Väsytystaktiikka

Taannoin valitin nukutuksen tuomaa tuskaa. Tällä viikolla päätin etten ryhdy enää moiseen hullutteluun (sillä hulluttelua siitä todellakin oli tullut! Lapsi vei meitä järkeviä aikuisia ihan kuusnolla). Päätin, että meillä alkaa uusi tyyli mikä toivottavasti tuottaa tulosta.
Mikäkö? Noh,lapsi menee sänkyyn jolloin luetaan unikirja. Tämän jälkeen toivotetaan hyvät yöt ja vanhempi siirtyy oven ulkopuolelle istumaan.Eli ovella ollaan edelleen, mutta lasta ei enää palauteta sänkyyn. Jos leikkii niin todetaan olevan uniaika ja nyt nukutaan. Tällä keinolla lapsi nukahtaa puolessa tunnissa eikä vanhemman tarvitse hyppiä jatkuvasta lapsen perässä.
Parhasta aikaa lapsi tekee unta ja äiti päivittää blogia, kätevää :)

Aikaisemmin Iida nukahti matolle mistä nostettiin nukkuvana omaan sänkyyn.. En välittänyt mihin nukahti kunhan se tapahtui itsekseen ja omaan huoneeseen. Tänään tyttö nukahti omaan sänkyyn, työvoitto!
Saa nähdä mitä huomisilta tuo tullessaan.

Takapakkia

Juuri kun pääsin kirjoittamaan miten kivasti meillä menee.. niin eikös karma iske takaisin. Nukkumaan menosta on tullut jälleen rallia, ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin. Mutta silti. Ottaa päähän suunnattomasti kun tyttö kokeilee rajojaan tässäkin asiassa (taas). Tiedän sen kuuluvan uhmaan ja rauhoittuvan ajan myötä, mutta silti. Kiukuttaa kun en jaksaisi hyppiä ovelta palauttamaan tyttöä sänkyyn kerta toisensa perään.
Toiseksi riemuksi, keskimäärin joka toinen yö tyttö kampeaa meidän sänkyyn väliin nukkumaan, mikä tarkoittaa etten minä saa kunnolla enää nukuttua. 

Viime yö oli pohjanoteeraus. Typy nukahti vasti puolen kymmmen aikaan, tehtyään unta 45minuuttia. Hetki omaa aikaa äidille siis. Odottelinkin miehen kotiin ja valvoin poikkeuksellisesti puoleen yöhön ja suunnittelimme tulevia projekteja. Ei aikakaan kun unentokkurainen tyttö kävelee ovelle.. takaisin sänkyyn isin suukkojen kera. Äiti petiin ja isä jäi valvomaan vielä. Seuraava tunti kului sekalaisen itkun ja nukkumisen rajoissa. Mies sänkyyn ja hetken päästä tyttö tulee myös. Hän möyhää ja etsii hyvää asentoa, nukahtaa viimein. Katson kelloa, 02:10. Tyttö omaan sänkyyn. Joko nyt saisin unta? Kyllä uni tulee.. ja niin tyttökin kuuden aikaan. Puuh. Lopulta heräämme kahdeksan jälkeen. Olen väsyneempi kuin uskottekaan. Miten ihmeessä jaksan valvoa yöt vauvojen kanssa ja herätä esikoisen kanssa? No onneksi mies on kotona..

Nukutus

Olen kirjoittanut nukutuksesta ja nukkumisesta aikaisemminkin. (http://elamajaunelmat.blogspot.fi/2013/05/nukkumatin-haaste.html)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla. 

Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).

Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.

ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)

Nukkumatin haaste

Rakas tyttäremme on nukkunut yöt läpeensä 7-kuisesta (kun yöimetys lopetettiin). Siitä lähtien yöunet ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta rauhalliset ja kestäneet noin 10tuntia.

Viime aikoina yöunille nukuttaminen on ollut varsinainen show. Minun nukuttaessa tyttö saattoi "tehdä unta" 45-50 minuuttia. Isän kanssa on mennyt max 30min. Kun Iida nukahtaa, hän myös nukkuu koko yön. Nykyään yö alkaa klo 21 (+/- 15min), jämptin tarkasti siis. Aamulla hän kömpii luokseni unisena kuuden aikaan ja jatkaa uniaan välissämme puoleen kahdeksaan.Unien pituuteen olen enemmän kuin tyytyväinen. Älkää käsittäkö väärin, tätä herkkua meillä on kestänyt jopa kuukauden päivät. Sitä ennen aamuvirkku heräsi puoli kuusi - kuudelta eikä jatkanut uniaan kuin joskus harvoin, silloinkin max seitsemään.

Meidän nukutus politiikka on nukuttamattomuus. Lapsi siis viedään sänkyyn, peitellään ja hyvät yöt toivotetaan. Huoneesta lähdetään ja odotetaan raollaan olevan oven ulkopuolella. Sängyssä saa touhuta, mutta siellä pysytään. Jos sängystä poistutaan, palautamme hänet takaisin ja poistumme huoneesta. Tätä rallia sitten jatkuu..no minun vuorossani 45minuuttia. Voitte vain kuvitella turhautumisen puolen tunnin jälkeen (mutta sitähän ei saa näyttää lapselle!)

MUTTA olisiko nyt uusi lehti kääntynyt? Eilen Iida nukahti isän syliin minun tehdessä iltapalaa meille aikuisille. Ja tänään..Isä vei nukkumaan ja lapsi pysyi omassa sängyssään - ja nukahti alle vartissa. En ollut uskoa silmiäni. Ehkäpä sitkeä työ nukutuksessa juniorsänkyyn kantaa nyt hedelmää? Tai sitten vain isi on hyvä nukuttaja ;)

Pikkukiekuja iltasella

Hampaiden kiristystä ja helppoutta

Meillä on viime aikoina nukutukset (tai paremminkin lapsen palauttaminen sänkyyn ja itsekseen nukahtaminen) ovat menneet päin honkia.
Alussa kaikki oli ruusuista ja tyttö nukahti oikein hyvin. Nyt viimeisen viikon tai kahden (en enää edes muista) on nukutuksesta tullut kaaos.
Iltarytmi on sama ja nukutusaika sama. Ei siis niissä muutosta. Jostain syystä nukkumattia on jouduttu huutelemaan jopa tunnin ajan.

Eikä eilinen ollut poikkeus. Tietenkin mies oli töissä ja minä yksin väsyneenä kotona. Tulos: katastrofi. Tyttö havaitsi minusta kireyden, oman ajan kaipuun - ja tietenkin silloin peli on jo menetetty. Sata sänkyyn palautusta (ainakin tuntui siltä), juoksua, naurua.. hermostuminen, itkua (minulta) ja turhautumista. Itsensä kokoaminen ja lapsen nukahtaminen. Paska äiti fiilis jäi kummittelemaan.

Jos jotain huonoa niin hyvääkin. Tänään iltaruuan jälkeen taktinen ulkoilu, iltapala ja -pesut. Rauhallinen kirjahetki sylittelyin. Rauhallinen nukutus ja nukahtaminen. Puoli tuntia ja tyttö tuhisee sängyssään. 
Hymyilyttää. Tämä on minun aikaani (sillä mies on poikien reissussa Tallinnassa)

Ihanaa perjantai-iltaa.