Muksubloggaaja

Minut valittiin (toivottavasti monien) hakijoiden kesken Myllymuksujen bloggaajaksi.
Tarkoituksena on avata vauvaperheen elämää ja meidän arkeamme. Itse saan päättää kuinka paljon kerron ja kerronko kuvin vai en.

Ihanaa päivää! Me lähdetään neuvolaan.

Hetki

Hetki.
Lapsi nukkuu (niitä kuuluisan lyhyitä) päiväunia. Kotona on hiljasta. Koirankin nukkuu.
Tässä kohtaa se viisas ja järkevä äiti lepäisi hetken.
Mitä minä teen. Keitän kahvia ja roikun netissä. No omaa aikaa tämäkin.

Nämä hetket auttavat jaksamaan.

ps. Pionin kukat aukeavat kohta! :)

Puolivuotinen

Puolivuotta sitten ihmettelin pienen pientä nyyttiä keskussairaalassa. Tuosta pienestä hennosta nyytistä on kasvanut jokelteleva ja tarmokas pikkuneiti. Tuntuu neidillä omaa tahtoa löytyvän, sekös äitiä huvittaa. 
Mielenkiinnolla odotan millainen touhutyttö hänestä kasvaa. Millainen yksivuotias hän mahtaa olla.. jännittävää. Niin paljon muutoksia, niin lyhyessä ajassa.

Ihanaa puolivuotiaspäivää rakas tyttäreni <3

ps. ensimmäinen hammas puhkesi eilen! :)

Keskikesän juhlaa

Keskikesä ja juhannus.
Viime vuonna juhannusta vietettiin Himoksella festarien merkeissä. Tänä vuonna anoppilassa puolivuotiaan touhottajan kanssa. Uskomatonta kuinka paljon elämä on muuttunut vuodessa. Molemmat tilanteet mieluisia, vaikkakin hyvin erilaisia.

Juhannusaamu. Anoppi nukuttaa lasta ja äidillä kahvia kupissa ja tuoreita karjalanpiirakoita edessä.
Hyvää juhannusta!

Arki

Arki. Monet pitävät arkea tylsänä ja kaipaavat elämään lisämausteita. Kalenteri tupataan täyteen monenlaista menoa ja tapahtumaa. Minä rakastan arkea. Juuri sitä arkea ettei mitään ihmeitä tapahdu. 

Ennen sairastelua meidän arjessamme oli rytmi. Nyt kun sairastelut ovat mennyttä aikaa, niin on rytmikin. Tai tavallaan onhan meillä rytmi; aamupäivän unet, lounas, unet, välipala yms. Mutta silti. Aiemmin lapsi nukahti yöunille 19.30, nyt virkkusilmäinen lapsi valvoo kymmeneen. Huokaus. Se siitä omasta ajasta. Tai omista unista, kun rauhattoman yön jälkeen aamut alkavat viiden-kuuden aikaan. Pitäisi ajatella, että tämä on vain vaihe mikä kestää aikansa ja sitten helpottaa. 


Lapsi nukkuu aamun ensimmäisiä päiväuniaan (ja tosiaan kello on 7! voitte kuvitella, mihin aikaan meillä on herätty). Äidille kuppi kahvia ja aamupalaa. Uuteen päivään!


Aurinkoista päivää!

Rakkaudesta pelkoon ja takaisin

Lapsen saaminen herättää uudenlaisia tunteita. Rakkaus tuntuu syvemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Läheisyys saa uuden merkityksen. Uni tai sen puute on käsinkosketeltavaa. Lapsen synnyttyä kaikki muuttuu. Viisasta siskoa lainatakseni: Äitiys on rakkautta ja raivoa, iloa ja pelkoa, onnistumisia ja pettymyksiä itseensä ja paljon, paljon muuta.

Myös pelko on saanut uudet mittasuhteet. Itselläni alkuvaiheen pelko lapsen menettämisestä oli hormonimyrskyn aikaansaamaa. Lapsen ollessa viisikuinen ja hänen sairastuessaan ensimmäisen kerran pelko nosti päätään. Tauti itsessään ei ole vakava, mutta siihen liittyvät "lievät"oireet.. Yskiminen ja yskänpuuskan nostattama lima, nostivat tukehtumisen pelon ja pelon lapsen menettämisestä ihan uusiin lukemiin. Rehellisesti -tuon limaoksennus-kohtauksen jälkeen soitin hysteerin itkupuhelun miehelle töihin. Onneksi hän onnistui rauhoittelemaan minua, mutten suostunut menemään nukkumaan ennen kuin hän lupasi kotiin tullessaan heti käydä katsomassa tyttöä.
Jep, tiedetään. Lapset sairastavat. Yskivät, ovat tukkosia ja kuumettakin tulee ja menee. Ehkä ensimmäisten kertojen tuleekin olla pelottavia, olkoon kyse lapsen sairaudesta, synnytyksestä tai mistä vaan..

Jotain positiivistakin - lapselle on tullut yörytmi. Iltaunet tulevat seitsemän-puolen kahden aikaan, viimeistään kahdeksalta. Mikä parasta, hän nukkuu pitkiä pätkiä. Tämä tietää minulle ja miehelle omaa aikaa iltoihin ja hyviä yöunia. Toivottavasti tämä vaihe kestäisi :)

Aurinkoista päivää!

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäivä vietetty. En olisi uskonut, että äitienpäivään sisältyy valtaisa tunnelataus. Minä olen äiti ja hyvin ylpeä siitä.

Tyypillisesti äidille ostetaan jokin lahja juhlapäivän kunniaksi. Itse en pidä tästä kaupallisuudesta. En käsitä miksi aina pitää ostaa jotain.. Mutta toki kukin juhlii tavallaan.

Itselleni tärkein lahja on tuo lapsi. Pieni tuhiseva nyytti, jonka kannoin aamuyöllä viereen ruokailemaan ja jatkamaan uniaan. Aamulla isi heräsi nyytin kanssa ja sain nukkua reilun tunnin lisää. Isä-ihminen toi aamupalan kukkien keraan sänkyyn. Pieni neiti hymyili tyytyväisenä isänsä sylissä. Voisinko toivoa enempää?

Päivää vietettiin perheen kanssa. Äitini tuli puolisonsa kanssa syömään ja he hoitivat hetken aikaa tyttöä, jotta saimme laatuaikaa kaksin (avasimme pärräkauden..).

Ensi vuonna saan toivottavasti pikkuneidin itse piirtämän kortin märän pusun ja halauksen kera.