Hyvästi vanha, tervetuloa uusi!

Pitkän harkinnan jälkeen tämä blogi jää taakse ja aloitan uuden.
Osa vanhoista teksteistä siirtyy uuteen, osa jää tänne.


Uusi osoite on: http://railankotona.blogspot.fi/


Tervetuloa!

Hullaantumista!

Eräänä tavallisena iltana tällä viikolla lumitöitä tehdessä törmäsin valtavan ihanaan naapuriimme, joka mainitsi paikallisen Pentikin (toisen niistä) loppuunmyynnistä. Hikikarpalot nousivat otsalle kun ajattelin miehen olevan töissä vielä monta iltaa enkä pääsisi katsastamaan löytöjä. Työpäivän päätteeksi kolmen lapsen kanssa bussimatka toiselle puolelle kaupunkia linja-autoa vaihtaen, ei houkuttanut lainkaan.

Onneksi tämä samainen ihana rouva ehdotti yhteistä matkaa löytöjen maailmaan ja hetken kuluttua muksut istuivatkin volkkarin takapenkillä. Ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään!
Ostin, jo pitkään haaveilemani sipuli- ja valkosipulipurkit sekä lasten lautasia. Kaikkia oli käynyt monet kerrat silittelemässä liikkeessä ja nyt ne olivat puoleen hintaan! Sain kuin sainkin kaikki ihanat, pitkään haaveilemani tavarat :)
Ja tiedättekö, nämä näyttävät uudessa keittiössä huikean hienolle!

Vaatevuosi 2016

Viisikko-blogin Paulan innoittamana päädyin Rinnan blogiin kurkkimaan millaisia summia ihmiset kuluttavat vuodessa vaateostoksiin. Itse en ole koskaan kirjaa pitänyt, mutta ajattelin tänä vuonna tehdä poikkeuksen. Meinasin muutenkin tänä vuonna karsia rankalla kädellä omaa vaatekaappia ja poistaa sieltä kaikki epäsopivat vaatteet joko roskiin tai kierrätykseen.




Yleensä olen todella huono ostamaan vaatteita. En pidä sovituskopeista lainkaan. Muutaman kotivuoden päätteeksi totuus kuitenkin on, että kaipaan (tarvitsen) uusia, hyviä vaatteita. Akuuttiin vaatepulaan olen ommellut lähinnä tunikoita työvaatteiksi. Luottokaavalla jatketaankin kunhan ensin raivaan turhat pois.




Tuntuu, että mun oma tyyli on hukassa. Tykkään tunikoista tosi paljon, mutta pitäisikö kuitenkin olla jotain muuta työssä käydessä? Nykyajan vaatekulttuuri on hyvin joustavaa, enkä ole koskaan ollut viimeisimmän muodin mukana menijä. Koen, että jotenkin 33-vuotiaana en voi enää pukeutua kuin kaksikymppinen mutten keski-ikäinenkään. Kysynkin, että voiko kolmekymppinen pukeutua tunikoihin, leggareihin, perusfarkkuihin ja neuleisiin? Työskentelen ihmisten parissa hoitoalalla (ei työpukua) joten työpukeutuminen vaikuttaa mielestäni uskottavuuteen.


Joka tapauksessa haaveilen, että tänä vuonna saan minulle:
- tummat farkut
- muutaman hyvän kauluspaita tyyppisen paidan töihin
- muutaman neuletakin töihin
- parkatakin
- ruskeat nahkakengät: nilkkurit ja saappaat
- pellavamekon kesäksi

Lähde: Google

Lisäksi alusvaatteita ja perustoppeja/leggareita menee vaihtoon.


Budjettia en uskalla edes ajatella, katsotaan sitten vuoden lopuksi :)

Askel kohti remonttia

Meillä suunnitellaan remppaa kuumeisesti. Näillä näkymin näyttäisi, että helmikuussa tulee meidän kotona rytisemään urakalla. Olen innoissani ja samaan aikaan kauhuissani. Onhan remontointi kolmen lapsen ja koiran kanssa hieman haastavaa.


Mä rakastan suunnitella remontteja! Toteutus kiristää välillä hermoja sillä en voi sietää likaa ja pölyä, mutta täytyy yrittää pitää katse tavoitteessa niin jaksaa taas. Onneksi kotoa löytyy hyvä imuri ja  hyvällä ennakoinnilla pölyn määrää voi vähentää. 


Tulossa on siis käyttövesiputkiremontti ja samalla uudistetaan keittiö. Putkiremontti on suhteellisen pikkujuttu. Siihen menee päivä tai kaksi korkeintaan, nopeaa hommaa siis. Mutta keittiöremontti viekin sitten aikaa senkin edestä, kaikkine purkamisineen ja valmistelutöineen. Meillä myös siirtyy uunin paikka joten sähkömiestä tarvitaan siihen sekä uusien valaisinjohtojen vetoon.


Keittiöremontti toteutetaan muutamaa suunnitelmaa muokkaamalla. Jännityksellä odotan saadaanko apukäsipari avuksi vai tehdäänkö kaikki itse. Värimaailma tulee olemaan samoja sävyjä kuin muutkin kodin sävyt. Mustaa, valkoista, harmaata. Pelkistettyä, tyylikästä, skandinaavista.

Keittiömaailman suunnitelma oli kaikkein lähinnä meidän omaa ajatusta, mutta tätäkin vielä muokattiin.


Alla olevat kuvat ovat googlen kuvahaun tulosta ja näissä on sitä jotain. Tummaa ja vaaleaa.. KUMPAA!?!?

Remppapäivityksiä ja kuvatulvaa siis ensi kuussa. :)

Liukasta menoa

Jo pari viikkoa sitten mies puheli luistelemaan lähdöstä. Torppasin ajatuksen sillä pidin naurettavaa,  että karvaa vaille 2,5v:t osaisivat luistella. Tai no seisoa luistimet jaloissa jäällä. Iida opetteli luistelua viime vuonna ja meno oli sen mukaista. Muutaman harjoituskerran jälkeen likka olikin jo aika hyvä (niin hyvä kuin 3v voi olla). Mutta hei come on, 2v4kk. Pah!

Luisteluseuraksi saatiin pappa ja hänen puolisonsa. Muksut olivat innoissaan. Etenkin pienet jotka eivät olleet luistelua nähneet vuoteen! Ei muuta kuin luistimet jalkaan ja horjuvat lapset jäälle. Esikoinen sai melko nopeasti jutun juonesta kiinni, mutta vuodessa oli paljon unohtunut. Pikkusiskot olivat kuin keitetyt makaronit luistimissa :D Suloiset kylläkin.

Lähes puolituntisen jääseikkailun aikana nuorempi neiti B luisteli (käveli jäällä kaatumatta) monta metriä! Uskomatonta. Hän oli todella rohkea ja sitkeä. Neiti A jännitti mutta nautti avustetusta menosta :) Jäältä kaikki tytöt sai houkuteltua pois vain papan lämpimän mehun avulla. Kiitos vaan pappa!

Rohkeasti jäälle vaan. Voitte yllättyä millaisia taitureita lapsista kuoriutuukaan! 

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Kookos kanakeittoa

Pakkaspäivän kunniaksi ajattelin kokeilla jotain uutta keittoa. Olen aina ollut kanakeiton ystävä mutten ole koskaan sitä itse tehnyt. Tänään siis härkää sarvista ja kokeilemaan.

Mä kokkaan fiiliksellä, en reseptien mukaan. Monesti selaa nettiä reseptejä tutkaillen ja lopulta päädyn yhdistämään muutaman suosikin yhdeksi. Näissä toki piilee omia vaaroja mutta kerrankos sitä elämässä pitää kokeilla ;)

Tämän päivän kokeilu oli hurjan hyvää vaikkakin liian vähä liemistä keitoksi. Jatkossa siis joko enemmän lientä tai vähemmän riisinuudelia.

Kookos kanakeitto
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
2 paprikaa
4 porkkanaa
700g broileria
Kookosmaitoa
7 dl Kanalientä tai vettä
1-2rkl Kalakastiketta
Öljyä (omani oli Keijun maustettua öljyä)
1 pakkaus Riisinuudeleita (minä laitoin kaksi, suosittelen yhtä)

Kuutioi kasvikset ja pilko broileri. Lisää öljy lattiaan ja kuullota sipulit. Lisää porkkana. Anna hautua muutama minuutti. Lisää paprikat. Hetkisen kuluttua lisää broileri ja ruskista pinnat kiinni. (Tai voit ruskista broilerin etukäteen) Lisää kookosmaito ja neste. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää nuudelit. Valmista!

Jos haluat lisäpotkua niin mausta chilillä ja lime antaa raikkautta.

arkijuhlaa

Meidän perheessä alkoi heti vuodenvaihteessa uusi aikakausi kun mies vaihtoi työpaikkaa ja aloitti jälleen vuorotyöt. Muutos vanhaan on merkittävä ja asenteen tarkistaminen on paikallaan,  itsekullakin.

Toisen "yh - päivän" päätteeksi alan olla lopussa. Enkä käy edes vielä töissä! En käsitä miten olen pärjännyt yhden  taapero ja kahden vauvan kanssa lähes vuoden ajan tällästä arkea. Pakko nostaa hattua itselle.

Tiedän,  että alkukankeutta on havaittavissa ja todennäköisesti tulevaisuudessa on helpompaa. Ainakin toivon kovasti niin! Ja hei, eihän ne voi aina miestä pitkissä iltavuoroissa pitää.  Eihän?

Mutta tosiaan, mulla on tänään synttärit on täytin 33 vuotta. Ihan ihmisen ikäinen siis, hahhaha :D Synttäreitä ei juhlittu kakkukestein eikä kahvia tarjoiltu sänkyyn miehen toimesta. Päivä meni lasten kanssa sisähommissa (koska pihalla oli hiton kylmä) ja uimahallissa, miehen pakertaessa töitä. Oli muuten vallan hauskaa käydä mukuloiden kanssa uimassa. :)

Hyvää synttäriä mulle! Nautiskelkaa huomisesta loppiaisesta.

Meidän vuosi 2015

Suunnataan hetkeksi katseet menneeseen ja muistellaan mennyttä vuotta. Vuoteen mahtui suuria tunteita ja paikka paikoin vuosi tuntui todella raskaalle. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja elämä kantaa.

Vuosi sitten en olisi uskonut, että maaliskuussa menetän ystävän, yhden elämäni tukipilareista. Aston-koiranen siirtyi taivaankotiin enkeleitä vartioimaan. Suuri suru valtasi elämän ja pitkään olin kuulevinani koiran tassujen rapiaa.

 

Rakas kummityttöni syntyi huhtikuussa ja ristiäisiä vietettiin muutama kuukausi sen jälkeen. Lahjaksi neito sai perinteisemmän kummilahjan lisäksi trikoo/fleecepeiton päiväunia varten.

Kesä vietettiin kotona lähes koko oheen voimin ja elämä alkoi helpottaa lasten kanssa. Kesällä nautittiin yhdessä olosta ja tehtiin vähön remonttia.
Elokuussa vietettiin Ellin ja Ainon 2v synttärikekkereitä grillibileiden merkeissä. Syyskuussa ihmettelin työhönpaluuta.

Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa! Marraskuun lopussa Hulda tuli taloon ja ihmeteltiin elämää pikkukoiran kanssa. Joulu vetettiin maalla, puolison sukutilalla isovanhempien luona.

Vuosi vaihtumista juhlittiin siskon luona syöden ja sanoen. Serkun leikkivät keskenään ja me aikuiset nautittiin toistemme seurasta. Poikkeuksellisesti muutama rakettikin ammuttiin taivaalle.

Hyvää vuotta 2016!

Linnoituksen joulumarkkinat

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä Linnoituksen joulumarkkinoita. Meillä on ollut tapana käydä markkinoilla aina mahdollisuuksien mukaan ja tänä vuonna meinasivat markkinat jäädä välistä lapsen sairastelujen vuoksi. Onneksi vanhimmainen oli terve ja piipahdin hänen kanssaan tunnelmoimassa joulua. Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten suurta kuvasaalista on turha odottaa.


Joulumarkkinoilla tunnelma on jouluinen väkisinkin. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja vaikuttavat rauhallisen onnellisilta. Itsekin unohdin työkiireet hetkeksi ja keskityin nelivuotiaan kanssa ihastelemaan eri tuoteryhmien tarjontaa.

Kuva Tiina Talonpoika

Tällä kertaa lainaan kuvan serkultani Tiinalta (joka muuten ottaa huikean hyviä kuvia). Katsokaa ja ihastelkaa Joulumarkkinatunnelmaa :)

Synkät kadut

En yleensä valita säästä, sillä koen sen turhaksi. Mutta nyt alkaa synkät kadut riittää. Kaipaan lunta ja valoa. No olisi edes pientä pakkasta ja aurinkoa. Sekin kelpaisi. Ikuiselta tuntuva kurakeli ja pimeys tuntuu kurjalle, mutta ei onneksi vie joulun odotuksen iloa.

Tällainen näkymä oli eilen iltalenkillä. Oikeasti, katsokaa! Vettä, vettä  ja vettä. Kuraa ja märkää. Synkkää ja pimeää. Valoa kiitos :)

Ps. Joko saa toivottaa Hyvää joulun odotusta asiakkaille?

Joulun askareet

Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Rakastan joulua! Sen tuoksuja ja makuja. Valmistelua ja rauhallisuutta. Itseasiassa parhaimmistoa on joulun fiilistely! Kynttilät, joulutortut, glögi. Lahjat hankin pääasiassa aina etukäteen, pitkin vuotta, kun jokin sopiva lahja tulee vastaan. Inhoan hankkia lahjoja kiireessä hätäisenä.

 

Meidän perheen ja läheisten joululahjat ovat itseasiassa jo hankittu. Vain paketointi uupuu. Taidankin tänä iltana lasten mentyä nukkumaan, levittää joulupaperit ja aloittaa paketointiurakan. Kaveriksi kuppi kuumaa ja fiilistely saa alkaa.

Joulukoristeita meille ei tänä vuonna tulekaan, jouluvaloja lukuun ottamatta. Koira on yksi syy ja toiseksi vietämme joulun mummolassa. Jouluvalot ja kynttilät kuuluvat kuitenkin (lähes) vakiovarustukseen eikä niitä ilman voi olla. Valopalloja olen miettinyt jo muutaman vuoden, koskaan niitä ostamatta. Olen aina jäänyt miettimään niiden hankintaa, kun ne tuntuvat olevan niin suosittuja (ja löytynyt joka kodista). Toisaalta miksi välittää jos itse tykkää..?

Kuva googlesta (sisustusunelmia blogin kuva)



Uusi perheenjäsen

Meidän perhe menetti maaliskuussa rakkaan perheenjäsenen, Astonin. Perheemme tuntui vajavaiselta, koiran kokoinen paikka oli vapaana. Kyseessä ei koskaan ollut "vaan koira". Kyse oli aina perheenjäsenestä, kenet aikoinaan otin lapsen korvikkeeksi. Ja äkisti hän oli poissa.

Suru väistyy hiljalleen, mutta kaipuu ja haikeus jää. Muistot siivittävät elämää ja hymy nousee takaisin suunpieliin. Ei toista samanlaista tule. Suuret saappaat ovat seuraajalla täytettäväksi. Vanilla´s Honey Piece of Love, tuttavallisemmin Hulda, muutti meille vajaa kaksi viikkoa sitten. Perheemme oli jälleen kokonainen. Puuttuva palanen loksahti paikalleen. 

 

Hulda, 9vkoa on hurmaava yksilö. Toki pentumaisen rakas ja rasittava. Hurmaava Hulda <3

 

Edit. Ja Hulda tosiaan on Suomenlapinkoira.

Heippa Hei marraskuu!

Voi veljet! Minne tämä aika menee? Tuntuu,  että vastahan oli syyskuu ja palasin töihin. Nyt joulukuu kolkuttelee jo ovella! Ruuhkavuodet todellakin. Jos vauhti kiihtyy sitä mukaan kun lapset kasvavat niin mä en muutaman vuoden päästä kestä enää perässä.

Meidän marraskuu oli pelkkää sairastelua tai siltä se ainakin tuntui. Mutta hei jotain ihanaakin, uusi perheenjäsen Suomenlapinkoira Hulda (kuvia instasa @railamarjaana) muutti meille perjantaina ja rytmittää meidän arkea nyt uudella lailla. Mä lomailen tämän viikon ja hemmottelen kerrankin itseäni jos jokinlaisin hoidoin :)

Tietotekniset ongelmat jatkuvat, mutta toivottavasti joulupukki ratkaisee tämän ongelman.  Siihen asti joudutte valitettavasti tyytymään kännykkäpostauksiin :(

Ihanaa tulevaa joulukuuta. Muistakaa avata joulukalenteri :)

Ruudun äärellä

Hei, hei, Täällä ollaan!
Ikävä ja sitkeä keuhkokuume kaatoi tämän naisen petiin ja todella huonoon kuntoon. Ei tullut blogia päiviteltyä saati luettua toisten blogeja. Pelkkä arkiaskareiden teko oli työn ja tuskan takana. Mutta onneksi kolmen viikon sairastaminen alkaa olla nyt ohi ja pääsin palaamaan työhön.


On muuten huippua kun sairastaa ja lapsilla on hoitopaikka! Kauhunsekaisin ajatuksin kuvittelin, kuinka ihmeessä olisin sairastanut jos olisin ollut kotiäiti! APUA! Ei olisi toiminut, ei niin mitenkään.


Täällä siis ollaan ja postaustahti paranee, lupaan!

Vapaapäivän aamiainen

Vapaapäivisin pyrimme panostamaan ruokaan edes hitusen enemmän. Tosin ei meidän arkiruokakaan ole pelkkää makaronilaatikko ja ketsuppia. Arkiaamuina tytöt syövät aamupalan hoidossa ja minä töissä. Vapaapäivinä haluan tarjota aamiaiseksi muutakin kuin leipää, jotain vähän parempaa. Perjantaisin meillä on vapaapäivä tyttöjen kesken ja aamupalalla nautiskella lastenohjelmien lomassa.

Tänä perjantaina tehtiin munakasmuffineja aamupalaksi. Näitä tehdään varmasti toistekin, olivat menestys! Meidän munakkaissa oli kananmunien lisäksi palvikinkkua, sipulia, tomaattia, aurajuustoa ja yrttejä. Nam!

Meillä on suunnitelmissa lähteä markkinoille (jos vaan vesisade lakkaa). Mitä teidän perjantaihin kuuluu?

Kivaa päivää!


Ps: Ohjeesta saa 12 muffinivuokallista: 8-9 kananmunaa vatkattuna vuokiin. Lisää jauhelihaa/kanaa/kinkkua (mitä nyt löytyy; meillä oli kinkkua), paistettua sipulia, tomaattia, aurajuustoa ja yrttejä makujen mukaan. Paista 200asteessa noin 20min, jotta ovat kullanruskeita.

Sananen tilaustöistä

Kuten moni tietää, häärin Raila Design nimen alla tehden ompelu- ja neulontatöitä. Työtäni teen palkkatyöni ja perheen ohessa, iltaisin ja viikonloppuisin. Toimitusaika vaihtelee, tällä hetkellä toimitusaika on noin kaksi viikkoa. Joskus toimitus pääsee matkaan nopeammin, toisinaan hitaammin. Kaikista tilauksista maksan verot.

Tilaustyöt maksetaan ennakkoon, sillä jokainen työ tehdään asiakkaan toiveiden ja mittojen mukaisesti. Kangasvalikoimaa on kohtalaisen paljon ja lisää hankitaan ellei varastosta löydy mieleistä kangasta. Tilatuimmat tuotteet ovat tällä hetkellä vaunuverhot, jalkapeitteet sekä asusteet. Myös neulontatyöt ovat kasvussa.

Verkkokauppaa on kyselty ja sellainen on ehkä tulossa tulevaisuudessa. Mitä mieltä olette, olisiko verkkokaupan kautta helpompi asioida? Klikata tuote ja haluamasi kangas ostoskoriin, maksaa ja odotella. Myös valmiita neuletöitä ja asusteita voisi ostaa sitä kautta.

Mikäli tulevaisuuden suunnitelmat toteutuvat,, saan enemmän aikaa tilauksilla ja siten ehdin tehdä tilaustöitä enemmän ja myös toimitusaika myös lyhenee.
Lisätietoja myöhemmin :)

Lopuksi vielä muutamia tilaustöitä :)

Tavallinen maanantai

Kotona ollessa tuntui, ettei viikonpäivillä ole merkitystä. Arki ja pyhä sekoittuivat sopivasti. Työelämän alun myötä arki astui kuvioon ja maanantaista tuli viikon aloittaja. Itse en ole koskaan ollut maanantaivihaaja (muistattehan Karvisen, joka vetää peittoa niskaan ja ajattelee heräävänsä kun tiistai tulee?), mutta en sitä liiemmin rakastakaan.

Ajattelin tehdä maanantaista superkivan päivän, jota perhe voi odottaa innolla eikä inhoten. Onhan maanantai rankka päivä, kun työt ja päivähoito alkaa viikonlopun hengähdyksen jälkeen. Eiliseen maanantaihin leipomista. Mikä olisi ihanampaa kuin tuore sämpylä iltapalalla? Tai aikuisille kupillinen glögiä ja rahkapiirakka :)

Viikonloppu

Näin maanantaina on mukava muistella onnistunutta viikonloppua.
Meidän viikonloppuun kuului ulkoilua raikkaassa säässä, hyviä ystäviä yökylässä ja omaa aikaa meille vanhemmille. Rentouttavaa yhdessäoloa ja rauhallisia iltoja. Arkea parhaimmillaan.

Meidän piha on vilahdellut kuvissa muutaman kerran ja tässä hieman lisäkuvia pihanmuutoksesta.
Piha on kokenut meidän aikanamme paljon karsimista ja maltillista kasvien lisäystä. Etupihan uudistuksesta voit lukea täältä. Lisäksi etupiha saikin uutta ilmetta kun pihasta kaadettiin kaksi isoa puuta. Elokuussa sain ajatuksen siirtää keittiön ikkunan edustalta havut etupihan toiselle kulmalle, josta aikaisemmin kaadettiin hopeakuusi. Koska kanto jätettiin paikallaan, sain ajatuksen korostaa sitä lisäämällä havut ympärille. Kannon päälle tulee vielä (kunhan ennätän) heinäseipästä kynttilä-/amppeli"jalka" tähän tyyliin...



Kuva googlesta

Ennen tyttöjen synttäreitä kaivon kannon ympärillä kasvaneen ruohikon pois ja istutin havut (3x kartiomarjakuusi ja 2x kartiotuija). Projeti jäi odottamaan kivetystä ja ne saatiinkin paikoillaan viikonloppuna. Kiven alle laitoimme kankaan ettei kasvusto pääsisi valloittamaan kiviä.

Etupihan asetelmasta jäi vielä kaksi pallotuijaa vailla paikkaa ja ensimmäinen ajatus oli laittaa ne kulkuväylän luokse, ikkunan alle. Kunnes päätimme siirtää ne takapihan terassien kulkuväylän luo. Kulkuväylä yhdistää aurinkoterassin ja katetun terasiin toisiinsa. Aikaisemmin kulkuväylän ja talon välissä olleet kasvulaatikot saivat väistyä pallotuijien edestä. Kävin hakemassa vielä kolmannen pallotuijan niin saimme kauniin asetelman. Mielestäni kivetys ja havut sopivat hyvin yhteen, joten kiviä kannettiin tällekin puolelle huolittelemaan ulkoasu.

Viimeisin sipistelyä jäi tähän viikkoon kun ilta alkoi hämärtää.

Lauantain pojat kävivät Saipan pelissä ja minä sain laittaa pihan lyhtyihin kynttilät ja nauttia hiljaisuudesta lasten nukkuessa.

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Villasukkaperhe

Meidän perheessä kulutetaan villasukkia megalomaanisen paljon. Minä pidän villasukkia (lähes) kesät-talvet, vain sukkien paksuus vaihtelee. Joka vuosi teen kasan uusia sukkia niin itselle, miehelle kuin lapsillekin. Lapsille kasvavan jalan myötä ja meille aikuisille kuluneiden tilalle. (Sillä minähän en sukkia paikkaa, vaan teen uudet)

Tässä ovat viimeiset uutussukat, jota meidän taloudessa löytyy. Itselle kolmet, isännälle yhdet ja jokaiselle lapsille yhdet. Puikoilla tulossa on lapsille toiset parit. Lankana näissä on TeeTeen Pallas sekä O´len lanka. Ihania neuloa ja jalassa valtavan pehmeät ja lämpimät. :)

Työmatkabussissa löysin miehelle loistavan kuvion sukkaan. Hirvet! Suuri metsästäjäni saa yllätyksekseen hirvisukat. Kohtahan se pitää muistaa jo päivähoidon tätejäkin.. Olisikohan sukat heille hyvä muistaminen?

Äitinsä lapset

Kun Elina kirjoitti jutun tyttöjen äitiydestä ryhdyin miettimään millainen äiti minä olen. Olenko luonnostani hempeyttä rakastava, vaaleanpunainen tyttöjen äiti vai raisu sinivihreä piipaa-poikien äiti. (Anteeksi kärjistys :D)

Blogin ja instan kuvista lienee selvää, että meidän tytöt ovat vaaleanpunasinisiä poikatyttöjä. Rakastetaan kaikki autoja, Ryhmä Hauta ja korjataan leikkityökaluilla tavaroita. Nuket jäävät syrjään, paitsi ratasleikeissä. Astioilla tehdään ruokaa ja kirjoja luetaan. Mutta autot, kaikki autot saadat kiljahdukset aikaiseksi ja hymyn kasvoille. Viikonloppuna isimies kävi lasten kanssa traktorivetokilpailuissa ja kolme tuntia kului siivillä.

Olen yrittänyt vaatetuksessa pukea "tyttöjen" värejä, mutta esikoinen etenkin haluaa sinistä, vihreää, keltaista. No ei sillä, ei se haittaa. Kuljenhan itsekin sinisessä, harmaassa ja mustassa. Miksei siis tytärkin. Pikkusiskot pitävät selvästi enemmän punaisesta ja hempeämmistä väreistä, leikkö äidin tyrkytyksellä osaa asiaan. Mutta hameita ei silti voida pukea, eikä mekko (paitsi juhliin ja kesähelteellä). Tunikat käyvät. Joudunkin laittamaan pois sisareltani saadut ihanat prinsessamekot, hameet ja tyttöhörhelöt. Harmi, kai.

Esikoinen vajaa kaksivuotiaana

 

Toisaalta enhän itsekään ole mikään prinsessatyyppi. En rakasta hameita, hempeää ja romanttista vaatetusta tai sisustusta. Taidan olla enemmänkin tyttöpoika, jonka paraskaveri ala-asteella oli naapurikorttelin poika. Taitavat siis tyttäret olla äidinmaidosta saaneet tyttöpoikaenergiaa ;)