Viikko sitten oli jouluaatto. Olin totaalisen ummikko tulevasta. En osannut aavistaa,että joulupäivänä pieni päivänsäteemme syntyy. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että meille on suotu tuo pieni ihme, Suurin Lahja. Uskomatonta.
Meidän perhe on nyt kokonainen. Olen niin onnellinen etten sanottua saa.
Meidän vuotemme vaihtuu hieman eri merkeissä kuin viime vuonna. Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä onnellinen ja ikimuistoinen kuin mennyt.
Hyvää uutta vuotta 2012!
lauantai 31. joulukuuta 2011
lauantai 26. marraskuuta 2011
Haaveita ja niiden toteutumista
Olen onnekas ja etuoikeutettu.
Kuin vahingossa löysin rinnalleni miehen, kuka jakaa kanssani samat haaveet ja unelmat.
Suurimmat haaveeni elämässä ovat toteutumassa. Haudonta alkaa olla loppusuoralla, muut haaveet tuntuvat seuraavan kuin itsestään.
Tuntuu uskomattomalta, että kuukauden kuluttua meidän perhe voi olla kasvanut yhdellä jäsenellä. Aika, joka tuntui alussa niin pitkältä odotukselta on kohta päätöksessä. Sitten alkaa uusi aika, meidän uudenlaisena perheenä.
Olen malttamaton, odotan joulua erilailla kuin aiemmin. En pelkää, olen malttamaton. Tahtoisin jo nyt, niin kovasti tahtoisin tavata tuon yksiön pienen asukin.
Tulkoon hän ennen tai jälkeen joulun, joka tapauksessa tästä joulusta tulee erilainen.
Varauduin kuitenkin tulevaan, ostin tänään kaikki joululahjat. Kerrankin olen ajoissa :)
Nyt hän voi tulla, olemme valmiita.
Kuin vahingossa löysin rinnalleni miehen, kuka jakaa kanssani samat haaveet ja unelmat.
Suurimmat haaveeni elämässä ovat toteutumassa. Haudonta alkaa olla loppusuoralla, muut haaveet tuntuvat seuraavan kuin itsestään.
Tuntuu uskomattomalta, että kuukauden kuluttua meidän perhe voi olla kasvanut yhdellä jäsenellä. Aika, joka tuntui alussa niin pitkältä odotukselta on kohta päätöksessä. Sitten alkaa uusi aika, meidän uudenlaisena perheenä.
Olen malttamaton, odotan joulua erilailla kuin aiemmin. En pelkää, olen malttamaton. Tahtoisin jo nyt, niin kovasti tahtoisin tavata tuon yksiön pienen asukin.
Tulkoon hän ennen tai jälkeen joulun, joka tapauksessa tästä joulusta tulee erilainen.
Varauduin kuitenkin tulevaan, ostin tänään kaikki joululahjat. Kerrankin olen ajoissa :)
Nyt hän voi tulla, olemme valmiita.
torstai 3. marraskuuta 2011
Tavallinen torstai
Tavallinen torstai. Päättötyötä, ulkoilua, leipomista ja ruuanlaittoa. Tai sitten ei.
Tämä ei ollut mikä tahansa päivä. Tänä keskiviikkona minulle tarjoutui tilaisuus selvittää haluamiani asioita. Minulle tärkeitä asioita. Toiselle osapuolelle, ei tärkeitä. Asiat selvitettiin ja jollain lailla ratkaistiinkin. Lopullisesti? Kuka tietää.
Kaikesta kuulemastani huolimatta koen olevani tasapainoinen. Olen onnellinen, tässä ja nyt.
Meille on suotu lahja, jota en uskonut saavani -ainakaan näin nopeasti. En pidä tätä maailman kauneinta lahjaa itsestään selvyytenä, sillä sitä se ei ole. Me olemme etuoikeutettuja. Kiitos Luojan.
Uskon, että tuolla yläkerrassa on joku, joka tietää asioita paremmin kuin me täällä. Ehkä siksi en osaa olla katkera tapahtuneista asioista. En halua kantaa kaunaa enkä arvostella toisten ratkaisuja. Asia ei minulle kuulu. Kukin elää tavallaan ja tyylillään, ottaen vastuun.
Me otamme vastuun, Hänkin tietää sen. En kadu ratkaisujani, en mitään (vaikka ehkä jotain pitäisi katua). Tyhmiä asioitakin on tullut tehtyä ja tehtyä huonoja valintoja.
Tapahtuneet asiat ovat opettaneet minulle elämää ja kasvattaneet minua.
Suuren valinnan tein, tietoisesti. Toiset ovat sitä mieltä, että hätiköin ja tein väärin. Ehkä olen tyhmä kun en osaa ajatella näin. En kadu, vieläkään. Minun on hyvä näin. Meidän on hyvä näin. Mitä siis katuisin?
Toivottavasti huomenna on se tavallinen perjantai.
Tämä ei ollut mikä tahansa päivä. Tänä keskiviikkona minulle tarjoutui tilaisuus selvittää haluamiani asioita. Minulle tärkeitä asioita. Toiselle osapuolelle, ei tärkeitä. Asiat selvitettiin ja jollain lailla ratkaistiinkin. Lopullisesti? Kuka tietää.
Kaikesta kuulemastani huolimatta koen olevani tasapainoinen. Olen onnellinen, tässä ja nyt.
Meille on suotu lahja, jota en uskonut saavani -ainakaan näin nopeasti. En pidä tätä maailman kauneinta lahjaa itsestään selvyytenä, sillä sitä se ei ole. Me olemme etuoikeutettuja. Kiitos Luojan.
Uskon, että tuolla yläkerrassa on joku, joka tietää asioita paremmin kuin me täällä. Ehkä siksi en osaa olla katkera tapahtuneista asioista. En halua kantaa kaunaa enkä arvostella toisten ratkaisuja. Asia ei minulle kuulu. Kukin elää tavallaan ja tyylillään, ottaen vastuun.
Me otamme vastuun, Hänkin tietää sen. En kadu ratkaisujani, en mitään (vaikka ehkä jotain pitäisi katua). Tyhmiä asioitakin on tullut tehtyä ja tehtyä huonoja valintoja.
Tapahtuneet asiat ovat opettaneet minulle elämää ja kasvattaneet minua.
Suuren valinnan tein, tietoisesti. Toiset ovat sitä mieltä, että hätiköin ja tein väärin. Ehkä olen tyhmä kun en osaa ajatella näin. En kadu, vieläkään. Minun on hyvä näin. Meidän on hyvä näin. Mitä siis katuisin?
Toivottavasti huomenna on se tavallinen perjantai.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Kotoilua ja kummituksia
Olen ollut kohta kaksi ja puoli viikkoa kotona sairauslomalla. Kaikki on hyvin, liitokset "vaan" vaivaavat. On todella vaikeaa kertoa liitoskivuista ihmiselle, jolla ei ole omaa kokemusta. Kipu on siis pahimmillaan silkkaa helvettiä, parhaimmillaan kohtalaista elämää.
Kaipaan ulkoilmaan reippaalle kävelylenkille, mutta ei.. Tai siis voin kävellä, mutta reipas kävely kostautuu useimmiten heti, pidempi lenkkeily puolestaan samana iltana, viimeistään seuraavana aamuna. Olen siis opetellyt kävelemään lyhyitä ja rauhallisia (lue hitaita) lenkkejä. Onneksi koira ei toistaiseksi ole valittanut rauhallisesta vauhdista. Ja onneksi ihana T ja äitini ovat auttaneet karvaisen ystävän kanssa.
Jälkikasvu, tekonimellä Tyyppi, on toistaiseksi rauhallinen. Hän köllii tyytyväisenä, mutta ilmoittaa olemassa olostaan ajoittain napakoin liikkein. Liikkeet -muljahdukset tai selvät potkut - nostavat hymyn huulilleni. T sanoikin, että ilmeestäni näkee kun Tyyppi liikkuu. Kasvoilleni nousee hölmö hymy <3
Tyypille on pyydetty yksi kummi, rakas ystäväni N. Hänelle kerroin raskaudesta (kuten kaikille muillekin, vanhempiamme lukuunottamatta) ensimmäisen ultraäänen jälkeen. N suostui kummin vastuulliseen tehtävään, vaikka hänellä onkin kummilapsia jo useampi.
Olemme hyvin kiitollisia N:lle suostumisesta, onhan hän osoittanut olevansa kunnon kummi jo aiempien kummilastensa kanssa.
Muitakin kummeja olemme miettineet, mutta toistaiseksi päätökset ovat jääneet. Muutamia ajatuksia on, minun ystäviäni ja T:n ystäviä. Niin yksittäisiä henkilöitä kuin pariskuntiakin.
Jokainen tuleva vanhempi varmasti tietää kuinka vaikeaa onkaan valita kummeja! huh! Halutaan vastuulliset ihmiset, jotka kestäisivät lapsen elämässä muulloinkin kuin vauva-aikana.
Emme odota kummien olevan lahja-automaatteja, se ei ole mielestämme tarkoitus. Vaan se,että lapsellamme on turvallisia aikuisia lähellään. Muutenkin mielestäni kummilapsen tulee muistaa kummiakin, ei vain toisin päin.
Mutta se kummituksista, eiköhän asiat selviä kunhan aika kuluu. Ja onhan meillä aina ihana N.
Olisikohan nyt päiväuniaika?
Kaipaan ulkoilmaan reippaalle kävelylenkille, mutta ei.. Tai siis voin kävellä, mutta reipas kävely kostautuu useimmiten heti, pidempi lenkkeily puolestaan samana iltana, viimeistään seuraavana aamuna. Olen siis opetellyt kävelemään lyhyitä ja rauhallisia (lue hitaita) lenkkejä. Onneksi koira ei toistaiseksi ole valittanut rauhallisesta vauhdista. Ja onneksi ihana T ja äitini ovat auttaneet karvaisen ystävän kanssa.
Jälkikasvu, tekonimellä Tyyppi, on toistaiseksi rauhallinen. Hän köllii tyytyväisenä, mutta ilmoittaa olemassa olostaan ajoittain napakoin liikkein. Liikkeet -muljahdukset tai selvät potkut - nostavat hymyn huulilleni. T sanoikin, että ilmeestäni näkee kun Tyyppi liikkuu. Kasvoilleni nousee hölmö hymy <3
Tyypille on pyydetty yksi kummi, rakas ystäväni N. Hänelle kerroin raskaudesta (kuten kaikille muillekin, vanhempiamme lukuunottamatta) ensimmäisen ultraäänen jälkeen. N suostui kummin vastuulliseen tehtävään, vaikka hänellä onkin kummilapsia jo useampi.
Olemme hyvin kiitollisia N:lle suostumisesta, onhan hän osoittanut olevansa kunnon kummi jo aiempien kummilastensa kanssa.
Muitakin kummeja olemme miettineet, mutta toistaiseksi päätökset ovat jääneet. Muutamia ajatuksia on, minun ystäviäni ja T:n ystäviä. Niin yksittäisiä henkilöitä kuin pariskuntiakin.
Jokainen tuleva vanhempi varmasti tietää kuinka vaikeaa onkaan valita kummeja! huh! Halutaan vastuulliset ihmiset, jotka kestäisivät lapsen elämässä muulloinkin kuin vauva-aikana.
Emme odota kummien olevan lahja-automaatteja, se ei ole mielestämme tarkoitus. Vaan se,että lapsellamme on turvallisia aikuisia lähellään. Muutenkin mielestäni kummilapsen tulee muistaa kummiakin, ei vain toisin päin.
Mutta se kummituksista, eiköhän asiat selviä kunhan aika kuluu. Ja onhan meillä aina ihana N.
Olisikohan nyt päiväuniaika?
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Vauvatavaraa
Kotimme alkaa näyttämään todelliselta lapsiperheen kodilta. Muutamat hankinnat ovat tehneet mahasta potkivasta tyypistä todellisimman -meille oikeasti tulee vauva.
Mietin pitkään ostetaanko vaunut uutena vai käytettynä. Selasin vaihtoehtoja ja lopulta sovitin kahta (lastentarvikkeesta lainattua) mallia kotitalomme pikkuruiseen hissiin. Kuinkas ollakaan toinen malli putosi heti laskuista pois todettuani ettei hissiin yksinkertaisesti mahdu.
Hissirealiteetin iskettyä vasten kasvoja päädyin Emmaljungan (tietysti) city cross malliin. Myönnettäköön, että olisin halunnut classicit, mutta niitä ei löytynyt käytettynä kohtuulliseen hintaan. City-vaunuja oli puolestaan yllinkyllin, mikä onkin ostajalle hyvä juttu.
Tosiaan löysin mieleiseni vaunut ja käväisin siskon luona kyläillessäni katsomassa vaunut. Kuvat lupasivat hyvää ja todellisuus vastasi odotuksiani. Ihanat, siistit, virheettömät vaunut.
Siinä ne nyt nököttävät, olohuoneessa.
Samaiselta reissulta tarttui mukaan siskolta läjä vauvanvaatteita ja kuulemma lisää tulee pian.
Pinnasänkykin on patjaa vaille valmis. (Joko kohta saa pedata?)
Enää muutama hassu kuukausi..
Mietin pitkään ostetaanko vaunut uutena vai käytettynä. Selasin vaihtoehtoja ja lopulta sovitin kahta (lastentarvikkeesta lainattua) mallia kotitalomme pikkuruiseen hissiin. Kuinkas ollakaan toinen malli putosi heti laskuista pois todettuani ettei hissiin yksinkertaisesti mahdu.
Hissirealiteetin iskettyä vasten kasvoja päädyin Emmaljungan (tietysti) city cross malliin. Myönnettäköön, että olisin halunnut classicit, mutta niitä ei löytynyt käytettynä kohtuulliseen hintaan. City-vaunuja oli puolestaan yllinkyllin, mikä onkin ostajalle hyvä juttu.
Tosiaan löysin mieleiseni vaunut ja käväisin siskon luona kyläillessäni katsomassa vaunut. Kuvat lupasivat hyvää ja todellisuus vastasi odotuksiani. Ihanat, siistit, virheettömät vaunut.
Siinä ne nyt nököttävät, olohuoneessa.
Samaiselta reissulta tarttui mukaan siskolta läjä vauvanvaatteita ja kuulemma lisää tulee pian.
Pinnasänkykin on patjaa vaille valmis. (Joko kohta saa pedata?)
Enää muutama hassu kuukausi..
tiistai 16. elokuuta 2011
Erin
Sä oot se mies, jonka haluan
mun viereeni aamuisin
Sun hellät kasvot ennen maailmaa
jo se ois ihanaa
Sä oot se tyyppi, jonka kanssa voin
mukulan hankkia
yhdessä oltais onnellisia
mä rakastan sinua
Yks asia täytyy ensin sopia
kosio-osio voitais selvittää
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Sä oot se hahmo, jonka kanssa voisin
taloa rakentaa
eläkkeelle jäädä ja olla vihainen
jos hävität avaimen
Sä oot se mies, joka ymmärtää
kun pieneksi käperryn
osaisit päättää silloin kun mä en
tai vastuuta pakenen
Yks asia täytyy ensin sopia
kosio-osio voitais selvittää
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Avio- vai avoliitto
kirjaisimme tänne
äidit saadaan kyllä tottumaan
mä voin olla paha
hoochie coochie mama
huntuun pukeutua muuten vaan
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Avio- vai avoliitto
kirjaisimme tänne
äidit saadaan kyllä tottumaan
mä voin olla paha
hoochie coochie mama
huntuun pukeutua muuten vaan
mun viereeni aamuisin
Sun hellät kasvot ennen maailmaa
jo se ois ihanaa
Sä oot se tyyppi, jonka kanssa voin
mukulan hankkia
yhdessä oltais onnellisia
mä rakastan sinua
Yks asia täytyy ensin sopia
kosio-osio voitais selvittää
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Sä oot se hahmo, jonka kanssa voisin
taloa rakentaa
eläkkeelle jäädä ja olla vihainen
jos hävität avaimen
Sä oot se mies, joka ymmärtää
kun pieneksi käperryn
osaisit päättää silloin kun mä en
tai vastuuta pakenen
Yks asia täytyy ensin sopia
kosio-osio voitais selvittää
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Avio- vai avoliitto
kirjaisimme tänne
äidit saadaan kyllä tottumaan
mä voin olla paha
hoochie coochie mama
huntuun pukeutua muuten vaan
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Ei mennä naimisiin
ei nyt ei koskaan eikö niin
ei tehdä tästä vaikeaa
oltais niinkuin tähän asti
keittiössä luontevasti
kuunneltaisiin Popedaa
Avio- vai avoliitto
kirjaisimme tänne
äidit saadaan kyllä tottumaan
mä voin olla paha
hoochie coochie mama
huntuun pukeutua muuten vaan
torstai 21. heinäkuuta 2011
Korun taikaa
Ostin itselleni Bola-korun. Jotain konkreettista ja jotain kaunista. Muisto minulle.
Kaunis koru, jolla on tarkoitus Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei kaikille ohikulkijoille. Korun kaunis ääni rauhoittaa mieltä. Bola -koruja käytetäänkin itämaissa meditoinnin apuna sekä Feng Shui -seremonioissa. Erityisesti Bola -riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien äitien suosima odotuskoru.Bola -koru on todella kaunis ja sen ääni hiljainen. Bolakorua voikin hyvin pitää kuin mitä tahansa riipusta, jonka salaisuuden vain sinä tunnet.Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä.Bola -koru on myös kestävä esine, jota voit käyttää vuodesta toiseen ja jonka myöhemmin voit lahjoittaa eteenpäin. Mikä onkaan parempi lahja äidiltä tyttärelle, kuin koru, joka yhdistää sukupolvet toisiinsa? (http://www.bolakorut.fi/)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)