On niin paljon kerrottavaa. Monta kertaa olen istahtanut koneen ääreen kahvikupin kera valmiina päivittämään kuulumisia, mutta joka kerta.. Tyttärellä tuntuu olevan joku ylimääräinen aisti jolla huomataan blogihetken koittaneen. Joo on siis jäänyt.
Ensin lapsesta: yöt ovat vaihtelevia, eritoten kun kävelyä harjoittelaan kovasti, ajoittain pitkin öitä. Toivottavasti ensi yönä saisi jo nukuttua, viime yön viisi iloista herätystä eivät tehneet äidistä yhtä iloista. Tiedän, että ystävän perheessä eletään samaa vaihetta ja se hiukan lohduttaa. Ja onneksi minulla on ihana mies, kuka iltavuoropäivinä/vapaapäivinä suo minulle päiväunet. Sekös on poikaa!
Puuh. Remontti. Edistyy hitaasti edellä mainitus kävelevän termiitin vuoksi. Päiväuniaika on yleensä vaihtelevan pituinen ja siinä ajassa joko ehtii tehdä remonttia eteenpäin, tai kuvittelee vain. Tilanne on, että tapetit on revitty ja pinnat tasoitettu. Huomenna pohjamaalia pintaan ja ylihuomenna tapettia ja maalia. (Kumpihan kannattaa tehdä ensin; tapetti vai maali?)
Tyttären huoneeseen tavoittelen rauhallisen harmoonista tunnelmaa, jota sävytän sopivan iloisilla pöllöillä. Kyllä pöllöillä. Olen pöllöhullu. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kuvia projektista tulossa myöhemmin.
Väsyttää. Vali, vali. *hymähdän ja hymyilen* Ei ole syytä valittaa, ei oikeasti. Kello on hieman yli seitsemän ja lapsi nukkuu. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Pitäisiköhän syödä,vaikkei kyllä maistuisikaan.
Mukavaa maanantaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti