Huomaan tasaisin väliajoin olevani jonkin verran tyytymätön työtilanteeseeni/ asemaani. Toisaalta en haluaisi valittaa, onhan minulla vakityö johon palata kotihoidon päätyttyä. Silti. Haluaisin jotain muutosta, sillä tiedän ettei ammatillinen kehittyminen nykyisessä työpaikassa ole mahdollista, saati yleneminen.. Haluaisin lisää vastuuta ja haasteita. Sitä, että saisin laittaa itseni likoon ja että työ olisi haastavan mielekästä. Mutta mitä? No en tiedä.
Hoitoalan ammattini on jo erikoistumisammatti, mutta ainahan sitä voisi palata koulunpenkille töiden ohessa. Eihän se herkkua ole, etenkään kun kotona odottaa kolme pientä lasta. Harkitsinkin, että entä jos hakisin aikuiskoulutustukea ja jäisin opintovapaalle. Lapset voisivat olla osittaisessa hoidossa tai osan viikkoa hoidossa. Silloin saisin opiskeluaikaa ja kotipäivinä voisin keskittyä lapsiin täysin. Paperilla ja ajatuksen tasolla toimii, mutta entä käytännössä? Tiedän, että pystyn siihen jos vain haluan - ja minähän haluan. Unelma ammattina on mielessäni, mutten tiedä uskallanko kuuluttaa sitä maailmalle ennen kuin koulupaikka on plakkarissa.
No katsotaan, keväällä on hakuaika ja paperit lähtevät taatusti vetämään. Peukalot pystyyn! Joko sinä olet unelma-ammatissasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti