Sisustusgurun vinkit

Törmäsin vastikään erääseen brittiläiseen sisustusguruun, jota arvostetaan maailmalla ilmeisen paljon. Kelly Hoppenin voit bongata Ruudusta. Hän on sisustanut julkimoiden koteja ja tuossa ohjelmassa hän pureutuu taviksien koteihin.

Kaipaatko ohjenuoraa millä sisustaa kotiasi kevättä odottamaan? Linkissä neuvoja kodin uuteen ilmeeseen. Lyhyesti sanottuna; siivoa, säilytä ja järjestä. Anna valon tulvia sisälle, sisusta kukilla ja kiinnitä huomiota makuuhuoneen viihtyvyyteen. Lisää vaikka edes hitunen väriä kotiin ja nauti sen tuomasta energiasta!

Taidan kipaista kaupasta tulppaaneja koristamaan kotia.

Mukavaa perjantaita!

Kuva: Kelly Hoppen

 

Kolmevuotias

Esikoistytär täytti joulupäivänä kolme. Hänen synttärikekkereitään juhlittiin seuraavana lauantain sukulaisten ja ystävien parissa. Tarjolla meillä oli tyttären toiveiden mukainen täytekakku, pikkupizzoja, raffeleita, namuja, rocky roadia...
Selkeä suosikki tarjoiluissa oli tälläkin kertaa; pikkupizzat. Täytteet olivat varsin perinteiset kinkkua,ananasta, sipulia, tomaattia ja juustoa. Kaiken kaikkiaan miehen kanssa tehtiin satakunta pizzaa ja kaikki (!) syötiin. 

The Kakku. Kun kysyin Iidalta millaisen kakun hän haluaisi, oli vastaus hyvin selkeä. Ryhmä Hau -kakku. Googlettelin suomeksi ja tarjonta oli varsin nihkeää. Englanniksi kuvahaku löysikin valtava hienoja kakkua, joista vaatimaton tyttäremme valitsi kolmikerroksisen värikkään kakun, mitä koristivat kuusi koirafiguuria, liekkejä, luita ja tietenkin koirien merkit. Tässä kohtaa äitinä yritin kohdistaa kiinnostusta hieman helpompaan kakkuun, mutta ei. Pettynyt tytär totesikin "Äiti ei osaa tehdä tätä kakku minulle". Seuraavat kysymykset olivatkin "Osaatko sinä äiti tämän tehdä?" Pienen suostuttelun ja äitin taitojen kertomisen jälkeen päätimme tehdä yksinkertaisemman Ryhmä Hau kakun, johon tytär onneksi oli tyytyväinen. Kakkua muistettiin mainostaa heti ovella..
 

Kakun sisällä suklaa- ja vaniljamoussea. Päällä sokerimassaa.

Kiitos kovasti juhlijoille vielä kerran!

Tänään kävimme kolme vee neuvolassa ja neiti olikin kasvanut vuodessa 9cm! (Elokuussa Iida mitattiin siskojen neuvolan yhteydessä 95senttiseksi ja nyt hän oli lähes 99cm!) Painoa 16kiloa. Kasvu tasaista, hieman keskikäyran yläpuolella mennään, kuten aina tähänkin asti. Motoriset taidot vastaavat ikää, vaikkei neiti suostunut varpailla seisomaankaan eikä hyppäämään. Kielellisistä taidoista Iida sai paljon kiitosta, kuulemm puhuu paljon ja artikuloi selvästi. (Puhevikaisena vanhempana tämä tuntui erityisen hyvältä)

Näön tutkimista

Nyt ompelukone laulamaan jotta saan monikkomammoille prototyypin valmiiksi. Tai oikeastaan kaksi niistä :D Katsotaan kumpi miellyttää riittävästi päästäkseen esittelyyn asti.

Uusi ja jännittävämpi vuosi 2015

Vuosi 2014 oli meidän perheen ehkä parhain vuosi. Pienistä kaksostytöistä kasvoi isompia tyttöjä. Ihanasta esikoinen läpikävi uhmaa tulisieluiseen tapaansa, kasvaen isommaksi omien sanojensa mukaan melkein esikoululaiseksi. 

Olen kiitollinen. Syvästi kiitollinen. Meillä on kolme ihanaa tyttöä, tervettä lasta, jotka elävät huoletonta lapsuuttaan. Olen kiitollinen puolisostani, järkkymättömästä peruskalliostani, johon voin tukeutua. Suuresta rakkaudesta, jota tunnemme. Rakkaudesta mikä on kolmen yhteisen lapsen myötä vahvistunut entisestään. Kiitollinen läheisistä, ystävistä ja perheestä.
Niin paljon olemme saaneet ja niin paljosta on syytä olla kiitollinen.

Vuodet 2011 ja 2013 ovat olleet perheellemme mullistavia ja jotenkin minusta tuntuu, että tuleva vuosi 2015 on jälleen mullistava. Jännityksellä jäämme odottamaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Tähtisädetikkujen tuikkeessa toivotan teille Rakkautta ja Onnea vuoteen 2015!

Joulu tuli ja meni

Olen jouluihminen ja joulupäivänä syntyneen tyttären myötä joulu sai uuden merkityksen. Tykkään fiilistellä joulua jo marras(loka)kuussa ja glögiä olen juonut litratolkulla ennen joulukuuta. Myös joulutorttuja nautitaan reilusti ennen joulukuuta ja jouluna niitä ei enää edes paisteta :D

Tapanin koittaessa (tai viimeistään vuodenvaihteessa) olen valmis riisumaan joulun pois, jättäen vain pienet somisteet. Miksikö? Alkuvuoden lapsena muistan kuinka joka ikisillä synttäreillä meillä oli vielä joulukuusi (ja muu krääsä) esillä.. Ja voi kuinka se ärsytti. Nyt kun oma tytär on joulukuun lapsia niin en halua hänen kärsivän joulukuusen kimalluksesta jokaisessa synttärikuvassa.

Joulu fiilisteltiin ja nyt on aika astua kohti uutta vuotta. Joulupukin paketeista löydetyt vaatteet ja lelut löysivät paikkansa kivuttomasti. Alennusmyyntejäkin on jo hieman koluttu. 

Ps. Synttäripostaus ja kuvia tuleehan saan kuvat siirrettyä. :)

Sukkavoittaja!

Arvonta on suoritettu ja voittajaksi arvottiin arvontakoneen avustuksella ensimmäinen kommentti (ja kommentoija). Onnea Viisikon Paulalle!
Otan yhteyttä pyhien aikana!

Rauhallista joulua!

Voihan villasukka!

"Sä varmaan neulot paljon lahjaksi" Tämän toteamuksen kuulen melko usein ja vastaus on melko sama joka kerta "No en oikeastaan". Toki joka vuosi käärin joulupaketteihin ja muihin paketteihin muutamia juttuja, mutta mikään itsestään selvyys esimerkiksi sukkaparin saanti ei minulta ole. Miksikö? Koska haluan antaa käsityötä sitä todella arvostavalle ja valitettavasti moni ei-käsityö-ihminen ei osaa arvostaa esimerkiksi sitä sukkaparia tai ommeltua vaatetta. 

Lapsuuden pehmeiden joulupakettien sukat ovat kyllästäneen mielen ja ajatusmaailma on ehkä turtunut. Näitä saa, nämä eivät ole ihmeellinen lahja. Mummo kutoo kyllä. Mummot eivät elä ikuisesti eivätkä sukkaparit kestä elinikää (puhumattakaan jalan kasvusta). Totuus on, että nopeimmallakin neulojalla menee päivä (tai kaksi) sukkaparit tekemiseen. (Ja silloin ei tehdä muuta kuin neulotaan)
Puhumattakaan jos tehdään kuviota tai palmikkoa.. ja langan hinta siihen päälle.
Mummoilla ehkä on sitä aikaa, entä työssäkäyvällä äidillä tai kotiäidillä, jolla lapsikatras hoidettavana?

Nyt lukijat! Jos sinä arvostat villasukkia, on sinulla mahdollisuus saada sellaiset! Joulupakettiin ne eivät ehdi, mutta ensi vuodelle kyllä. Klikkaa itsesi lukijaksi (ellet jo sitä ole) ja kommentoi alle. Arvonta suoritetaan tiistaina 23.12!

 

Kuulumisia

Viime viikko on mennyt sairastellessa ja olo ollut enemmän kuin väsynyt. Voitteko kovitella mitä on kun kolme lasta itkevät flunssan oireitaan pari päivää lähes kokoajan? No en minäkään ennen kuin siitä tuli meille arkipäivää. Ei ollut kovin kivaa! Elämäni raskaimpia päiviä. Nyt osaan taas arvostaa perusarkea.

Olin varsin kiitollinen päästessäni arkea (ja kipeitä lapsia) pakoon muutamaksi päiväksi siskoni luoksi hänen tyttärensä 6-vuotissyntymäpäiville. Mies jäi lasten (ja hänen vanhempiensa) kanssa meille kotiin. Hyvällä omatunnolla lähdin ja nautin olostani täysin siemauksin. Ja ne yöunet. Kaksi yötä levollista. hyvää unta. Siinä uudistuu täysin!

Eilen kotiinpaluu oli enemmän kuin toivottu. Ihanaa olla kotona, vaikka muksut ovatkin hieman kipeitä vielä.

Rauhallista maanantaita!

PS. Jouluun on enää 9 yötä!