Puolitoistavuotias

Tytär on tänään puolitoistavuotias tyttönen. Onko siitä tosiaan jo puolitoista vuotta kun vauvan reppana nostettiin syliini? Sanotaan, että lasten kanssa aika menee nopeasti -kyllä. Allekirjoitan täysin.

Millainen on meidän puolitoistavuotias Iida?
Reipas hymytyttö, jolla on sopivasti omaa tahtoa. Iida puhua pulisee; omia sanoja sekä ymmärrettäviä sanoja. Käy potalla ja yrittää pukea (ja onnistuukin mm. vetämään housut jalkaan). Syö itse lusikalla (ja sille päälle sattuessaan sormin). 
Kävelee reippaasti ja on liikkunnallisesti innokas. Nukahtaa omaan sänkyyn itse.

Mitä Iida syö?
Ehkä helpompi on kysyä mitä ei syö. Hän siis syö aika lailla kaikkea. Hän saa maistaa ja kokeileekin reippaasti uusia makuja. Erikoisimpia ruokamakuja ovat (näin äkkiseltään muisteltuna) mustamakkara, homejuusto, mustapekka-juusto, chilikastike, silli ja oliivit. Kaksi viimeeksi mainittua eivät olleet suosiossa, mutta piti saada maistaa. Chilikastiketta piti saada tänään, kun isikin otti. Kastike oli hitti. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin ei meillä ei syödä edellä mainittuja asioita päivittäin eikä viikoittain. Ruokalistalla on peruskotiruokaa keittoja, laatikkoruokia, kastikkeita ja näin kesäaikaan grillittavia ruokia. 
Ruokaherkku tyttärellä on tomaatti. Erityisesti kirsikkatomaatit. Parhaimpaan aikaan niitä meni iltapalan päätteeksi puoli rasiallista (n.100g). 

Äitinä voin sanoa, että tyttö on oikein rauhallinen ja kuuliainen (jos näin voi sanoa hänen ikäisestään). Äidin ja isän kultatyttö.