Istun sohvalla ja katselen ympärilleni. Kaunis koti, viimeistelyä vaille valmis. Lapsi nukkuu tyytyväisenä. Koira tuhisee. Mies on saunaillassa. Minä istun sohvalla ja mietin kuinka onnekas olen.
Harha-askelien jälkeen sain tämän onnen. Onnen jonka jaan parhaan miehen kanssa. Onnen josta syntyi pienenpieni tyttö. Oma koti. Terveys. Työ.
Väkisinkin hymyilyttää. Nyt nautitaan, asiat ovat hyvin.
Kun itsellä on asiat hyvin, jaksaa auttaa muita. Oletko ajatellut kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä ja lapsemme ovat terveitä? Minä olen.
Mitä sanoisit ädille, jonka lapsi on kuolemansairas. Kirjaimellisesti taistelee hengestään.
Minä en tiedä. Kaikki sanat kuullostavat teeskentelyltä ja tyhjiltä. Miten mitkään sanat voisivat helpottaa äidin tuskaa? Pelkoa, että lapsi kirjaimellisti kuolee käsiin.
"Jaksamista vaikeisiin hetkiin" -kuullostaa teennäiseltä. Mitä sanoa kun mitkään samat eivät riitä? Halata voisin.
Olkamme kiitollisia ja eläkäämme tässä hetkessä. Katsokaan ympärillenne ja nauttikaa siitä mitä teillä on. Koskaan kun ei elämästä tiedä.
Kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti