Tuntuu, että tämä kuukausi on hujahtanut ohi. Ollaan jo kuun puolessä välissä vaikka tuntuu alkukuulta.
Isä pakkasi eilen tyttären autoon ja lähtivät mummolaan yökylään. Töitä kotiin tultuani koti oli tyhjän autio, vain koira vastassa. Ihan kuin joskus sinkkuaikoina. Siivousta, koiran ulkoilutusta ja sohvalla koomailua. Tätä oli minun iltani. Isäihminen soitteli kuulumisia; Tytär nautti isovanhempien huomiosta ja olikin “hauskuuttanut” heitä näyttämällä kuinka hyvin makaronilaatikko maistuu. Oli maiskutellut syödessään ja hymissyt. Isovanhemmat olivat yllättyneet kuinka hyvin tyttö syö itse. Ilta oli jatkunut rauhallisissa merkeissä ja tyttö oli nukkahtanut hyvin (ja herännyt kuudelta - sen äidin herätyksen 5.15 sijaan)
Tänään pesue kotiutuu, myöhään luultavasti, mutta kuitenkin. Ihanaa saada perhe kokoon. Ikävä iskee näinkin vähästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti