Virvon varvon

Palmusunnuntaina lapset kulkevat vitsat käsissään naapurustossa virpoen terveyttä uuteen vuoteen. Toisissa taloissa odotetaan joka vuotisia virpojia innolla, tosissa vähemmän innolla. Saatujen suklaamunien määrää vertaillaan innolla kavereiden kanssa. - Kuulostaako tutulta? Ystäväni sanoi, että hänen lapsuudessaan tehtiin juuri niin. Kuljettiin korttelista toiseen, talosta toiseen virpoen kaikki, tutut ja tuntemattomat.

Minun lapsuudessani virvottiin sukulaisia ja muutamat naapurit. Ei menty vieraiden ihmisten kotiovia kolkuttelemaan. Palkaksi saatiin suklaamunia ja niitä määrä tasattiin pikkusiskon kanssa.

Meidän esikoinen on virponut nyt kahtena vuotena. Pikkusiskot pääsivät virpomisen makuun tänä vuonna ensimmäisen kerran. Pikkupupuiksi naamioidut lapset virpoivat isovanhemmat, sisareni sekä muutamat kummit. Emme siis juosseet koko suvun tai kaikkien kummien luona vaan piipahdimme niiden luona keiden kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä arkena. Kummit ja sisareni saivat lisäksi virpomalahjaksi RailaDesignin tiskirätin pääsiäiskeltaisella värillä. 

Kun lapset kasvavat, he saavat virpoa niin kauan kuin se on hauskaa. Mutta he eivät tule kiertämään talosta taloon tuntemattomien ihmisten luona. Mielestäni se ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Ja nykymaailman hullutusten aikana (saati tulevaisuuden) voi tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtua mitä vain. Ei kiitos siis.

Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, vai miten se meni... Jokainen kasvattakoon kuten haluaa. 

Virvottiinko teillä?