Hoitolaukku sisältä ja ulkoa

Kolmen vaippaikäisen lapsen kanssa hoitolaukku valinta ei ole yksinkertaisin asia. Pitäisi olla tarpeeksi iso, olematta jättäläinen. Pitäisi saada vaunuihin kiinni. Laukusta pitäisi löytyä tarpeeksi taskuja, jotta kassi pysyy järjestyksessä. Materiaalien pitäisi olla hyvälaatuista ja mielellään vesivahingot kestävä. Lisäksi laukun pitäisi miellyttää silmää. Kuulostaako helpolta? Minusta ei.

Esikoisen aikana hoitolaukkuna oli Esprin hoitolaukku; taskuja, hoitoalusta, termopussi maitopullolle. Todella hyvä! Sitten iski kyllästyminen ja tuo vaippaikäinen kasvoi hieman isommaksi ja varavaippa kulki käsilaukussani.

Kun Elli ja Aino syntyivät hoitolaukku tuli jälleen ajankohtaiseksi. Totesin, että Esprit oli auttamatta kolmelle pieni. Kahdelle menisi, mutta kolmelle..nou nou. Kirppispalstalta bongasin pitkään himoitsemani Emmaljungan hoitolaukun. Nahkaisena, pilkkahintaan. En voinut vastustaa kiusausta. Pikkuvauvojen ja taaperon kanssa, oi täydellinen. Sitten tytöt kasvoivat ja sen myötä vaatteet ja vaipat. Laukku alkoi käydä pieneksi, enkä viitsinyt ahtaa täyteen.

Mietintä myssy päähän ja täydellisen hoitolaukun metsästys alkoi. Mama loves you two-blogin Nanna postasi heidän SkipHopin Versasta. Rakastuin! Kaunis, paljon taskuja. Ja mikä parasta laukkua voisi käyttää vauva-ajan jälkeen. Kävin paikallisessa lastentarvikeliikkeessä hypistelemässä laukkua ja totesin sen liian pieneksi kolmelle. Äh! Olin jo varma, että ongelma oli ratkaistu.

SkipHopin tuotteet ovat aivan ihanat ja löysinkin heidän valikoimistaan kaksi hyvää laukkukandidaattia; Studion ja Grand Centralin. Vertailin kokemuksia, selvitin mistä laukkuja saisi Suomesta (ja ne hinnat).. Kulutin tähän kaikkeen muutaman päivän. Aina kun olin aivan varma valinnastani ja olin painaa tilausnappulaa, muutin mieleni. Jätin asian hautumaan ja mietin miettimistäni. Laukun valinta tuli jopa uniini! Oli aika päättää!
Tilaukseen lähti SkipHop Grand Central mustana.

Tässä se nyt on. AH, IHANA! Lunasti odotukset niin ulkonäöllisesti kuin ensituntumaltakin :)

Sisäkuva lainattu SkipHopin sivuilta

Ulkokuva

Semperterveiset!

Saimme Semperiltä kaksosperheen lahjuksen. Eli paketin, jossa on muutamia Semperin tutustumistuotteita. Meidän paketissamme oli kaksi ruokalappua sydänkuosilla, kaksi smoothieta ja puurojauhepaketti.

Ruokalaput pääsivät heti käyttöön. Smoothiet menivät isosiskon suuhun ja puurojauhe jäi odottamaan aamupuurokäyttöä. Iltaisinhan meillä syödään normaalia kaurapuuroa, hieman hienonnettuna, persikkasoseen kera.

Ihanaa keskiviikkoa!

Iida odottelee Smoothieta malttamattomana :)

Kaksivuotiaan neuvola

Kävimme Iidan kanssa kaksivuotisneuvolassa (2v1kk)

Mitä meidän kaksivuotias osaa:
- Jutella, sanoja on todella paljon ja hän kertoo pitkiä lauseita
- Syödä ja juo itse
- Pukea niin housut, paidan kuin sukatkin, myös ulkovaatteet (vetoketjuissa autetaan tarvittaessa)
- Käydä potalla ja pöntöllä
- Juosta, hiihtää, hyppiä tasajalkaa ja tehdä kuperkeikan
- Palata palapelin (noin 20 palaa)
- Pelata Lotto-peliä
- Pinota korkean tornin (kymmenisen palikkaa)
- Pestä itseään suihkussa ja kuivata
- Harjata hampaat

Yllä muutamia meidän kaksivuotiaan taitoja, kaikkea ei muista mitenkään, vaikka olen kirjoittanut tätä postausta muutaman päivän :)

Ps oli muuten todella vaikeaa miettiä mitä kaikkea tuo pieni tyttö osaa! Monet asiat ovat itsestäänselvyyksiä eikä niitä tule mietittyä sen enempää.

Iida oli kasvanut 1,6v neuvolast 6cm ja paino tullut kaksi kiloa. Nyt siis 92cm ja 12kg Tasaista kasvua, jatketaan siis samalla ruokavaliolla. Karkkipäivää meillä ei ole, eikä toistaiseksi tulekaan! Namuja neiti saa samalla kun itse syödään.

Reiman puku ostettiin viime vuoden alesta, ehdittiin käyttää kuukaden verran ja nyt se on pieni. Iida siirtyi kokoon 98, haalariin jonka olin ostanut ensi talveksi..

Ps Kivatin villahaalari oli alessa Jesper Juniorissa, vaan 35e!

Kuulumisia

Pakkaspäivät ja kiireinen arki on hieman verottanut blogiaktiivisuutta. Hengissä kuitenkin ollaan, vaikkakin viime yön unien perusteella epäilen nukahtavan pystyyn tämän päivän aikana.

Kupillinen kahvia ja ehkäpä sitten ulos.Tulisipa jo ilta ja mies töistä kotiin.

Tulossa kaksivuotisneuvola, remonttisuunnitelmia ja hoitolaukkuhaaveita.

Nelikuisien neuvola

Tai oikeastaan tytöt ovat jo 4,5kk. Lääkärin aikojen puutteen vuoksi meidän nelikuisin lääkärin tarkastus myöhästyi muutamalla viikolla. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäiset lapset, olisin voinut huolestua viivästyksestä. Koska kyseessä eivät kuitenkaan ole ensimmäiset niin osaan ottaa rennommin. Enkä ole huomannut mitään huolestuttavaa tyttöjen kasvussa.

Tässä viimeisimpiä tyttöjen kehitysjuttua
Elli:
- kääntyy selältä vatsalleen
- juttelee ja nauraa ääneen
- nostaa pyllyä ja vetää jalkaa mahan alle (kova yritys on liikkeelle, muttei onneksi onnistu)

Aino:
- kääntyy selältä vatsalleen
- juttelee ja nauraa ääneen, hihkuu ja kiljuu todella paljon
- nostaa pyllyä ja yrittää vetää jalkaa mahan alle

Pituutta tytöt olivat kasvaneet edelliseen neuvolaan (6vkoa sitten) 6senttiä! Vastaavasti painoa oli tullut 1,3kg! Huimaa kasvua! Tytöt siis kasvavat ja kehittyvät hyvin samantahtisesti :)
Vaikken neuvolan siunauksia sen enempää kaipaakaan niin sain siunauksen tyttöjen ruokavaliolle ja lisäaterian antamiselle.

Seuraava neuvola onkin jo parin viikon päästä ja sitten rokotellaan :/

Aino ja Elli

Leivon, leivon leipäsiä

"Leivon leivon leipäsiä, makoisia maitoisia.
Leivon leivon leipäsiä, makoisia maitosia!
Silitän....silitän..
nakkaan, nakkaan uunihin ja suuhun!"

Tyttäreni nauttii suunnattomasti erilaisista loruista ja lauluista mihin liittyy käsileikit. 

Tänään leikkien jälkeen, lapsien nukkuessa, päätin tekaista muutaman vuokaleivän.

Ostimme Suomalaisen kirjakaupan alesta upean leipäkirjan, josta löytyi toinen toistaan

parempia reseptejä.

Testiin lähti perusvuokaleipä. Ja nam, hyvää oli! Ensimmäinen leipä katosi parempiin 

suihin samoin tein. Onneksi tein useamman :D

Tästä se lähtee. Taustalla käyttämättä jäänyt Tupperwaren silikonivuoka, ihana leipäkirja ja paikallisen myllyn Hiivaleipäjauhoja :)

Uunituore, vuokasta keikautettu leipä

Ensikosketusta. Rapea pinta, sisältä pehmeääkin pehmeämpi ja ilmava sisus.

Innokas maistelija. Sormet on isketty jo juustoon ja leipäviipale odottaa voitelua. Tyttöä lainaten: "Vuokaleipää ja voita. Nam nam."

Miikkariale

Mielestäni en lukeudu miikkarifaneihin. Meandilla on muutamia kivoja vaatteita joka kausi, mutta siihen se jääkin. Koskaan en ole ollut miikkaribileissä aka kutsuilla. Kutsuttu on, mutten koe niitä omakseni.
Meidän perheestä löytyy muutamia me&i vaatteita - uusina ja hyväkuntoisina käytettynä. Fb:ssa on hyvä miikkarikirppari, jolta olen ostanut muutaman vaatteen. En kuitenkaan maksaisi käytetystä vaatteesta älyttömyyksiä, onhan kyseessä käytetty vaate. Vaikka ostan käytettyä haluan sen olevan hyvässä kunnossa, tahraton ja siisti. En odota uudenveroista, mutten myöskään maksa kulahtaneesta.

Jos voisi puhua rakkaudesta miikariin niin se syntyi kun näin pöllöpeiton. Sen halusin Iidalle ja sen sain :)

Miikkarialesta ostin Ellille ja Ainolle suloiset velourpupuhaalarit, Iidalle yogat ja pilviyökkärit. Itselle ostin yogat, mutta harkitsen vielä otanko ne vai palautanko. Vihreä väri ei ehkä ole minuinta, mutta materiaali on ihana. Ja yogat ovat supermukavat. 

Esikoisen yogat ja pilviyökkäri

Supersuloiset puput mineille

Yökkärin onnellinen omistaja

 

Neuletilaus

Esittelyssä tilausneule: valkoiset palmikkovillasukat

Lanka: 7 veljestä

 

Liikettä!

Uusi vuosi tuo mukaan monille lupauksia uudesta elämästä. Itse jatkan viime vuoden linjaa, tosin hieman tehokkaammalla tavalla.
Siskoni soitti eilen ja pyysi kanssaan lenkille. Äh, väsytti vietävästi, mutta raahauduin mukaan. Puolituntia kirmausta siskon kanssa, parantaen maailmaa. Kotona oloni oli virkistynyt ja onnellinen. Pieni hetki teholiikuntaa ilman lapsia.

Tänään käytiin miehen ja esikoisen kanssa uimassa. Tuli muisteltua vanhoja aikoja ja uin kilsan 19minuuttiin. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään. No tästä se lähtee, josko joskus olisin taas tyytyväinen tuohon uimisen tekniseen suoritukseen. Illalla taas siskon kanssa lenkille.
Ehkäpä tällä menolla olen hääkunnossa kesällä? Eikä siis omissa vaan siskon ja toiset ovat kavereiden :)

Hatuttaa

Blogiyhteistyön tiimoilta saimme kaksosille Myllymuksuilta hatut. Esikoisen ollessa vauva pidimme hänellä paljon hattuja. Ehkä talvinen aika vaikutti hattuiluun sillä pikkusiskojen kanssa emme ole kovin paljoa hattuja sisällä. 

Myllymuksujen hatut ovat aivan ihanat! Ne ovat pehmeää materiaalia eivätkä kiristä ja hierrä pientä päätä. Myllymuksujen sivuille pääset tästä Klik Klik.

Kuvattava ei ollut kovin yhteistyökykyinen, mutta kuvista näkyy se tärkein eli myssy. Ja katsokaa tuo kuosi! VOIHAN APINAT!

Vuosi vai kymmenen?

Viime yönä lapset pitivät huolen, että äiti todella vanhenee. Todennäköisesti vuoden iän lisääntyminen näkyy kasvoilla kymmenenä. No siltä ainakin tuntui aamulla kun olin herännyt klo 00-06 välisenä aikana kuudesta kahdeksaan kertaan. En edes muista kuinka monesti, se kertonee heräilyjen määrästä. Esikoinen tuli viereen (kuten tavallisesti) ja möyhensi asentoaan monen monta kertaa. Minit puolestaan pitivät jotakin ihmeellistä tankkausmaratoonia. Say no more. Aamulla tökin isi-ihmisen hereille vauvojen ähkiessä pinniksessä. Reilun tunnin kuluttua sain aamiaisen sänkyyn ja onnittelupusun. 

Kolkytyks. Kolme lasta, yksi koira ja mies. Ammattikorkeakoulututkinto ja erikoistumistutkinto. Vakituinen ammatti rakastamallani alalla. Haaveissa uusi ammatti harrastukseni parissa tai jopa opetuksen alalla. Ei huono kolkytyks vee. Haaveet kantavat, sanotaan. Pitää paikkansa ainakin minun kohdallani ;)

Ps. Kotipostaus tulossa!

Perinteisen kakun sijasta tein ensimmäisen kerran (valkosuklaa)kuppikakkuja. Ulkonäkö ei ole täydellinen, mutta maku.. OI herkku!

Kynttilät <3