Jo alusta lähtien joku on aika ajoin kysynyt koska menemme naimisiin. Kysely alkoi jo ensimmäisellä vierailulla sukulaisten luona. Kun ilmoitimme pikkuisen tulosta niin kyselyt lisääntyivät niin sukulaisten ja ystävienkin taholta. Lisääntyivät ja lisääntyivät, kunnes ne alkoivat tuntua painostukselta. Raskauden edetessä kävi selväksi ettei sormuksia vaihdeta ennen lapsen tuloa. Lapsi syntyi ja perhe kasvoi. Ristiäisten lähestyessä "hienovaraiset" vihjailut alkoivat jälleen. Ristiäisten jälkeen kuulin jopa omalta siskoltani, että hän odotti meidän menevän naimisiin samalla. Olin kuin halolla päähän lyöty.
Nyt on talo ja elämä hieman tasottunut. Eräs ihminen kuitenkin jaksaa huomautella sormuksien puuttumisesta. Olen edelleen ihmeissäni kuinka sormuksien puuttuminen tuohduttaa jotakuta. Tuo pieni ihana ihminen ja yhteinen talo sitovat meitä. Meidän perhe on tälläinen, ottakaa tai jättäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti