Lapsen saaminen herättää uudenlaisia tunteita. Rakkaus tuntuu syvemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Läheisyys saa uuden merkityksen. Uni tai sen puute on käsinkosketeltavaa. Lapsen synnyttyä kaikki muuttuu. Viisasta siskoa lainatakseni: Äitiys on rakkautta ja raivoa, iloa ja pelkoa, onnistumisia ja pettymyksiä itseensä ja paljon, paljon muuta.
Myös pelko on saanut uudet mittasuhteet. Itselläni alkuvaiheen pelko lapsen menettämisestä oli hormonimyrskyn aikaansaamaa. Lapsen ollessa viisikuinen ja hänen sairastuessaan ensimmäisen kerran pelko nosti päätään. Tauti itsessään ei ole vakava, mutta siihen liittyvät "lievät"oireet.. Yskiminen ja yskänpuuskan nostattama lima, nostivat tukehtumisen pelon ja pelon lapsen menettämisestä ihan uusiin lukemiin. Rehellisesti -tuon limaoksennus-kohtauksen jälkeen soitin hysteerin itkupuhelun miehelle töihin. Onneksi hän onnistui rauhoittelemaan minua, mutten suostunut menemään nukkumaan ennen kuin hän lupasi kotiin tullessaan heti käydä katsomassa tyttöä.
Jep, tiedetään. Lapset sairastavat. Yskivät, ovat tukkosia ja kuumettakin tulee ja menee. Ehkä ensimmäisten kertojen tuleekin olla pelottavia, olkoon kyse lapsen sairaudesta, synnytyksestä tai mistä vaan..
Jotain positiivistakin - lapselle on tullut yörytmi. Iltaunet tulevat seitsemän-puolen kahden aikaan, viimeistään kahdeksalta. Mikä parasta, hän nukkuu pitkiä pätkiä. Tämä tietää minulle ja miehelle omaa aikaa iltoihin ja hyviä yöunia. Toivottavasti tämä vaihe kestäisi :)
Aurinkoista päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti