Hell No Kitty

Kun Iida syntyi tein anopille, ystäville ja lähes tulkoon kaikille selväksi, että meille on hello kittyä turha tuoda. Turha ostaa kun en pitäisi niitä kuitenkaan. No kuinka kävi? Anoppi toi ensi visiitillään Hello Kitty kassin tykötarpeineen, ikää Iidalla oli tuolloin reilun viikon. Say no more.

Kun Iida opetteli kävelemään ja taaperokärry tuli tarpeelliseksi, meille muutti kaveriperheestä Brion taaperokärry Hello Kitty kuosilla. Suostuin tähän sillä Kittyt ovat pienet, lähinnä vain vaaleanpunainen kärry siis :)

Lapsen kasvaessa löysin muutaman paidan pienellä Kittyllä, jotka hyväksyin. Pääväreinä olivat siis tummanharmaa ja toisessa valkoinen. Peruskivoja paitoja siis, vaikka olivatkin Kitty paitoja :D

Iida lähentelee kahta ikävuotta ja rakastaa eläimiä, erityisesti kissoja. Eläinrakkautta täydentää rakkaus koneisiin, traktorit ja muutkin koneet. Ihanat!
Kissarakkauden kirvoittamana hellyin ostamaan tyttärelleni Hello Kitty yöpuvut. Miksi? Tytön silmät syttyivät kun hänen näki Kitty yökkärimekon. Tuota mekkoa onkin pidetty ahkeraan ja siitä on muistettu kertoa niin mummille kuin kummillekin. Suloista :) 
Siltikään en lämpene kaikelle Hello Kittylle, itse valittu on kai paras edelleen ;)

Hieman väsynyt taapero.