Vaiheesta toiseen

Kuten kaikki pikkulapsien vanhemmat tietävät, on elämä vaiheesta toiseen siirtymistä. Vauvat itkevät, se vaihe menee ohi. Opetellaan uusia juttuja ja kiukutellaan, sekin on vain vaihe. Kinastellaan ja uhmaillaan, vaihetta sekin. Yksi vaihe loppuu ja toinen alkaa.

Meillä alkoi uusi vaihe elämässä, kun leppoisa kotiarki muuttui työ- ja päivähoitoarjeksi. Kolmatta viikkoa mennään ja pullantuoksuinen perjantai-viikonloppuäiti on löytynyt. Työpäivien illat menevät hujauksessa väsyneiden lapsien kanssa. Yöt ovat vaihtelevia. Tiedän, että vaihetta tämäkin on. Ei mene kauan kun lapset tottuvat ja yöt paranevat. Siihen asti nukutaan puolet yöstä lastenhuoneen lattialla.

Päivähoitomatkat taittuvat kävellen tai no juosten :D

Vaikka aamut ovat hektisiä, yritän olla kiirehtimättä. Eniten yritän välttää kiireen esiintuomista lapsille. "Äidillä on nyt kiire, Äiti on myöhässä" Ei, sitä en halua sanoa. Enemmin laitan oman kellon aikaisemmin kilisemään, jotta ehdin. Ja tosiaan klo 5:45 herätys toimii meikäläisellä, koska minä tarvitsen kiireettömän kahvihetken aamuun.

Päivähoitoarki on alkanut vallan hyvin. Päivähoitoon juostaan (paitsi silloin kun yritän itse lähteä pyörällä töihin, silloin kinastellaan kuka istuu kyydissä kun talutan pyörää) ja hoitoon jäädään hymyissäsuin, itkuitta. Esikoinen saattaa tokaista, että menehän jo nyt.
Pitkät viikonloput (pe-su) ovat todellista arjen luksusta. Silloin panostetaan ruokaa ja yhdessä oloon. Tehdään niitä asioita, mitä ei arkena tehdä.

Viime perjantai vähän parempi sosekeitto. :)

Tälläinen vaihe meillä, tällä kertaa. Kiiruhdetaan hitaasti seuraavaan :)