Meillä on viime aikoina nukutukset (tai paremminkin lapsen palauttaminen sänkyyn ja itsekseen nukahtaminen) ovat menneet päin honkia.
Alussa kaikki oli ruusuista ja tyttö nukahti oikein hyvin. Nyt viimeisen viikon tai kahden (en enää edes muista) on nukutuksesta tullut kaaos.
Iltarytmi on sama ja nukutusaika sama. Ei siis niissä muutosta. Jostain syystä nukkumattia on jouduttu huutelemaan jopa tunnin ajan.
Eikä eilinen ollut poikkeus. Tietenkin mies oli töissä ja minä yksin väsyneenä kotona. Tulos: katastrofi. Tyttö havaitsi minusta kireyden, oman ajan kaipuun - ja tietenkin silloin peli on jo menetetty. Sata sänkyyn palautusta (ainakin tuntui siltä), juoksua, naurua.. hermostuminen, itkua (minulta) ja turhautumista. Itsensä kokoaminen ja lapsen nukahtaminen. Paska äiti fiilis jäi kummittelemaan.
Jos jotain huonoa niin hyvääkin. Tänään iltaruuan jälkeen taktinen ulkoilu, iltapala ja -pesut. Rauhallinen kirjahetki sylittelyin. Rauhallinen nukutus ja nukahtaminen. Puoli tuntia ja tyttö tuhisee sängyssään.
Hymyilyttää. Tämä on minun aikaani (sillä mies on poikien reissussa Tallinnassa)
Ihanaa perjantai-iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti