Rinnat, tissit, hinkit, meijeri, kannut.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Aika ajoin lehtien ja netin palstoille nousee kohu imetyksestä. Imetyksestä kotona, kylässä ja julkisella paikalla. Itse en ole koskaan pitänyt imetystä mitenkään ihmeellisenä asiana -lapsi saa ravintonsa. Luin erästä kirjoitusta imetyksestä, jota kommentoitiin melko kovin sanoin. Yhden mielestä imetys saisi tapahtua vain kotona, neljän seinän sisällä piilossa katseilta.
Itse olen julki-imettäjä, jos sellaiseksi voi ketään tituleerata. Olen äiti, kuka ruokkii lastaan hänen ollessaan nälkäinen. Olin sitten kotona, kylässä, kahvilassa tai marketin parkkipaikalla. Huomaan, että osa ihmisistä vaivaantuu, eritoten miespuoleiset. En kuitenkaan anna sen häiritä. He voivat kääntää katseensa, minä en siirry. Ei minulla ole mitään erityistä periaatetta,minkä vuoksi en siirtyisi, en vaan viitsi. Tyttö syö joskus pitkään, erityisesti iltaisin ruokailut ovat maratooneja. En halua linnoittautua makuuhuoneeseen. Ja hei come on -ne on vaan tissit!
Jos joskus minulle suodaan lisää lapsia niin ehkäpä sitten ajattelen toisin. Onhan silloin toinen lapsi jaloissa pyörimässä ja "häiritsemässä". Ehkä silloin makuuhuoneen rauha on positiivinen asia. Kuka tietää. Nyt kuitenkin imetän lastani missä haluan, eikä kukaan onneksi ole kommentoinut asiaa negatiiviseen sävyyn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti