoivat väsyä helteeseen.

Junibacken oli huikean hieno, jos lapsenmieliset asiat kiinnostavat ja Astrid Lindgrenin sadut ovat edes jotenkin tuttuja. Junibackenissa on kolme leikkipistettä, joista kaksi Satutori ja Satujunan päätepiste ovat maksullisella alueella. Kirjakauppaan, kahvilaan ja yhteen leikkipisteeseen pääsee ymmärtääkseni ilman ranneketta. 

Kahvilassa on paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Tuntui kuin olisi ollut Peppi Pitkätossun syntymäpäivillä! Valikoima oli valtava! Hintaluokka oli mielestäni peruskahvilahintoja. Kirjakaupassa oli kirjoja todella paljon, harmikseni kaikki kirjat olivat vain ruotsiksi. Yhtään englanninkielistäkään ei ollut ja se oli miinusta. Kaupasta löytyi kaikenlaista vaatetta ja oheistavaraa Muumille, Vaahteranmäen Eemelille ja muille satuhahmoille.

Junibacken oli hieno kokemus Iidalle, pienet siskot jäivät satukokemuksesta tällä kertaa ulkopuolelle heidän nukkuessan päiväuniaan juuri tuolla hetkellä. Iida tykkäsi todella paljon kaikista leikkipisteistä ja jopa kirjakauppa oli hänestä ihana. Kahvilan leivokset olivat hyviä ja katosivat mahaan nopeasti.

 
Ruokailut laivalla onnistuivat hyvin ja lapset malttoivat syödä ja seurustella, jotta itsekin sai syötyä. Toki eihän se samanlaista nautiskelua ollut kuin ilman lapsia tai isompien lasten kanssa, muttei myöskään mitään pikaruokailua. Tyypillisen laivabuffetin tapaan valikoima oli valtava ja syötää löysivät niin suomalaiset kuin japanilaiset turistitkin. Laivalla on myös erikseen perheaaminen tila, jossa on lapsille samalla leikkipaikka. Me emme tätä aamiaismahdollisuutta käyttäneet, sillä meidän lapset kaipaavat ruokailuihin vähemmän virikkeitä ja ympäröivät lelut olisivat vieneet ruokahalun pois.

Laivan leikkipaikat olivat hyvät ja niitä oli tarpeeksi monta. Aamuvirkuille, kuten meidän lapset, oli onneksi avoinna oma leikkitila klo 7.00 alkaen. Osa leikkipaikoista oli jaoteltu pienet - isot lapset osastoihin jotteivat pienet jää jalkoihin. Toisissa kaikki leikkivät yhdessä. Laivalla löytyy perheaaminen tila, jossa päivällä leikittiin vapaata leikkiä. Spa oli oiva paikka kaksivuotiaan kanssa, täysin sylilapselle ei.  

Familyhytti oli meidän perheelle hyvä valinta, sillä normaaliin hyttiin ei olisi kaksi matkasänkyä (laivan puolesta) mahtunut mitenkään. Familyhytti oli suljetulla käytävällä mikä vähenti ilta- ja yöaikaan ohikulkevien melua. Tosin huonoa oli, kun monet paiskoivat väliovea kiinni (ja meidän hytin ollessa ensimmäinen, kuuluivat paiskeet erinomaisesti hyttiin). Tyttöjen kasvaessa otamme luultavasti saman hytin, mutta ilman matkasänkyjä. Levitettävä sohva tai alasängyt riittävät mainiosti rauhallisesti nukkuville tytöille.

Vinkkinä matkailijalle: 
- osta Junibackeniin menevän linja-auton (paikallisliikenne) liput laivan infosta. Jos laivassa asia unohtuu, voi erheen korjata terminaalissa.
Linja-autossa ei niitä myydä. Rattailla linja-autoon mennään keskiovista ja rattaiden kuljettaja pääsee ilmaiseksi. Linja-autoon otetaan vain kahdet rattaat, joten mattimyöhäiset voivat joutua odottamaan kuljetusta jonkin aikaa, vaikka linja-autoje meneekin 10min välein. Junibacken sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä satamasta ja matka taittuu myös kävellen. 
- varaa ruokailut jo matkavarauksen yhteydessä. Näin ollen et joudu odottamaan ruuhkassa buffetin ulkopuolella lippuja vaan voit kävelle jonon ohi.
- tuplarattaat menevät laivalla sujuvasti kaikista oviaukoista, vain taxfreessä ja pienissä butiikeissa oli ahdasta.

