Muutama viikko sitten sain puhelun sairaalalta. Kätilö soitti, että olemmeko saamassa loppukesästä kaksoset ja olemmeko kiinnostuneita valmennuksista.
Tänään oli vuorossa sairaalan osio; synnytykset. Lisäksi käynti synnytyssalissa ja vastasyntyneiden teholla. Itse valmennus ei tuonut kovin paljon uutta tietoa, mutta olihan tuo kiva käydä ja kuulla asiat vielä kertaalleen. Synnytyssalikierros oli sama kuin normi valmennuksessa. Vastasyntyneiden teho-osasto oli jotain omaa luokkaansa. Tiesin millainen se on, olihan joskus aikoinani ollut sijaisena siellä. Mutta.. Nyt. Jotenkin teho sai uuden roolin. Pelko, että oma pienokainen olisi siellä.. Olin alkaa itkeä. Kyyneleet kihosivat silmiin väkisinkin. Erityisesti kun puheeksi tuli Helsingissä syntyvät vauvat ja toisen siirto EKKS:n, toisen jäädessä Lastenklinikalle. Jotenkin epäinhimillistä.
Toivon todella, että meidän pikkuiset pääsevät maailmaan tutussa sairaalassa ja kaikki menee hyvin noin muutenkin. Ja, että vuodeosastolla olisi tilaa niin paljon, että saisimme oman huoneen.
Ei auta kuin toivoa parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti