Puurooo!

On niitä aamuja kun olen erittäin kiitollinen, että isäihminen on herännyt tuntia aikaisemmin ja ehtinyt keittää aamupuuron (ja kahvin). Tänään oli sellainen aamu, ettei rakas tytär malttanut odottaa kuin hetken.
Erehdyttyäni mainita aamupuurosta, tyttö kiipesi omaan tuoliinsa ja kimakalla äänellä vaati puuroa (jonka minä lapioin lautaselle voisilmän kera). Istumaan käydessään tyttö itkun sekaisesti vaati puuroa.. Ne sanat.. "puuroo, puuroo,puuroo" Ärrä suloisesti surahtaen. Pylly penkkiin ja ruokalappu kaulaan.. Puuro eteen ja lusikka käteen.

No kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niinpä niin. Sinne katosi kaurapuuro.. :)