Kiva oli käydä, mutta ihana olla kotona!

Horjuvia askelia ja tärkeitä sanoja.

Meidän tytöt ovat seisoneet ja askeltaneeet paikallaan muutaman viikon ajan. Miehen kanssa ollaan arvailtu, että kumpikohan tytöistä lähtee aikaisemmin liikkeelle. Konttauksen keksi ensimmäisen Aino (meidän neiti A) ja kaksi-kolme viikkoa sen jälkeen Elli keksi konttaamisen riemun. 

Tänään se pelätty sitten tapahtui. Aino nousi taaperokärryä vasten, tyrkkäsi vankkurit liikkeellä ja huojuvin askelin käveli perässä. Ensin puolimetriä, sitten metrin ja sitten lähes kolme metriä. Tämän jälkeen puhti loppui ja neiti tyytyi katselemaan lelujaan. Kännykkä oli onneksi lähellä ja sain ikuistettua huojuvat askeleet. Ja pakko myöntää, että silmät täyttyivät kyyneleistä. Mihin minun vauvat katoavat.

Aino siis noudattelee Iidan jalanjälkiä ja otti ensimmäiset tuetut askeleet 8.5kk iässä. Jännityksellä jäämme odottamaan mihin suuntaan kehitys vie, kiinnostaako kävely vielä vai unohdetaanko taito hetkeksi. Iida otti tuetut askeleensa 8.5kk iässä ja käveli kunnolla tukien 9iässä. 10.5-11kk iässä sitten vipelleettiin ilman tukea sisällä.

Elli ei tosiaankaan ole vielä kiinnostunut kävelystä (onneksi) mutta hän yllätti äidin ensimmäisellä sanallaan muutama päivä sitten. Ja nyt meillä kovasti hoetaan "Ääittä" ja seurataan katsooko äiti. Murunen.

Pahoittelut kuvalaadusta, mutta siinä se pieni taapertaja on.

Aino ja Elli 8kk

Tytöt täyttävät kahdeksan kuukautta muutaman päivän päästä ja tänään käytiin neuvolassa.

Molemmat tytöt ovat nauravaisia ja eläväisiä. Eivätkä malta olla hetkeäkään paikallaan. Molemmat tytöt liikkuvat ryömien ja yrittävät kontata. Konttausasento on napakka ja käsillä kurotellaan tavaroita. Molemmat pääsevät itse istuma-sentoon ja istuvat hienosti itsekseen. Lisäksi molemmat nousevat pystyyn polviensa varaan ja pyrkivät seisomaan. Äidin tai isän kanssa seisominen onkin parasta.

Molemmat tytöt höpöttävät omaa kieltää ja päristelevät kun on hauskaa. Aino mutristelee suutaan, kuin pussatakseen. Aino myös tavailee äiti-sanaa, mutta vielä taitaa olla kuulijan korvassa sanojen muodostus :)

Molemmat tytöt syövät hyvin ja nukkuvat yöt pääasiassa yhdellä syötöllä. Elli saattaa haluta maitohuikkia kaksikin kertaa, mutta Ainolle riittää yksi.
Päiväunet tytöt nukkuvat edelleen ulkona ja unet kestävät puolitoistatuntia, lähes minuutilleen.

Molemmat tytöt ovat kovasti äidin perään ja monesti tuleekin parku kun äiti häviää näkyvistä. Kurkistus tyttöihin tuo hymyn huulille. Eroahdistusta kenties?

Kasvu on tasaista molemmilla tytöillä. Tällä hetkellä Aino on hieman pidempi kuin Elli, painoa lähes grammalleen sama.

Seuraava neuvola olisikin vasta sitten 1-vuotiaana, mutta kinusin meille 10kk mitta-ajan.

AINO
pituus 72cm (6kk 70,1cm )
paino 8605g  (6kk 7629g )
pään ympärys 44,2cm (6kk 43,2cm )

Aino on meidän duon mietiskelijä ja tuumailija. Paikoin totiselta tytöltä irtoaa kuitenkin onnellisia hymyjä ja onnen kiljahduksia. Aino syö pääasiassa aina hyvin. Hän ei turhaan hötkyile ruokaillessa, ensin syödään ja sitten leikitään. Suu aukeaa ruualle kuin ruualle, ei inhokkeja eikä suurempia suosikkeja. Ruoka on hyvää. 
Aino syö mielellään itse naksuja, ruisnappeja, näkkileipää, kurkkua.. Milloin mitäkin.
Hampaita Aino 1 ja lisää tulossa.

ELLI
pituus 70,7cm  (6kk 68,9cm )
paino  8555g  (6kk 7385g )
pään ympärys 43,7cm (6kk 42,8cm )

Elli on tytöistä touhukkaampi ja liikkuvaisempi. Elli nauraa kovasti ja seuraa erityisesti Iidan touhuja. Ellille ruoka maistuu pääasiassa hyvin, mutta paikkapaikoin joudun huijaamaan ruokaa suuhun kun tyttö keskittyisi kaikkeen muuhun paitsi syömiseen. Elli on enemmän äidin perään.
Elli syö mielellään itse ja kokeilee uusia makuja melko ennakkoluulottomasti.
Hampaita Ellillä on 2 ja lisää on tulossa.

Aino vasemmalla ja Elli oikealla

Turvaistuimia

Kun saimme tietää kaksosten tulevan, alkoi pähkäily auton kanssa. Onneksi saimme kuin saimmekin turvakaukalot mahtumaan takapenkille esikoisen Graco cosmic xtp:n kanssa. Saimme jatkoaikaa ja päätimme miettiä autonvaihtoa kunhan tytöt siirtyvät seuraaviin istuimiin.
Istuinten vaihtoaika koitti ja yltiöoptimisena lähdin lastentarvikkeeseen turvaistuimia kokeilemaan. "Kyllähän ne mahtuu" No ei mahtunut.

Autokaupat juostiin ja auton kanssa lastentarvikkeeseen penkkikokeiluun. Mahtuu, ei mahdu, mahtuu. Jep, tila-auto taihi ei, ei välttämättä mahdu kolme turvaistuinta rinnakkain. (Autovalmistajilla ei selvästikään ole monikkoja tai montaa turvaistuinikäistä) Autoasiaa vatkattiin kyllästymiseen asti ja päätimme ottaa aikalisän. "Keväällä auto myyntiin ja ostetaan sitten uusi auto mihin mahtuu istuimet"

Kevät tuli tänään ja marssimme takaisin lastentarvikkeeseen. Oman auton kanssa, ei autoliikkeen kautta vaan uskollisen vanhan hoppamme kanssa. Kokeiltiin jälleen istuimia ja vaihdettiin järjestystä vielä kerran. Kuinka ollakaan!?! Mahtui! Kolme istuinta mahtui todellakin oikein asennettuna omille paikoilleen. Jes! Viisi sataa kärsittiin, mutta ennemmin se kuin viidentoistatuhannen euron autolaina. Kiitti!

Tässä ne siis ovat, meitin likkojen penkit. Kokemuksia tulee sitten myöhemmin.

- Apukuljettajan paikan takana: Graco cosmic xtp (esikoisen vanha istuin toiselle mineistä)- Keskellä: Klippan triofix recline (toiselle mineistä)
- Kuljettajan takana: Maxi cosi Rodi esikoiselle

Kolme pientä lasta - miten perhe toimii?

Lasten kanssa liikkuessa emme välty katseilta (kuten ei moni muukaan kaksosperhe, tai monilapsinen perhe). Ajoittain tuntuu, että kaksoset ovat kuin sirkusapinoita, niitä ihmetellään olan takaa. Jos ei kanssakulkija uskalla juttusille niin sitten kuiskutellaan "huomaamattomasti" selän takana.

Yleisimpien kysymyksien jälkeen ("Onko ne kaksosia?" "Minkä ikäinen hän on?"osoittaen esikoista) ihmetellään pärjäämistä kolmen pienen lapsen kanssa. Miten ihmeessä aika riittää? Miten syli riittää? Miten yleensäkin arki toimii.

Käsi sydämellä voin sanoa olevani onnekas. Meidän tytöt ovat melko tyytyväisiä ja hyväntuulisia. Esikoisemme Iida (nyt 2v2kk) on pääasiassa rauhallinen ja tottelevainen tyttö. Arkemme sujuu tasaisesti, samoja polkuja, joka ikinen päivä. Arkirutiinilla, kuten siskoni sanoisi. Vaikka toisia tuntuu suunnattomasti ärsyttävän meidän perheen (tai minun aka natsiäidin) luoma rutiini, niin se vaan toimii. Ilman rutiinia olisimme kuin laiva tuuliajolla. Mutta ei elämä pelkkää onnenauvoa ole. Kun lapset olivat kipeinä, turhautti äärettömästi kun kaikki itkivät yhteen ääneen ja kitisivät muutenkin. Päivät, kun mikään ei suju, rasittaa henkisesti ja päivän päätteeksi on lopenuupunut. Onneksi näitä päiviä on vain silloin tällöin.

Eräs henkilö sanoi kaksosia odottaessani, että hän epäilee minun hölläävän rutiineja kunhan lapset syntyvät. Mieleni teki sanoa, että odota vaan.. ja kuten aavistin, ei hölläämistä näy, päinvastoin. Yksinkertaisesti, tämä toimii meillä.

Vaikka meillä onkin arkirutiini, ei se tarkoita meidän jumittavan kotona. Ehei, me käymme kavereilla leikkimissä ja reissaamme, aivan kuten kaikki muutkin. Aamupäivän leikkitreffeillä ystäväni ihmettelikin kuinka ihmeessä olin saanut kolme lastamme ajoissa heille (kun he olivat juuri saaneet yökkärit pois päältä). Tottumusta ja rutiineja totesin. Ja sitähän se on. Meidän elämää, arkea :)

Imetyksen loppu

Nyt se on loppu. Oloni on onnellinen, helpottunut. Haikea ja surullinen. En kai oikeastaan itsekkään tiedä. Likat olivat tottuneet pulloon päivisin ja öisin saivat rintaa. Viikko sitten jouduin antamaan ensimmäinen kerran yöllä pullosta maitoa rintamaidon lisäksi ja siitä sitten lähti. Tytöt hoksasivat, että pullosta saa kun ilkeilee äitille. Ja keljua toiminta olikin. Ei tunnu kivalle kun rintaa vedetään ja nyhdetään ikenillä. Jos edellä mainittua ei tapahtunut, hyljeksittiin rintaa muuten. Kun ei kelpaa niin ei sitten.

Mieli on haikea. Esikoinen nautti tissimaitohetkistä 13,5kuukautta. Tämä oli meidän juttumme. Sitten olivatkin pikkusiskot tulossa ja maitohetket loppuivat. Pikkukakkoset saivat nauttia maitohetkistä 5,5kuukautta. 
Haikeus puskee mieleeni väkisinkin. Enää en saa kokea rauhallisia imetyshetkiä, en enää koskaan. Meidän vauvat ovat nyt tässä. Nautitaan nyt kuitenkin näistä ihanista hymytytöistä <3

Semperterveiset!

Saimme Semperiltä kaksosperheen lahjuksen. Eli paketin, jossa on muutamia Semperin tutustumistuotteita. Meidän paketissamme oli kaksi ruokalappua sydänkuosilla, kaksi smoothieta ja puurojauhepaketti.

Ruokalaput pääsivät heti käyttöön. Smoothiet menivät isosiskon suuhun ja puurojauhe jäi odottamaan aamupuurokäyttöä. Iltaisinhan meillä syödään normaalia kaurapuuroa, hieman hienonnettuna, persikkasoseen kera.

Ihanaa keskiviikkoa!

Iida odottelee Smoothieta malttamattomana :)

Nelikuisien neuvola

Tai oikeastaan tytöt ovat jo 4,5kk. Lääkärin aikojen puutteen vuoksi meidän nelikuisin lääkärin tarkastus myöhästyi muutamalla viikolla. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäiset lapset, olisin voinut huolestua viivästyksestä. Koska kyseessä eivät kuitenkaan ole ensimmäiset niin osaan ottaa rennommin. Enkä ole huomannut mitään huolestuttavaa tyttöjen kasvussa.

Tässä viimeisimpiä tyttöjen kehitysjuttua
Elli:
- kääntyy selältä vatsalleen
- juttelee ja nauraa ääneen
- nostaa pyllyä ja vetää jalkaa mahan alle (kova yritys on liikkeelle, muttei onneksi onnistu)

Aino:
- kääntyy selältä vatsalleen
- juttelee ja nauraa ääneen, hihkuu ja kiljuu todella paljon
- nostaa pyllyä ja yrittää vetää jalkaa mahan alle

Pituutta tytöt olivat kasvaneet edelliseen neuvolaan (6vkoa sitten) 6senttiä! Vastaavasti painoa oli tullut 1,3kg! Huimaa kasvua! Tytöt siis kasvavat ja kehittyvät hyvin samantahtisesti :)
Vaikken neuvolan siunauksia sen enempää kaipaakaan niin sain siunauksen tyttöjen ruokavaliolle ja lisäaterian antamiselle.

Seuraava neuvola onkin jo parin viikon päästä ja sitten rokotellaan :/

Aino ja Elli

Joulupaketit

Meidän perheissä on viime jouluina muistettu lähinnä lapsia. Aikuisia on muistettu jollain pienellä, tarpeellisella lahjalla. Tosin tänä vuonna anoppi sai pienen, kalliimman paketin, uuden kosketusnäyttöpuhelimen kun oli siitä jo muutamia vuosia haaveillut. Apille päätin neuloa villapaidan, mikä vielä on kylläkin kesken..
Omaa äitiäni ja isääni muistimme siskojeni kanssa hemmottelulahjakortein :)

Lapset saivat tänä vuonna todella paljon paketteja. Olen kiitollinen, että kummit ja mummit olivat kuunnelleet lahjatoiveitamme ja näin vältyimme turhilta lahjoilta.
Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja hyödyllisiä. Minit saivat pääasiassa vaatetta ja esikoinen sai muutamien vaatteiden lisäksi toivottuja leluja. Hän sai astioita, kirjoja, dubloja ja dublojen autoja. Nämä autot, traktori ja roska-auto, olivat jouluaaton suosikkilahjat. Joulupäivänä hän malttoi keskittyä muihin lahjoihin.

Alla muutamia kuvia lasten lahjoista 

Lahjapakettien avaaminen sujui jo melko hyvin..

Tillukan suosikkilelut; Dublon traktori ja roska-auto

Lisää Tillukan Dubloja..

Minien lahjoja

Minien vaatteita ja äidin sydämen valloittaneet lintupeitot Skip Hopilta

Kolmikuisien neuvola

Meidän likat ovat muutaman päivän vaille kolme kuukautta ja neuvolassa jälleen käyty. Tytöt kasvavat tasaisesti ja kehitys vastaa ikätasoa. Tytöt hymyilevät paljon ja nauraa hekottelevat ääneen. Molemmat tytöt yrittävät kovasti kääntyä selältä mahalleen, onneksi kääntyminen ei vielä onnistu.

Elli ja Aino ovat maistelleet Hipp riisipuuroa muutamina aamuina. Maisteluannokset ovat olleet muutamia lusikan kärjellisiä. Eilen tytöt maistoivat myös porkkanasosetta maidolla löystettynä. Porkkanasose oli hitti! Tänään sitä siis lisää.
Meillä maistellaan ruoka-aineita omaan tahtiin enkä kehoita ketään ottamaan tästä mallia. Tämä toimii meillä sillä tytöt ovat säästyneet mahaoireilta.

Tytöt tosiaan kasvavat hyvin identtisesti enkä sen vuoksi erittele molempien mittoja, suluissa 2kk mitat.
Pituus 60,5cm (58cm) Paino 5,2kg (4,5kg)

Elli ja Aino

Päiväunien jälkimaininkeja, vasemmalla Aino ja oikealla Elli

Minien neuvola

Minit ovat tänään 2kuukautta! Valehtelematta tuntuu, että aikaa olisi kulunut enemmänkin. Liekkö univelka saanut tuon tunteen aikaiseksi?

Tänään käytiin neuvolassa ja likat ovat kasvaneet kolmessa viikossa 700g ja 3cm. (58cm ja 4,5kg) Ilmankos 56koon bodyt alkavat kiristää :D
Tytöt saivat kehuja virkeydestä ja katseen seuraamisesta (vaikka olikin päiväuniaika). Rotarokotekin annettiin ja Neiti B sai tupla-annoksen oksennettua ensimmäisen pois.

