Touhutyttö

Touhutyttö -sitä tyttäreni todella on. Iidan otti ensimmäiset askeleet tukea vasten reilu pari viikkoa sitten. Paikallaan tytär ei ole sittemmin ollutkaan. Kolme päivää sitten taaperokärryn todellinen tarkoitus löydettiin ja nyt meno on lähes pitelemätöntä. On uskomatonta, kuinka nopeasti lapsi oppii uusia asioita! Koordinaatio ja tasapaino parantuvat joka hetki. Onneksi tyttö on harkitseva ja toistaiseksi kuhmua suuremmilta vaurioilta on vältytty. (Nyt kun sanon näin niin tänään varmasti kolahtaa kunnolla..)
Kävelyharjoitukset ovat tehneet öistä (mitkä muuten välillä ehtivät jo korjaantua kunnolla nukutuiksi) risaiset. Viime yönä herätyksiä oli ennätykselliset kuusi ja väsymys painaa. Toisaalta, kun nyt harjoittellaan kävely niin kohta nukutaan taas.. Jos jotain positiivista niin päiväunet ovat pidentyneet! Aamu-unet ovat puolitoista tuntia ja iltapäivällä/päivällä samanlainen mokoma. Alkuillasta puolen tunnin torkut auttavat jaksamaan iltapuuroon asti. Kun lapsi nukkuu -mitä tekee äiti? Repii tapettia ja tekee pintaremonttia.. lepääminen onkin yliarvostettua.. Huomaan vasta iltapäivällä (kun pysähdyn) olevani todella väsynyt. Sitten nukutaan molemmat
Minulla oli huoli, että ehtiikö tytär oppia kävelemään ennen päivähoitoon lähtemistä, mutta tuntuu ehtivän. Jälleen yksi huolen aihe pois päiväjärjestyksestä. Minulla on kotielämää enää kuukauden päivät ja sitten mamma siirtyy työelämään ja isä jää lapsen kanssa kotiin. Pakko todeta, että pientä kriisin poikasta olen saanut tästäkin..mutta eiköhän se siitä. Onhan siihen vielä kuukausi..(ja sehän on pitkä aika?)
Puuh. Nyt aamupalaa ja taidanpa neuloa hetken. Vai pitäisikö repiä tapettia?