Syksyn suunnitelmat

Päiväkotipäätöksien saapuminen sai ajatukset kääntymään tulevaan syksyyn. Olen sopinut aloittavani työt syyskuun alussa ositaisella työajalla. Onneksi osittainen järjestyi, sillä en halua lasten olevan hoidossa kuin 15 päivää kuukaudessa. Onhan sitä siinäkin jo :)

Kun hakemuksia kirjailtiin tammikuussa pohdin pitkään mihin haen paikkoja. Selvää oli, että hoitopaikka pitäisi kolmelle lapselle olla samassa paikassa. Kahteen paikkaan viemiseen ei aamuisin ollut aikaa, etenkin kun mies kulkee autolla ja minä linja-autolla. Soitin päivähoidon alueen johtajalle ja keskusteltelun päätteeksi päädyin ryhmäperhepäivähoitoon. Perhepäivähoito ei kolmelle lapselle olisi järkevää kun keskenään joutuisivat leikkimään. Päiväkotia vierastin, kun tytöt olisivat joutuneet eri ryhmiin. (Liikaa muuttujia aamuhäslinkiin)

Päätöstä jännitettiin pitkään ja hartaasti. Meidän alueen ryhmiksistä ei ollut vapautunut yhtään paikkaa yli vuoteen, joten odotukset varsin realistiset, päiväkotiin jouduttaisiin. Tuskailuni sai onneksi onnellisen lopun ja lapset saivat hoitopaikan ykkösvaihtoehdostamme. 
Ryhmikseen siis, koko päiväkotiuran ajaksi. 

Päätös tuntuu oikealta. Uskon, että tytöt viihtyvät hyvin ja saavat omia kavereita. Vaikka ryhmässä ei ole kuin 9 muuta lasta, uskon kavereita riittävän. Toivon, että pienryhmässä olo vähentäisi sairaspäiviä ja saisimme jatkaa terveenpapereilla. Syksyllähän sitten nähdään kuinka käy :)

Ja koska kuvien lisääminen ei nyt jostain teknisestä syystä onnistu, joudutte tyytymään pelkkään tekstiin. Mutta terassi- ja pihakuvia tulee kunhan vika paikallistuu :)

Mootsia!

Instagramia seuranneet tietävätkin, että muutama viikko sitten hurahdin S-ryhmän kantispäivillä ostamaan OBH Nordican Smoothie blenderin. Olimme pohtineet smoothiekoneen hankintaa pitkään ja aina lykänneet sitä. Tarvitaanko sitä todella? Tulisiko sitä käytettyä enemmän kuin ensimmäiset innostuksen päivät?

No tuleehan sitä! Voi että miten ihanaa smoothie voi olla. Tai mootsia kuten kolmevee sanoo. Meillä on paljon marjoja ja olen todella huono syömään niitä esim puuron kanssa. Yök. Puuro puurona ja marjat marjoina. Blenderin kotiuduttua marjat ovat huventuneet pakkasesta huimaa vauhtia. Mustikat on syöty, mansikoita on vähän vielä. Vadelmia ostettu kaupasta. 

Mun suosikki smoothie sisältää vadelmia, mansikoita ja mustikoita. Maitorahkaa, mehukeittoa sekä Myllyn Parhaan Kuidukasta. Tykkään! Hauskinta on, että smoothiekoneen korahtaessa käyntiin lapset ryntäävät keittiöön. Hekin ovat hullaantuneet.

Maistellaanko teillä smoothieita?

Älä laihduta -päivä

Tänään on kansainvälinen älä laihduta -päivä. Syömishäiriöliito pyrkii herättelemään painonsa kanssa tuskailevia. Naisilla, ja lisääntyvissä määrin myös miehillä, on se viiden kilon laihdutustavoite. Toisille tavoite on turha, toisille ei.

Päivän tavoitteena ei ole mässäily vaan, että yhtenä päivänä viikossa voisimme hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme.  Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita.

En halua antaa väärää kuvaa. Minä laihdutan, myös tänään. En yksin siksi, että näyttäisin paremmalta. En siksi, että uskoisin olevani onnellisempi. Siksi, että haluan olla terveempi ja paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestiki. Ehkäpä on siis väärin puhua laihdutuksesta vaan painonhallinnasta.

Tässä sitä siis rämmitään ja pudotetaan painoa, ollen silti tyytyväisiä itseensä jollakin tasolla. Olkaamme tyytyväisiä tähän hetkeen ja siihen vartaloon jonka olemme saaneet :)

Mountain Buggy plus one

Helmi-maaliskuussa meillä vaihdettiin Easywalker duo tuplat Mountain Buggy plus oneen. Easywalkereissa ei ollut mitään vikaa, ne eivät vaan enää toimineet meillä. Kaipasin kevyempiä ja pienempiä tuplia. Ja kun tytöt eivät enää nuku rattaissa ei duo-tuplille enää ollut käyttöä. 

Easywalkerit olivat muuten todella hyvät kärryt. Näppärät ja kätevästi taittuvat. Ohjaus oli helppoa jopa yhdellä kädellä, esikoisen etulaudalla istuen. Sanoisin, että perheelle jolla on esikoinen tuplien lisäksi on Easywalkerit todella hyvä vaihoehto. Meidän tuplat saivat uudet kaksoset kyyditettävikseen ja meidän ipanat saivat uudet kärryt.

No millaiset ne MB plus onet sitten ovat? 
Ratas soveltuu yhdelle lapselle, taaperolle ja vauvalle tai kahdelle taaperolle. Ovat siis erittäin monikäyttöiset. Mutta ne eivät sovellu kahdelle vauvalle! 
Yhdelle lapselle käytetään yhtä istuinta jonka saa nukkuma-asentoon. Kun käytössä on toinen istuin, istuimet saadaan vain kevyeen lepoasentoon. Mielestäni asento on turvaistuimeen verratava, joten reissussa ollessa päikkärit onnistuvat rattaissa. Pääasialliset päiväunet nukutaan sängyissä eikä enää rattaissa.

Plus onet ovat kapeat, vain 63cm levät ja kevyet kuin mitkä! Niitä on helppo ohjata niin yhdellä kuin kahdellakin kädellä. Työntäaisassa on korkeuden säätö, mikä onkin hyvä erimittaisille pareille. Rattaissa on 2x20kg painoraja plus tavarakorin (easyissa oli 2x15kg). Runko on kevyt ja jousitus erinomainen! 

Paikallisessa lastentarvikeliikkeessä tutustuttiin malliin

 
Vaikkakin materiaalit ovat helppohoitoiset, on minulla suunnittella istuinsuojat myös näihin rattaisiin, jottei pesuja ja hankauksia tarvita niin paljoa. Kuomu vaikutti alkuun hullunkuriselta, mutta se on todella järkevä! Kuomussa on kaksi vetoketjua, joten jo valmiiksi suojaava kuomu kasvaa tarvittaessa lisää parikymmentä senttiä. Kuomua on helppo säätää niin, että molemmat lapset ovat suojattuina, mutta kuitenkin niin, että molemmat lapset näkevät. Ihan loistava siis! 

Plus onet menevät pieneen tilaan ja mahtuvat helposti auton tavaratilaan ja matkatavaroille jää enemmän tilaa kuin aikasemmin. (Vaikkakin meillä ei ollut tilaongelmaa autossa tähänkään mennessä, mutta tilaa tuntuu nyt olevan enemmän)

Monissa peräkkäinistuttavissa rattaissa toinen istuu takana alhaalla (esim Phil & Teds). MB plus onessa toinen istuu takana, hieman korkeammalla, joten molemmat lapset näkevät eteenpäin. Kaupunkiliikenteessä ja kauppakeskuksissa rattaa ovat huiput! Enää ei tarvitse miettiä mahtuuko ovista, ravintoon tai vaatekaupoissa renkkien väliin. MAHTUU, eikä tee edes tiukkaa. 

Tässä meidän siskokset in action plus onen kanssa

Lastenkonsertin päätteeksi kauppakeskuksessa

Tarpeen tullen esikoinen pääsee kyyditykseen myös. Kolmelle lapselle siis varsin passelit kärryt :)

Arjen kiirettä

Aika on kulunut siivillä. Tuntuu, että päivät ja viikot hujahtavat toisaan nopeampaa. Tajusin juuri, että ensi viikolla on vappu! Mihin huhtikuu katosi?

Meille kuuluu hyvää. Lapset vaikuttavat päivä päivältä enemmän hitsautuneelta kolmikolta. Leikit sujuvat ja päivät luistavat aina paremmin. On jännittävää seurata mitä kolmikosta tulee vuoden- kahden päästä. Arki pyörii tasapainoisesti, omaa rataansa. Tätä arkea olen odottanut ja nyt se on koittanut. Voin siis vain hymyillä.

