Oloni oli hieman haikea sulkiessani sinkkukotini ovea. Samassa haikeuden hetkessä hymy nousi huulilleni, minä lähden kotiin. Meidän kotiin.
Tässäpä sitä ollaan -lähes kahden kuukauden jälkeen istun omalla sohvallani ja koira nukkuu vieressä. Mies tulossa kotiin. Hän kysyi olisinko vuosi sitten olevani tässä tilanteessa: En todellakaan olisi. En olisi uskonut olevani näin onnellinen, enkä olisi uskonut puolen vuoden jälkeen muuttavani yhteen.
Olo on seesteinen ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Uskon saaneeni elämääni jotain upeaa.
Aurinko paistaa ja olo on positiivinen. Yhteinen elämämme uudessa kodissa alkakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti