Arki. Monet pitävät arkea tylsänä ja kaipaavat elämään lisämausteita. Kalenteri tupataan täyteen monenlaista menoa ja tapahtumaa. Minä rakastan arkea. Juuri sitä arkea ettei mitään ihmeitä tapahdu.
Ennen sairastelua meidän arjessamme oli rytmi. Nyt kun sairastelut ovat mennyttä aikaa, niin on rytmikin. Tai tavallaan onhan meillä rytmi; aamupäivän unet, lounas, unet, välipala yms. Mutta silti. Aiemmin lapsi nukahti yöunille 19.30, nyt virkkusilmäinen lapsi valvoo kymmeneen. Huokaus. Se siitä omasta ajasta. Tai omista unista, kun rauhattoman yön jälkeen aamut alkavat viiden-kuuden aikaan. Pitäisi ajatella, että tämä on vain vaihe mikä kestää aikansa ja sitten helpottaa.
Lapsi nukkuu aamun ensimmäisiä päiväuniaan (ja tosiaan kello on 7! voitte kuvitella, mihin aikaan meillä on herätty). Äidille kuppi kahvia ja aamupalaa. Uuteen päivään!
Aurinkoista päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti