Havaihduin aamulla hämärässä sänkyni vieressä öhkivään tyttäreen. Kippasin neidin väliimme nukkumaan ja hänen nukahdettua erehdyin katsomaan kelloa; 03:10. Voi aamu! Itse pyöriskelin sängyssä ja katselin nukkuvaa tytärtä ja miestä. Tavan parivaljakko, ei muuta voi sanoa.
Aamu alkoi sitten klo 07:15 muutaman epämääräisen kitinähavahtumisen jälkeen. Jep. Voitte kuvitella kuinka paljon nukuin kolmesta (tai paremminkin neljästä) eteenpäin.
Ei auttanut. Aamupalaa lapsille; sillä myös mahasta tuli ilmoitus ruokahalusta.
Aamukahvin jälkeen rauhaiseloa muutama tunti,kunnes tyttö päätti että nyt on isän aika herätä. :) Tässä vaiheessa kuvittelin ottavani univelkaa takaisin, mutta lisäkahvi vei voiton.
Likka ja mies ulos. Minä raivosiivosin sisällä, tein ruokaa, raparperikiisseliä ja vohveleita. Välissä ruokin ja nukutin lapsen ja ripustin pyykit.
Tuntuu, etten ollut istunut lähes lainkaan.. Hetkeksi pitkälleen; ja mitä muuta voikaan odottaa -lapsi herää iloisena. Oih.
Välipalaa ja ulkoilua. Mies töihin. Ruokaa ja lisää ulkoilua. Iltapalaa ja extempore sauna päälle. Saunominen lapsen kanssa ja nukutus.
Kuulostaako tylsälle? Tapahtumarikkaalle? Päivä oli melkoisen keskiverto. En ehtinyt edes kuvata tyttöä peltorit päässä kun leikkasin ruohoa. Enkä kun nautimme vohveleita kermavaahdolla koko perheen kera.
Ehkä huomenna. Tosin ilman vohveleita ja peltoreita.
Nyt elokuvaa ja unta. Väsyttääkin vietävästi.
Ps. Tyttö on tänään 1v 5kk!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti