Easywalkerin istuinpehmuste

Esikoisen ollessa vauva hihittelin itsekseen kaiken maailman ratasapuvälineille. Hah! Mihin niitä muka tarvisisi? Jälleen kerran elämä on opettanut, että kyllä niitä joku tarvitsee.
Ja me tarvittiin istuinpehmusteet/-suojat tupliin. Näen jo silmissäni ne kurakengät ja temperamenttitytöt, jotka tahtovat itse nousta rattaisiin sillä osaahan isosiskokin tehdä niin. Auttaako selitys likaantyvista rattaista? No ei. Haluanko pestä rataskankaita joka päivä? No en.

Omatekemä istuinpehmuste ratkaisee ongelman. Pehmuste suojaa istuinosan kokonaan ja se on tehty EasyWalkereiden mittojen mukaan, joten istuu kuin hanska käteen. Jokaiselle rataskiinnikkeelle on oma lenkkinsä, oikeassa paikassa. Näin suoja käy pienelle kuin isommallekin matkustajalle. 
Materiaalina on kestävää paksua puuvillaa tai sisustuskangasta. Toisella puolella on pehmeää mikrofleesen kaltaista materiaalia (mitähän se oikealta nimeltä onkaan). Välissä on pehmeää vanulevyä. Istuinpehmuste on konepestävä, mutta pienien tahrojen vuoksi en sitä koneeseen laittaisi vaan käsinpesisin tahrakohdat.

Halusin istuinpehmusteiden tuovan vähän väriä meidän mustiin rattaisiin ja lämpimän punasävyiset pehmusteet tuovat juuri sitä. Pehmusteita on testattu muutaman viileämpänä aamuna (hah, 20astetta muka viileä) ja voin sanoa, että toimii! Pehmuste on mukavan tuntuinen ihoa vasten ja helppo irrottaa tarvittaessa.

Testiin nämä pehmustesuojat pääsivät alkuviikosta kun vesisade yllätti meidät puistoreissulla. Likaiset kengät ja hiekkahaalarit. Ja tietenkin väsymys. Saatoin huoleti laittaa lapset nukkumaan, kun tiesin rattaiden pysyvän puhtaina -ja kestihän ne. Enää ei haittaa kurakelit! 

 

Raila Design ensimmäinen

Tässä se nyt on, Raila Designin ensimmäinen virallinen tuote. 

Nämä vaunuverhot olivat harjoituskappaleet ja ne päätyivät omaan käyttöön myös Muumi-tuotesuojan vuoksi. Kierrätin vanhan muumilakanan ja mielestäni uusiokäyttö onnistui varsin oivallisesti. Ja juuri helteiden alla valmistuneet vaunuverhot ovat ihanat! Meillähän oli aikaisemmin käytössä Dooky-vaunuverhot, mutta minua inhotti verhon pituus, se oli auttamatta liian lyhyt. Oman mallini verho suojaa paremmin vartaloa sekä jalkoja ja nukkuva lapsi on suojassa auringonvalolta myös reunoilta melko hyvin. Malliin tulikin pituutta reilusti lisää ja paremmat kiinnitysnauhat takaavat monipuolisemmat kiinnitykset niin matkarattaisiin, yksikkörattaisiin sekä tupliin. Verho on materiaaliltaan kevyttä ja hengittävää puuvillaa mikä sopii mainiosta aurinkoiseen säähän. Vaunuverho on kaksipuoleinen, joten kuosia voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan.

Ensimmäinen virallinen tuote lähti tänään testiin ja odotan innolla testipalautetta. Väriä ja kuosia mietin pitkään, sillä halusin tehdä ajattoman ja klassinen vaunuverhon. Päädyin hillittyyn ja melko neutraaliin kuosiin sillä uskon sen vastaavan testaajan makumieltymyksiä. 

Kaksostenrattaiden jalkapeitto

Meidän tytöillä on käytössä EasyWalkerit, jotka ovat aivat täydelliset rattaat meidän tarpeisiin. Koppavaiheessa oli kätevää kun jalkapeite suojasi tuulelta ja viimalta. Uskoisin, että kesävauva viihtyisi kopassa köllötellen. Minulla oli ajatuksena, että meidän tytöt nukkuisivat kopassa vielä maalikuussa, puolivuotiaiksi siis. Toisin kävi. Pakkaset tulivat ja koppa kävi ahtaaksi. Tytöt oppivat rattaisiin sukkelaan ja viihtyivätkin hyvin. Unetkin maistuivat kun toppauksia sai riittävästi. 

Kunnon talven tultua, lumipyryssä päästin muutaman ärräpään kun kaipasin jalkapeitettä. Esikoisen Emmaljungissa kun oli sellainen ja olin siihen tottunut. Muutama turhaan kulutettu tunti netissä, valmista jalkapeitettä ei saa. Eikö kukaan muu todellakaan tarvitse? Suunnaksi kangaskauppa ja mittanauha käteen. Kokeilua ja suunnittelua, siinä se sitten oli. Jalkapeite Easyihin. :)

 

Materiaalina on tuulen ja tihkusateen hylkivä kangas. Päällipinta on liukas, hieman kiiltävä ja sisäpuoli fleecekankaan oloinen. On siis pehmeä sisältä :) Tuo yläreuna peitteestä on sisäkangasta, jottei vahingossakaan hankaa pieniä kasvoja ylhäällä olleensaan. Kiinnitys on neppareilla.

Innostuin ideasta niin paljon, että postasin sen FB:n monikkopalstalle ja yllätyksekseni muutama äiti kiinnostui jalkapeitteestä ja halusi samalaisen. Ensi viikolla suunnaksi kangaskauppa ja ompelukone laulamaan, ellei flunssa kaada sänkyyn minuakin :/

 

Arjen sankari

Mies aloitti työt viikko sitten, vauvojen ollessa lähes kuukauden ikäiset. Voi kuinka jännitin arjen alkamista ja yksin selviämistä. Onneksi esikoisella on perhepäivähoidossa hoitopaikka, 15päivää kuussa. Vaikka hoitopaikka onkin, niin hoitoon vieminen ei ole se yksinkertaisin juttu. Ei kun aamutoimissa on kolme alle kaksivuotiasta; kaksi vauvaa ja uhmaileva taapero. 

Moni voisi kuvitella, että aamutoimet kolmen kanssa ovat helppo juttu; taapero on omatoiminen ja vauvat nyt ovat vauvoja, helppoja hoitaa ohimennen. Toki ovathan vauvat melko helppoja, syövät ja nukkuvat. Taapero syö itse ja pukeekin kun sille päälle sattuu. Silti, kolmen valmistelu kun dead line ehtiä hoitopaikkaan ajoissa. Voin kertoa, että kun selviää aamuista ajoissa, ääntä korottamatta ja hermoja menettämättä, voi sanoa itseään Arjen sankariksi. Sellaiseksi koen itseni jokaisena hoitopäivän aamuna.

Enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa viedessäni esikoisen hoitoon miehen ollessa aamuvuorossa töissä. Esikoinen lähtee hoitoon mielellään ja onkin oikein reipas. Toki hoitopäivät ovat väsyttäviä, mutta niitä ei ole montaa kuukaudessa. Hoidossa Iida saa erilaista huomiota kuin kotona ja kotona olevat vauvat saavat äidiltä täyden huomion. Ja äitikin saa hetken levähtää, jos vauvat sattuvat olemaan samassa rytmissä..

Ennen kuin ehditte kysyä, niin miehen ollessa iltavuorossa tai vapaalla on Iidakin kotona. Kuten mielestäni pitääkin :)

Malttamaton hoitolainen. Päällä siskon lapsilta peritty Remun vk-puku, Kavat kengät myöskin siskon lapsilta, fleesehattu ja hanskat Jonathanilta. Alla vielä Reiman fleesepuku. Näillä tarkenee.

Kärryt. Easywalkerit ovat kaksosten menopelit. Esikoiselle ostin Bumpriden seisomalaudan.