Yöaikaan

Jatketaanpa vielä yöaiheisella postauksella. Muutaman viikkoa sitten tein päätöksen yösyömisen lopettamisesta (Monet puhuvat unikoulusta, minä yöimetyksen lopetuksesta). Tyttären opetellessa konttaamaan ovat rauhauttomat yöt palanneet elämäämme, tai oikeastaan joka toinen/kolmas on yö on rauhaton, muuta levollisia. Nuo rauhattomat yöt tarkoittavat aamuyön heräämistä ja puolentoista tunnin valvomista aka jumppaa ja konttausharjoittelua. Nämä herätykset ovat yrittäneet horjuttaa päätöstäni yöimetyksen lopetuksesta, mutta onneksi olen pitänyt pääni. Uskon, että yöt huonontuisivat kokonaisvaltaisesti jos imetys aloitettaisiin uudelleen. Tämä vaihe -konttauksen opettelu - kestää aikansa ja sitten yöt helpottavat, toivottavasti.
Vaippa-asiat pyörivät mielessäni, mutta taidan postata niistä erikseen.
Lopuksi kuvamaistiainen kahden kuukauden takaa, kun tytär opetteli istumaan. Kylläpä lapset kehittyvät nopeasti.

Nukutaan(ko?)

Vauva-aikana meillä on nukuttu melko hyvin. Toki pikkuvauva-aika oli tiheän imetyksen (ja heräilyn) aikaa, mutta kiinteisiin siirryttyä tasoittuivat yöt valtavan paljon. Noin kuukausi sitten kaveri kertoi, että heillä nukutaan yöt läpeensä - ja olin NIIN kateellinen! Toki yhden tai kahden herätyksen yöt ovat aina paremmat kuin kolmen tai neljän, mutta silti. Nukkua koko yö, heräämättä. Yritin muistella miltä se tuntui, enkä muistanut enää.

Miehen lähdettyä reissuun pari viikkoa sitten pohdin yöimetyksen lopettamista. En kuitenkaan uhrannut asialle sen enempää ajatuksia sillä olimme sopineet vierottavamme tyttären yhdessä. (Jos ne kuuluisat vieroitusraivarit tulevat niin kuuntelemme ne yhdessä) Kuinka kävi? Tyttäreni päätti itse vieroittaa itsensä. Yöllä ei kelvannut rinta, ei vaikka kuinka tarjosin. Vesihörppy nokkamukista kelpasi ja uni maittoi. Viikon ajan menimme yhdellä herätyksellä ja vesihörpyllä. Minä nukuin ja olin todella energinen aamulla!

Viikonloppuna juhlistimme ystävien häitä ja ilmeisesti uusi paikka/ paljon uusia kasvoja/ konttauksen opettelu häiritsivät yöunta niin paljon ettei tytär nukkunut lähes lainkaan tuona yönä. Noh jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin - tytär haparoivin ottein konttaa pieniä matkoja ja nukkuu yöt. Kaksi yötä olen nukkunut kuin sikapossu taivaassa. Aivan ihanaa!

Miten teillä nukutaan? Miten yövierotus on onnistunut?

Muksubloggaaja

Minut valittiin (toivottavasti monien) hakijoiden kesken Myllymuksujen bloggaajaksi.
Tarkoituksena on avata vauvaperheen elämää ja meidän arkeamme. Itse saan päättää kuinka paljon kerron ja kerronko kuvin vai en.

Ihanaa päivää! Me lähdetään neuvolaan.

Hetki

Hetki.
Lapsi nukkuu (niitä kuuluisan lyhyitä) päiväunia. Kotona on hiljasta. Koirankin nukkuu.
Tässä kohtaa se viisas ja järkevä äiti lepäisi hetken.
Mitä minä teen. Keitän kahvia ja roikun netissä. No omaa aikaa tämäkin.

Nämä hetket auttavat jaksamaan.

ps. Pionin kukat aukeavat kohta! :)

Puolivuotinen

Puolivuotta sitten ihmettelin pienen pientä nyyttiä keskussairaalassa. Tuosta pienestä hennosta nyytistä on kasvanut jokelteleva ja tarmokas pikkuneiti. Tuntuu neidillä omaa tahtoa löytyvän, sekös äitiä huvittaa. 
Mielenkiinnolla odotan millainen touhutyttö hänestä kasvaa. Millainen yksivuotias hän mahtaa olla.. jännittävää. Niin paljon muutoksia, niin lyhyessä ajassa.

Ihanaa puolivuotiaspäivää rakas tyttäreni <3

ps. ensimmäinen hammas puhkesi eilen! :)

Keskikesän juhlaa

Keskikesä ja juhannus.
Viime vuonna juhannusta vietettiin Himoksella festarien merkeissä. Tänä vuonna anoppilassa puolivuotiaan touhottajan kanssa. Uskomatonta kuinka paljon elämä on muuttunut vuodessa. Molemmat tilanteet mieluisia, vaikkakin hyvin erilaisia.

Juhannusaamu. Anoppi nukuttaa lasta ja äidillä kahvia kupissa ja tuoreita karjalanpiirakoita edessä.
Hyvää juhannusta!

Arki

Arki. Monet pitävät arkea tylsänä ja kaipaavat elämään lisämausteita. Kalenteri tupataan täyteen monenlaista menoa ja tapahtumaa. Minä rakastan arkea. Juuri sitä arkea ettei mitään ihmeitä tapahdu. 

Ennen sairastelua meidän arjessamme oli rytmi. Nyt kun sairastelut ovat mennyttä aikaa, niin on rytmikin. Tai tavallaan onhan meillä rytmi; aamupäivän unet, lounas, unet, välipala yms. Mutta silti. Aiemmin lapsi nukahti yöunille 19.30, nyt virkkusilmäinen lapsi valvoo kymmeneen. Huokaus. Se siitä omasta ajasta. Tai omista unista, kun rauhattoman yön jälkeen aamut alkavat viiden-kuuden aikaan. Pitäisi ajatella, että tämä on vain vaihe mikä kestää aikansa ja sitten helpottaa. 


Lapsi nukkuu aamun ensimmäisiä päiväuniaan (ja tosiaan kello on 7! voitte kuvitella, mihin aikaan meillä on herätty). Äidille kuppi kahvia ja aamupalaa. Uuteen päivään!


Aurinkoista päivää!