Meidän vuosi 2015

Suunnataan hetkeksi katseet menneeseen ja muistellaan mennyttä vuotta. Vuoteen mahtui suuria tunteita ja paikka paikoin vuosi tuntui todella raskaalle. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja elämä kantaa.

Vuosi sitten en olisi uskonut, että maaliskuussa menetän ystävän, yhden elämäni tukipilareista. Aston-koiranen siirtyi taivaankotiin enkeleitä vartioimaan. Suuri suru valtasi elämän ja pitkään olin kuulevinani koiran tassujen rapiaa.

 

Rakas kummityttöni syntyi huhtikuussa ja ristiäisiä vietettiin muutama kuukausi sen jälkeen. Lahjaksi neito sai perinteisemmän kummilahjan lisäksi trikoo/fleecepeiton päiväunia varten.

Kesä vietettiin kotona lähes koko oheen voimin ja elämä alkoi helpottaa lasten kanssa. Kesällä nautittiin yhdessä olosta ja tehtiin vähön remonttia.
Elokuussa vietettiin Ellin ja Ainon 2v synttärikekkereitä grillibileiden merkeissä. Syyskuussa ihmettelin työhönpaluuta.

Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa! Marraskuun lopussa Hulda tuli taloon ja ihmeteltiin elämää pikkukoiran kanssa. Joulu vetettiin maalla, puolison sukutilalla isovanhempien luona.

Vuosi vaihtumista juhlittiin siskon luona syöden ja sanoen. Serkun leikkivät keskenään ja me aikuiset nautittiin toistemme seurasta. Poikkeuksellisesti muutama rakettikin ammuttiin taivaalle.

Hyvää vuotta 2016!

Linnoituksen joulumarkkinat

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä Linnoituksen joulumarkkinoita. Meillä on ollut tapana käydä markkinoilla aina mahdollisuuksien mukaan ja tänä vuonna meinasivat markkinat jäädä välistä lapsen sairastelujen vuoksi. Onneksi vanhimmainen oli terve ja piipahdin hänen kanssaan tunnelmoimassa joulua. Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten suurta kuvasaalista on turha odottaa.


Joulumarkkinoilla tunnelma on jouluinen väkisinkin. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja vaikuttavat rauhallisen onnellisilta. Itsekin unohdin työkiireet hetkeksi ja keskityin nelivuotiaan kanssa ihastelemaan eri tuoteryhmien tarjontaa.

Kuva Tiina Talonpoika

Tällä kertaa lainaan kuvan serkultani Tiinalta (joka muuten ottaa huikean hyviä kuvia). Katsokaa ja ihastelkaa Joulumarkkinatunnelmaa :)

Synkät kadut

En yleensä valita säästä, sillä koen sen turhaksi. Mutta nyt alkaa synkät kadut riittää. Kaipaan lunta ja valoa. No olisi edes pientä pakkasta ja aurinkoa. Sekin kelpaisi. Ikuiselta tuntuva kurakeli ja pimeys tuntuu kurjalle, mutta ei onneksi vie joulun odotuksen iloa.

Tällainen näkymä oli eilen iltalenkillä. Oikeasti, katsokaa! Vettä, vettä  ja vettä. Kuraa ja märkää. Synkkää ja pimeää. Valoa kiitos :)

Ps. Joko saa toivottaa Hyvää joulun odotusta asiakkaille?

Joulun askareet

Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Rakastan joulua! Sen tuoksuja ja makuja. Valmistelua ja rauhallisuutta. Itseasiassa parhaimmistoa on joulun fiilistely! Kynttilät, joulutortut, glögi. Lahjat hankin pääasiassa aina etukäteen, pitkin vuotta, kun jokin sopiva lahja tulee vastaan. Inhoan hankkia lahjoja kiireessä hätäisenä.

 

Meidän perheen ja läheisten joululahjat ovat itseasiassa jo hankittu. Vain paketointi uupuu. Taidankin tänä iltana lasten mentyä nukkumaan, levittää joulupaperit ja aloittaa paketointiurakan. Kaveriksi kuppi kuumaa ja fiilistely saa alkaa.

Joulukoristeita meille ei tänä vuonna tulekaan, jouluvaloja lukuun ottamatta. Koira on yksi syy ja toiseksi vietämme joulun mummolassa. Jouluvalot ja kynttilät kuuluvat kuitenkin (lähes) vakiovarustukseen eikä niitä ilman voi olla. Valopalloja olen miettinyt jo muutaman vuoden, koskaan niitä ostamatta. Olen aina jäänyt miettimään niiden hankintaa, kun ne tuntuvat olevan niin suosittuja (ja löytynyt joka kodista). Toisaalta miksi välittää jos itse tykkää..?

Kuva googlesta (sisustusunelmia blogin kuva)



Uusi perheenjäsen

Meidän perhe menetti maaliskuussa rakkaan perheenjäsenen, Astonin. Perheemme tuntui vajavaiselta, koiran kokoinen paikka oli vapaana. Kyseessä ei koskaan ollut "vaan koira". Kyse oli aina perheenjäsenestä, kenet aikoinaan otin lapsen korvikkeeksi. Ja äkisti hän oli poissa.

Suru väistyy hiljalleen, mutta kaipuu ja haikeus jää. Muistot siivittävät elämää ja hymy nousee takaisin suunpieliin. Ei toista samanlaista tule. Suuret saappaat ovat seuraajalla täytettäväksi. Vanilla´s Honey Piece of Love, tuttavallisemmin Hulda, muutti meille vajaa kaksi viikkoa sitten. Perheemme oli jälleen kokonainen. Puuttuva palanen loksahti paikalleen. 

 

Hulda, 9vkoa on hurmaava yksilö. Toki pentumaisen rakas ja rasittava. Hurmaava Hulda <3

 

Edit. Ja Hulda tosiaan on Suomenlapinkoira.

Heippa Hei marraskuu!

Voi veljet! Minne tämä aika menee? Tuntuu,  että vastahan oli syyskuu ja palasin töihin. Nyt joulukuu kolkuttelee jo ovella! Ruuhkavuodet todellakin. Jos vauhti kiihtyy sitä mukaan kun lapset kasvavat niin mä en muutaman vuoden päästä kestä enää perässä.

Meidän marraskuu oli pelkkää sairastelua tai siltä se ainakin tuntui. Mutta hei jotain ihanaakin, uusi perheenjäsen Suomenlapinkoira Hulda (kuvia instasa @railamarjaana) muutti meille perjantaina ja rytmittää meidän arkea nyt uudella lailla. Mä lomailen tämän viikon ja hemmottelen kerrankin itseäni jos jokinlaisin hoidoin :)

Tietotekniset ongelmat jatkuvat, mutta toivottavasti joulupukki ratkaisee tämän ongelman.  Siihen asti joudutte valitettavasti tyytymään kännykkäpostauksiin :(

Ihanaa tulevaa joulukuuta. Muistakaa avata joulukalenteri :)

Ruudun äärellä

Hei, hei, Täällä ollaan!
Ikävä ja sitkeä keuhkokuume kaatoi tämän naisen petiin ja todella huonoon kuntoon. Ei tullut blogia päiviteltyä saati luettua toisten blogeja. Pelkkä arkiaskareiden teko oli työn ja tuskan takana. Mutta onneksi kolmen viikon sairastaminen alkaa olla nyt ohi ja pääsin palaamaan työhön.


On muuten huippua kun sairastaa ja lapsilla on hoitopaikka! Kauhunsekaisin ajatuksin kuvittelin, kuinka ihmeessä olisin sairastanut jos olisin ollut kotiäiti! APUA! Ei olisi toiminut, ei niin mitenkään.


Täällä siis ollaan ja postaustahti paranee, lupaan!