Arjen sankari

Mies aloitti työt viikko sitten, vauvojen ollessa lähes kuukauden ikäiset. Voi kuinka jännitin arjen alkamista ja yksin selviämistä. Onneksi esikoisella on perhepäivähoidossa hoitopaikka, 15päivää kuussa. Vaikka hoitopaikka onkin, niin hoitoon vieminen ei ole se yksinkertaisin juttu. Ei kun aamutoimissa on kolme alle kaksivuotiasta; kaksi vauvaa ja uhmaileva taapero. 

Moni voisi kuvitella, että aamutoimet kolmen kanssa ovat helppo juttu; taapero on omatoiminen ja vauvat nyt ovat vauvoja, helppoja hoitaa ohimennen. Toki ovathan vauvat melko helppoja, syövät ja nukkuvat. Taapero syö itse ja pukeekin kun sille päälle sattuu. Silti, kolmen valmistelu kun dead line ehtiä hoitopaikkaan ajoissa. Voin kertoa, että kun selviää aamuista ajoissa, ääntä korottamatta ja hermoja menettämättä, voi sanoa itseään Arjen sankariksi. Sellaiseksi koen itseni jokaisena hoitopäivän aamuna.

Enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa viedessäni esikoisen hoitoon miehen ollessa aamuvuorossa töissä. Esikoinen lähtee hoitoon mielellään ja onkin oikein reipas. Toki hoitopäivät ovat väsyttäviä, mutta niitä ei ole montaa kuukaudessa. Hoidossa Iida saa erilaista huomiota kuin kotona ja kotona olevat vauvat saavat äidiltä täyden huomion. Ja äitikin saa hetken levähtää, jos vauvat sattuvat olemaan samassa rytmissä..

Ennen kuin ehditte kysyä, niin miehen ollessa iltavuorossa tai vapaalla on Iidakin kotona. Kuten mielestäni pitääkin :)

Malttamaton hoitolainen. Päällä siskon lapsilta peritty Remun vk-puku, Kavat kengät myöskin siskon lapsilta, fleesehattu ja hanskat Jonathanilta. Alla vielä Reiman fleesepuku. Näillä tarkenee.

Kärryt. Easywalkerit ovat kaksosten menopelit. Esikoiselle ostin Bumpriden seisomalaudan.