Viikonloppu

Ansaittu viikonloppu on koittanut ja ensimmäisestä työviikosta on selvitty kunnialla. Aloitin työt maanantaina ja isä-ihminen on ollut pikkuisen kanssa kotona. Alkuviikon olivat mieheni vanhemmat apuna, kun olohuoneen remontti piti saattaa loppuun aka laittaa katto paikalleen. Keskiviikosta eteenpäin olivat isä ja tytär sitten ihan kahdestaan ja hienostihan se pärjäsivät. Pari kertaa tyttö nukahti päiväunille isin kainaloon - ja tätä ihanuuttahan ei sitten äidin kanssa voinut tehdä! Ehkäpä se onkin isin ja tyttären välinen juttu, mihin ei äitiä mukaan huolita.
Kuitenkin. Kaikenkaikkiaan viikko meni todella hienosti. Itse olin iltaisin paljon virkeämpi ja koen antavani lapselle enemmän kuin kotona ollessa. Vaikka vihaan sanaa laatuaika, niin ehkäpä illat ovat juuri sitä. Kellossa voi kuitenkin ääni muuttua kun ulkopuolinen hoito alkaa. En halua manata, mutta pelkään hampaiden kiristelyn alkavan silloin. Kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja ulkopuolisella hoidossa oleva pieni lapsi. Kuinka joku ulkopuolinen osaisi hoitaa lastamme yhtä hyvin kuin me?
Jätetään suuremmat pohdiskelut nyt taka-alalle, murehditaan sitten jos murehdittavaa tulee.
Ihanaa viikonloppua!