Lapset ja facebook

Toiset vanhemmat kirjoittavat statuspäivityksiä lapsiensa aikaansaannoksista, toiset julkaisevat kuvia, toiset eivät mainitse sanallakaan perheenlisäyksestä. Kukin tavallaan.

Puolisoni kanssa teimme "periaatepäätöksen" olla laittamatta kuvia tyttärestä facebookiin. Kieltämättä on minua kutkuttanut laittaa jokin "päälakikuva" aka lapsi sylissä kasvot minuun päin ja tyttärestä näkyy vain tyyliin päälaki. Kuitenkin, miksi tekisin niin? Tiedän lapsemme olevan sievä, jopa kaunis. Pirteä touhuilija (kunhan oppisi ensin pääsemään liikkeelle). Joskus kirjoitan statuspäivitykseen jotain lapsemme aikaansaannoksista mm. kääntymisistä tai hyvistä yöunista.

Viime aikoina minua on alkanut jopa ärsyttää ystäväni kuka kirjoittaa heidän pikku kullannuppunsa jokaisesta liikkeestä. Ehkä luen päivityksiä liian vertailevaan sävyyn. Meidän pieni ei käänny vielä selältä mahalle, hän kääntyy. Hän nukkuu yöt läpeensä ja monen tunnin päiväunet ulkona. Hänellä on rytmi. Sanomattakin taitaa olla selvää, että meillä ei ole! Tai on,meillä herätään kuudelta, valvotaan tunti ja käydään päiväunille. Siihen se rytmi sitten loppukin. Yöpuulle meno jokailtaisen huutokonsertin saattelemana saa väkisin ajatuksen mieleen -Onko lapsessani jokin vika?

Kuitenkin armoa. Hän on pieni vauva, kolmepuolikuinen. Odottaako itse tai toiset vanhemmat että tuon ikäisellä olisi huimia taitoja? Miksi me vanhemmat vertailemme lapsiamme? Todistaaksemme itsellemme olevamme erinomaisia ihmisiä, jotka saivat tuon pienen ihmisen maailmaan erinomaisilla geeneillä. Puuh.

Minua väsyttää, vaikka pikkuisemme nukkuikin viime yönä seitsemän tuntia. Aamulla hän valvoi tunnin ja nyt nukkuu kolmatta tuntia. Uskomatonta, joskus näin.