Nyt se on loppu. Oloni on onnellinen, helpottunut. Haikea ja surullinen. En kai oikeastaan itsekkään tiedä. Likat olivat tottuneet pulloon päivisin ja öisin saivat rintaa. Viikko sitten jouduin antamaan ensimmäinen kerran yöllä pullosta maitoa rintamaidon lisäksi ja siitä sitten lähti. Tytöt hoksasivat, että pullosta saa kun ilkeilee äitille. Ja keljua toiminta olikin. Ei tunnu kivalle kun rintaa vedetään ja nyhdetään ikenillä. Jos edellä mainittua ei tapahtunut, hyljeksittiin rintaa muuten. Kun ei kelpaa niin ei sitten.
Mieli on haikea. Esikoinen nautti tissimaitohetkistä 13,5kuukautta. Tämä oli meidän juttumme. Sitten olivatkin pikkusiskot tulossa ja maitohetket loppuivat. Pikkukakkoset saivat nauttia maitohetkistä 5,5kuukautta.
Haikeus puskee mieleeni väkisinkin. Enää en saa kokea rauhallisia imetyshetkiä, en enää koskaan. Meidän vauvat ovat nyt tässä. Nautitaan nyt kuitenkin näistä ihanista hymytytöistä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti