Väsymystä

Yleensä en jaksa valittaa, jos väsyttää. Mielestäni jonkin asteinen väsymys on normaalia kun perheessä on kolme pientä lasta. Joskus väsymys kuitenkin saa yliotteen ja ämpärin reunat tulevat vastaan.

Kolme lasta alle kahteen vuoteen on yhdistelmä, jonka vain toinen saman kokenut voi tietää, sama pätee kaksosiin. On täysin eri asia saada kaksi lasta vuoden ikäerolla, kuin yhtä aikaa. Mutta tämä on aihe josta voisi jatkaa ikuisuuksiin, joten lopetan.

Kaksi viime yötä ovat menneet jostain syystä täysin pipariksi. En todella käsitä miksi lapset ovat niin levottomia. Valvotun ja torkutun yön jälkeen aamut ovat olleet raskaita. Kaipa olen onnekas sillä väsymys katoaa kun olen kammennut itseni sängystä ja saanut lapset aamupalapöytään (ja itselleni kupin kahvia). 
Hoen itselleni etteivät lapset ikuisuuksia heräile öisin, että väsymys helpottaa vielä. Mikä onkin totta. Pitää vaan jaksaa ja yrittää nukkua kun siihen annetaan mahdollisuus.

Tähän joku voisi sanoa, että onhan talossa toinenkin vanhempi. No se toinen vanhempi käy töissä ja ajaa autoa työkseen. Mielestäni hänen tulee saada nukuttua jottei hän vaaranna omaa, tai toisten henkeä liikenteessä. Minä voin sulkea silmäni kotona koska vain, auton ratissa ei sitä voi tehdä.

Tällä siis mennään. Ehkäpä ensi yönä nukutaan jo paremmin.Ja hei, huomenna on lauantai ja minun vuoro nukkua aamulla <3

Univelka

Kun perheessä on pieniä lapsia niin univelka on lähes väistämätöntä. Suhtautuminen univelkaan on vaihtelevaa. Samassa tilanteessa olevat vanhemmat (tai ainakin äidit) ymmärtävät mitä univelka on. Se voi olla ylitsepääsemättömän raskasta tai sitten pientä väsymystä. Toiset vanhemmat ymmärtävät, entä lähipiiri? Sukulaiset? Ystävät ja lapsettomat kaverit?
Viime aikoina olen huomannut, että univelalle ei tunnu ymmärrystä riittävän. "Kyllä se siitä, yrittäkää jaksaa", "Kyllähän sitä aina välillä valvotaan" ja samaan hengenvetoon sanotaan että väsymys voi tehdä ärtyneeksi. (Really? No shit Sherlock!) Muun muassa nämä lauseet sain kuulla tänä viikonloppuna. Kaikkeista ärsyttävin lause taisi olla tuo väsymys ja ärtyneisyys lause tai sitten "Tytöt taisivat nukkua ihan hyvin kun en minä ainakaan kuullut mitään" (ISO HUOKAUS). Mitä muuta tuohon voisi sanoa kuin ettei yöaikaan odotella niitä suurinpia huutoja.

Eivätkö ihmiset todella käsitä, että jos on-off-valvonut reilu kaksi vuotta (joista viimeiset puoli vuotta on todella valvonut yöt) niin pinna voi olla ajoittain hieman kireällä. Pinnan kiristymistä on turha ihmetellä etenkin jos hyvää tarkoittavia neuvoja satelee koskien lasten kasvatusta, nukutusta tai ruokailua. Aivan kuin tahallani vaikeuttaisin mm. esikoisen nukkumaan menoa tv:n äänillä. Jep, kun lapsi vaan satu nukahtamaan jos on liian hiljaista. Kokeiltu on! Mutta ei, silti pitää neuvoa ja opastaa. Kiitos ei, kysyn jos tarvitsen neuvoja.

Tämä äiti hakee nyt kuppiin (tai siis ämpärin kokoiseen Iittalaan teema mukiin) kahvia, jotta jaksaa. Ja hengitän syvää ettei tule päästeltyä sammakoita.

Ps. Luojan kiitos likat nukkuvat nykyisin todella hyvin päiväunia. :)