Lapsikiireiden ohessa työrintamalla on ollut kiireistä. Ei sillä en valita. Teen rakastamaani työtä, aina kun vain ehdin. Päiväsaikaan en raaski käyttä lasten aikaa työntekoon, vaikka leikit sujuisivat kuinka hyvin. Illalla miehen tultua kotiin, on hetkinen aikaa valmistella töitä ja lasten mentyä nukkumaan on tositoimien aika. Aika on siis kortilla, toistaiseksi. Odotan työhuoneen valmistumista suurin toivein, sillä sitten työaikaa tulee tunti lisää!

Haluakin kiittä jokaista ihanaa asiakasta. Kiitos! Olette tehneet unelmastani totta.
  

Viime aikoina olen tehnyt pipoja niin aikuisille kuin lapsillekin. Huomenna olisi vuorossa kesävaatteet!

Sokerikoukussa

Hei, mä olen Raila ja olen sokerikoukussa.

Kamalaa, mutta totta. Tajusin taannoin olevani todella syvällä sokerihuurussa enkä enää löytänyt ulospääsyä. Onneksi blogari Anna paini samojen tunteiden syövereissä ja sain tsemppin päälle. Ei vielä täydellistä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. 

Sokeriaddiktista ollaan montaa mieltä. Toisien mielestä se on hölynpölyä ja toisien mielestä ihan oikea addiktio muiden rinnalla. "Et vaan syö karkkia" "Et vaan sytytä tupakkaa" Niin.. miksi sokeriaddiktio kuulostaa höpöltä mutta tupakanvierotuksesta on tutkimustolkulla tietoa kuinka hankalaa se voi olla.. Miksi sokeriaddiktioon suhtaudutaan olkia kohautellen? 

Tiedän, kuinka riuduttavaa sokeriaddiktio voi olla. Ja kun yhtälöön lisätään pienet lapset, jotka valvottavat yöllä, on yhdistelmä valmis. Sokeri (kakku, pulla, karkki mikä tahansa) lohduttaa, parantaa mieltä ja auttaa jaksamaan.

Ystäväni kertoi, että hän eli raskauspahoinvoinnin ja vauva-ajan sokerinvoimalla. Hän ei edes tunnista itseään tuolta ajalta, sillä hän ei ole normaalisti sellainen. Koukusta irtipäästyään, palasi hän normaaliksi itsekseen.

Mikä minulla auttaa? Säännöllinen syöminen. Siis sen kunnon ruuan ja välipalojen syöminen sekä vedenjuominen. Yksinkertaista, kyllä. Mutta arjen ollessa hektistä, ei tuokaan ole aina niin helppoa. 


Tässä se kuitenkin on; Addiktin tunnustus. Noloa, mutta onnen ei ole oikotietä.
Ensimmäinen intervallitreeni takana ja jalat huutavat hoosiannaa. Nyt iltapalaa etteivät lasten suklaamunat hyppää suuhun ;)

Virvon varvon

Palmusunnuntaina lapset kulkevat vitsat käsissään naapurustossa virpoen terveyttä uuteen vuoteen. Toisissa taloissa odotetaan joka vuotisia virpojia innolla, tosissa vähemmän innolla. Saatujen suklaamunien määrää vertaillaan innolla kavereiden kanssa. - Kuulostaako tutulta? Ystäväni sanoi, että hänen lapsuudessaan tehtiin juuri niin. Kuljettiin korttelista toiseen, talosta toiseen virpoen kaikki, tutut ja tuntemattomat.

Minun lapsuudessani virvottiin sukulaisia ja muutamat naapurit. Ei menty vieraiden ihmisten kotiovia kolkuttelemaan. Palkaksi saatiin suklaamunia ja niitä määrä tasattiin pikkusiskon kanssa.

Meidän esikoinen on virponut nyt kahtena vuotena. Pikkusiskot pääsivät virpomisen makuun tänä vuonna ensimmäisen kerran. Pikkupupuiksi naamioidut lapset virpoivat isovanhemmat, sisareni sekä muutamat kummit. Emme siis juosseet koko suvun tai kaikkien kummien luona vaan piipahdimme niiden luona keiden kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä arkena. Kummit ja sisareni saivat lisäksi virpomalahjaksi RailaDesignin tiskirätin pääsiäiskeltaisella värillä. 

Kun lapset kasvavat, he saavat virpoa niin kauan kuin se on hauskaa. Mutta he eivät tule kiertämään talosta taloon tuntemattomien ihmisten luona. Mielestäni se ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Ja nykymaailman hullutusten aikana (saati tulevaisuuden) voi tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtua mitä vain. Ei kiitos siis.

Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, vai miten se meni... Jokainen kasvattakoon kuten haluaa. 

Virvottiinko teillä?