AIka hujahtaa nopeasti. Ensin on maanantai ja sitten seuraavassa hetkessä on jo keskiviikko ja perjantai. Huh. Päivät todella menevät ohi, sitä samaa turvallista rataa. Poikkeuksen päiviin teki kuitenkin viime sunnuntai, jolloin meillä juhlittiin nimeä. Rakas tyttäremme kastetiin ja nimeä juhlittiin tarjoiltavien kera. Näppäränä äitinä tekaisin vieraille kiitoskortit, joissa oli valokuva ja kiitos, lapsosen nimellä varustettuna.
Olen kyllästynyt. Ei en lapseen, en mieheen enkä koiraan. Vaan vartalooni. Toki onhan se palautunut synnytyksestä melko hyvin ja paino on pudonnut lähes lähtölukemiin, mutta silti.
Kerrankin tarjoukset osuivat oikeaan kohtaan ja sain ostettua paikallisesta Anttilasta Suunnon M1-sarjan sykemittarin. Minulla on aikaisemmin ollut Polarin mittari, mikä oli hyvä ja kannustava (ja sitten mittari hajosi). Nyt on siis uusi mittari ostettu ja asennettu käyttövalmiuteen. Ei, tarkoituksenani ei ole aloittaa laihdutusta, vaan lähinnä liikkua hyvällä sykkeellä ja katsoa mitä suuhun laittaa. Vielä kun univelan saisi kuriin, jotta makeanhimo helpottaisi. (Mikähän siinä onkin, että väsyneenä ja uupuneena makea maistuu?)
Löysin sun blogin :) Löysin tänään aiemmin myös oman vanhan blogini, jonka päätin elvyttää. Jospa saisin kirjoiteltua :D
VastaaPoistaIntoa kuntoiluun, se on varsin hauskaa. Mäkin oon nyt innostunut vaunulenkkeilemään ja Kape tykkää tietty myös. Kohta toi Sveitsikin on lumeton, niin pääsee lenkkipoluille :)