kotiluola osa 2

Asunnon etsiminen alkoi jo turhauttaa. Tuntui, ettei koskaan löydy sellaista oikeanlaista ja oikealta aluuelta. Kaikki olivat joko liian kaukana, liian pieniä tai sitten liian kalliita.
Miten yhden asunnon löytäminen saattoi olla niin hankalaa..?

Onneksi T:n hyvä idea laittaa ilmoitus sunnuntain etelä-saimaaseen tuotti tulosta. Juuri ne varteen otettavat soittajat ottivat yhteyttä. Vaikkakin ensin tuli ne liian pienet ja kalliit.
(Ihmiset siis pyytävät pienistä asunnoista tuhottoman paljon rahaa!)

Kriteereinähän oli siis iso keittiö, jossa mahtuu leipomaan ja mieluusti parveke. Hyvä sijainti ja kaksi autopaikkaa.
Kuinkas kävikään? Sijaintina rantabulevardi ja edullinen vuokra. Kaksi autopaikkaa. Saunavuoro ja uima-altaan käyttöoikeus. Asunnon toimivuus hyvä. Pienehkö keittiö ja parveke.
Kuitenkin, se tuntui kodilta. Eikö se kuitenkin ole tärkeintä?

Meillä on kotiluola. Vai sanoisiko kotipesä. <3

Ei muuta kuin muuttoa valmistelemaan. :)

kotiluola

Kulta tulisitko kanssani kotiluolaan?
Kyllä.

Olihan siitä ollut puhetta jo pidempään, mutta olihan se jollain lailla juhlallista kun oli ihan virallisesti kysytty. Ihana Tiger. <3

Kotiluolaa siis etsitään, toivottavasti löydetään oikeanlainen.
Yksi ihana asunto oikealta alueelta, kiitos. Eihän se voi olla liikaa pyydetty.. :)

Kevät

Aurinko paistaa, lumet sulavat.. kevät tulee kohisten, ihanaa.
Tänään kaivoin kevään ensimmäisen värikkään neuleen kaapista; vaaleanpunaista ihanaa.
Pirteä, keväistä. Erilaista minulle.

Sisustuskuume nousee taas.. sisko lähtee ikeaan ja saan tilata tavaraa tuotavaksi.. iik! Mitähän sitä taas tarttuu mukaan :D Haluaisin uudistaa kotia.. jotain pitäisi keksiä. Ehkäpä kaivan ompelun koneen esiin ja alan luoda ihan jotain uutta.

Tervetuloa kevät!

Vapaankasvatuksen hedelmät

Kävimme ystävän kanssa grillillä ja järkytyimme pahanpäiväisesti.
Tilattuamme omat ateriamme, grillille saapui äiti kahden tyttärensä kanssa. Perheen miettiessä tilaustaan, en voinut olla kiinnittämättä huomiota heidän ulkomuotoonsa.
Äiti oli perussuomalainen; 160senttinen ja pyöreä. Tyttäret (arviolta 10-12v) olivat "perineet" äidin ulkomuodon; lyhyitä ja paksuja.

Järkytyksestä en tiennyt itkeä vai nauraa. Lisäjärkytystä aiheutti vanhemman "pikkuneidin" tilaus -samanlainen hampurilainen kuin minulla. (Ja minä syön tuon hampparin isoon nälkään.)
IIK!

Autossa pohdimme ystävän kanssa maailman menoa. Ei ole ihme jollei kouluruoka maistu miltään, onhan se perusruokaa eikä hampurilaisia. Totesimme yhteen ääneen ettei meidän lapsuudessa käyty hampurilaisille tai pizzoilla kuin todella harvoin. Meidän lapsuutemme yhteiset iltaruokahetket ovat nykylapsille outo asia. Jokainen hamuaa kaapilta einespizzaa ja mikrottaa sen nälän tulen. Kukaan ei kontrolloi syömistä eikä ruoka-aikoja. Osaavathan nämä vapaankasvatuksen tuotokset itse päättää mitä syödä, mihin aikaan menevät nukkumaan jne.
(pudistelee päätään)


Minulla on vakaa aikomus kasvattaa lapseni kuten minut on kasvatettu. Vanhemmille ja muille ihmisille ei haistatella, ruoka syödään ruoka-aikaan ja nukkumaan mennään kun sanotaan. (Tähän muutamat Äiti-ystävät) sanovat "sano sitten kun sinulla on omia lapsia". Kyllä sanonkin. Periaatteeni ovat ja pysyvät. En käsitä miksei minulla ole oikeutta omiin kasvatusmielipiteisiinä kun MINÄ EN OLE ÄITI! Minut on varustettu terveellä järjellä ja ammatin tuomalla tietotaidolla. En tarvitse synnytys-kokemusta voidakseni ilmasta mielipiteitäni.

En tule neuvomaan kuinka sinun tulisi kasvattaa lapsesi, ihmettelen vaan.

Valtakuntani: Keittiö

Kevään auringonsäteiden pilkahdettua taivaalle, olen löytänyt itsensi entistä enemmän keittiöstä. Viihdyn keittiössä, se todellakin on kodin sydän. Nautin suunnattomasti keittiössä puuhastelusta; ruuanlaittoa, leivontaa..

Eilinen siskonmakkarakeitto maistui lenkkeilyn jälkeen taivaalliselle. Tänään aamutuimaan pullataikina nousemaan.. korvapuusteja tai voisilmäpullia.

Tulisiko minusta pullantuoksuinen äiti?

Kevät tuulet puhaltavat

Kevät tekee tuloaan.
Minä huomaan kevään merkit itsessäni, vaikka maa on vielä valkoinen.

Joka keväinen sisustusvimma nostaa päätään. Jotain uutta pitäisi saada, muutosta nykytilaan. Ehkä kuitenkaan sisustaminen ei riitä tällä kertaa.. Työpaikkaa en viitsi nyt vaihtaa, kun kerran vakituisen sopimuksen sain. Muuttaa kyllä voisin. Johan minä olenkin ehtinyt melkein vuoden olla paikallani.
Silmäni hakeutuvat jatkuvasti kuin sattumalta vuokrataan-ostetaan palstalle. Ehkäpä sittenkin.
Noh katsotaan.

Tänään elämä on hyvin. Neljäänkymmeneen neliöön mahtuvat tärkeät asiat. Aston ja Tiger.
Arki rullaa ja pesukone laulaa.
Tästä mie tykkään! :)

Kaikki on toisin

Vuosi sitten kaikki oli toisin.
Olin sisareni luona, itkin silmiäni päästä. Vaikken vielä silloin sitä tiennyt, olin jo eronnut.
Olin menettänyt tärkeimmän.

Kun aikaa kului, tajusin etten menettänyt tärkeintä. Tärkein olen minä, ja minä olen paikalla.
Toiseksi tärkein Aston, oli luonani.
Minun pieni maailmani.

Muutto ja uusi koti. Uusi työpaikka. Uudet haasteet.
Kaikki oli paremmin.

Tänään sain vakituisen työsopimuksen. Tänään kaikki on vieläkin paremmin. :)