Kaikki siis kunnossa pikkutytöillä :) Toivotaan, ettei rotasta tule masuvaivoja eikä suurempaa ripulia.

Ps. Esikoinen oli kaksikuisena 5,2kg ja 57cm, joten aika samoissa nuo tytöt kasvavat

 

Kastejuhla

Eilen, sunnuntaina 20.10, meillä juhlittiin minien kastejuhlaa. Päivä oli ikimuistoinen ja oikein onnistunut. Juhlat pidettiin meillä kotona ja avustavina käsinä toimivat siskoni, hänen puolisonsa, äitini ja ketä muita... Kiitos kaikille avusta.

Neidit olivat juhlan ajan rauhallisia. Neiti A tykkäsi, että papin puheet ovat tylsiä ja päätti ilahduttaa kiljukonsertilla. Onneksi kummin otteet ovat varmat eivätkä itkut haitanneet. :)

Neideistä tuli Aino Hannele ja Elli Henrietta.

Meidän perhe.

Kahvipöytä

Terassin koristeluja

Lahjoja: Papalta saadut säästöpossut ja Muumi-pyyhkeet. Memories-laatikko oli yhdeltä kummilta koko perheelle.

Lahjoja. Molemmille unirievut, astiastot ja säästöpossut Muumipyyhkeillä.

Lasten astiasto, molemmille tytöille samanlaiset.

Tytöt saivat myös muita lahjoja, mutta ne ovat valitettavasti kuvaamatta. Lisäkuvia siis tulossa kunhan ehdin :)

 

Ristiäisvalmisteluja

Tulevana sunnuntaina juhlitaan nuorimmaisia ristiäisten merkeissä. Nimet ovat olleet päätettyinä jo ennen syntymää ja syntymän jälkeen nimet kolahtivat todella. Nyt kun nuorikot ovat kasvaneet, voin sanoa heidän olevan nimiensä näköiset. Toiset nimet osuivat kohdalleen vähän kuin vahingossa. Tyytyväisiä ollaan molemmat :)

Ristiäisvalmisteluja olen tehnyt hiljakseen. Lautasliinat ostin jo raskausaikana, vaikkei sukupuolesta varmaa tietoa ollutkaan. Täytekakun tilasin luottoleipuriltani. Häneltä tilasin jo esikoisen ristiäisiin kakun ja olin todella tyytyväinen. Tälläkin kertaa tulossa on kerroskakku (sillä mielestäni ne ovat kauniita).

Tänään leivoin omin pikkukätösin karjalanpiirakoita, jotka pakastetaan odottamaan viikonloppua. Luultavasti teen huomenna uuden setin piiraita, sillä tänään leivotuista katosi omiin suihin piirakka jos toinenkin.

Tarjoiluiden suhteen minulla on ehkä liiankin suuret suunnitelmat..katsotaan siis mitä pöytään asti päätyy.

Elämä kuvina

Monet kerrat on pitänyt kirjoittaa ja päivittää. Monet kerrat uni on vienyt voiton. Univelkaa ei ole vielä kovin paljoa, mutta huomaan olevani väsynyt. Väsymys ei ole kovin erilaista kuin esikoisen aikana, valvottajia on tällä kertaa kaksin kappalein.
Valvomisesta huolimatta olen superonnellinen. Esikoisesta ja pikkusiskoista, meidän perheen pienistä rakkaista.

Tässä muutamia kuvia viime päivien ajalta.

On odotettu siskoja syntyväksi. On ulkoiltu, keinuttu, leikitty, keinuttu, keinuttu ja keinuttu. Sanoinko jo, että on keinuttu..

Päivän ikäisiä siskoja on käyty ihastelemassa sairaalassa.

On käyty Muikku ja Pottu -markkinoilla koko perheen voimin. Huomatkaa esikoisen ote siskojen turvakaukaloista, unessakin.

Ulkoiltu ja tultu sisälle jatkamaan unia. Voiko mitään noin suloista olla? Pikkuset, kuten esikoinen sanoisi.

 

Turhamaisuutta

Esikoista odottaessa paino nousi n.16kg ja kaksi päivää synnytyksen jälkeen nousin innoissani vaa´alle ihmettelemään kuinka paljon paino oli laskenut. Voinette kuvitella pettymyksen kun paino oli tippunut reilun vauvan verran. Todettakoon, että turvotukset olivat valtaisat, jalat olivat kuin pölkyt. Kyllä paino lähti laskemaan imetyksen myötä ja taisi päästä lähtöpainooni noin 9kk synnytyksestä. Raskauskilojen pudotus oli kuitenkin tuskainen taival.

Kun sain tietää odottavani kaksosia olin kauhuissani. Tuplaantuisiko raskauspaino ja tippuisivatko kilot ikinä. Mahan kasvu oli valtavaa ja pelkäsin jääkö raskauden jälkeen pelkkä nahkapussi.. 

Miten kävi? Tyttöjen odotuksesta tuli 12kiloa, ei paljon siis. Kaksi viikkoa on kulunut synnytyksestä ja paino on laskenut 16kg, ei huono siis. Voisiko siis kaksosten saaminen olla vartaloni pelastus? Aika näyttänee..

Lisään tähän muutaman kuvan kunhan mies kotiutuu kännykkänsä kanssa.. Viimeiset mahakuvat siis tulossa :) 

Edit. Jostain syystä en saa liitettyä kuvia tähän postaukseen. Lupaan, että kuvat ovat tulossa kunhan tekniikka toimii :)

Arki

Pääsimme vauvojen kanssa kotiin sairaalasta sunnuntaina. Arki lähti rullaamaan melko mukavasti, samalla sairaalan tutulla rytmillä. Esikoinen otti vauvat vastaan hyvin eikä suurempaa draamaa ollut havaittavissa.
Jottei kuullosta liian helpolta, niin jouduin tulehduksen vuoksi sairaalaan tiistaina ja epäonnekseni jäämään osastolle. Kurjaakin kurjempaa. Pikkulikat tulivat mukaani, imetyksen vuoksi.

Esikoiselle äidin toinen sairaalakeikka oli todella raskas. Ikävä ja epävarmuus heijastuikin kotiinpaluun jälkeen. (Tyttö kuka nukkuu yöt heräämättä, heräsi kahtena yönä itkemään, kuin varmistamaan, että äiti tulee.. ja äitihän tuli)

Normaali arki, jos sellaista meillä edes vielä on, astui kuvioihin eilen. Aamupäivällä käytiin kävelyllä ja leikkipuistossa koko perheen voimin. Pikkulikat vetivät reilun kolmen tunnin päivätirsat, ja olisivat kenties nukkuneet kauemminkin, mutta tylsä äiti herätti syömään. (jep, syömään, sillä heidän painot ovat alle 3kg)

Nyt talo on hiljainen kun lapset nukkuvat. Äiti saa syödä jäätelöä kaikessa rauhassa ;)

Naisvalta vahvistui

29.8.13 syntyi perheeseemme kaksi suloista, pientä tyttöä.
Tytöt syntyivät rv 37+3 käynnistyksen tuloksena. Varsinaista synnytyskertomusta tuskin tulen kirjoittamaan, mutta voin todeta etteivät käynnistykset mene aina ihan putkeen; ei edes uudelleen synnyttäjillä.

Näin jälkeen päin voin todeta "Loppu hyvin, kaikki hyvin". 
Meidän perheemme on täydellinen tässä kokoonpanossa.

Yks, kaks, koli -kaikki yhes koos

Polilla käyty ja vauvoilla todettu asioiden olevan hyvin. Äidillä sen sijaan alkaa olla tuskaisat oltavat. Olisin siis todellakin valmis synnyttämään ja luopumaan tästä mahasta. Viime öinä olen nukkunut harvinaisen huonosti ja kivut ovat lisääntyneet. Erityisesti liitoskipu ja iskiaskipu ovat löytäneet paikkansa vartalostani. Jos joku haluaa kivut niin voin lahjoittaa ne oikein mielellään.

Vauvojen painoarviot olivat 2,6 ja 2,5kg. Tasaista kasvua siis edelleen, hyvä niin.
Ensi viikolla uusi aika elleivät tyypit ole päättäneet syntyä ennen sitä. Ja ei, ei ole merkkiäkään alkavasta synnytyksestä. Plaah.