Kävimme ystävän kanssa grillillä ja järkytyimme pahanpäiväisesti.
Tilattuamme omat ateriamme, grillille saapui äiti kahden tyttärensä kanssa. Perheen miettiessä tilaustaan, en voinut olla kiinnittämättä huomiota heidän ulkomuotoonsa.
Äiti oli perussuomalainen; 160senttinen ja pyöreä. Tyttäret (arviolta 10-12v) olivat "perineet" äidin ulkomuodon; lyhyitä ja paksuja.
Järkytyksestä en tiennyt itkeä vai nauraa. Lisäjärkytystä aiheutti vanhemman "pikkuneidin" tilaus -samanlainen hampurilainen kuin minulla. (Ja minä syön tuon hampparin isoon nälkään.)
IIK!
Autossa pohdimme ystävän kanssa maailman menoa. Ei ole ihme jollei kouluruoka maistu miltään, onhan se perusruokaa eikä hampurilaisia. Totesimme yhteen ääneen ettei meidän lapsuudessa käyty hampurilaisille tai pizzoilla kuin todella harvoin. Meidän lapsuutemme yhteiset iltaruokahetket ovat nykylapsille outo asia. Jokainen hamuaa kaapilta einespizzaa ja mikrottaa sen nälän tulen. Kukaan ei kontrolloi syömistä eikä ruoka-aikoja. Osaavathan nämä vapaankasvatuksen tuotokset itse päättää mitä syödä, mihin aikaan menevät nukkumaan jne.
(pudistelee päätään)
Minulla on vakaa aikomus kasvattaa lapseni kuten minut on kasvatettu. Vanhemmille ja muille ihmisille ei haistatella, ruoka syödään ruoka-aikaan ja nukkumaan mennään kun sanotaan. (Tähän muutamat Äiti-ystävät) sanovat "sano sitten kun sinulla on omia lapsia". Kyllä sanonkin. Periaatteeni ovat ja pysyvät. En käsitä miksei minulla ole oikeutta omiin kasvatusmielipiteisiinä kun MINÄ EN OLE ÄITI! Minut on varustettu terveellä järjellä ja ammatin tuomalla tietotaidolla. En tarvitse synnytys-kokemusta voidakseni ilmasta mielipiteitäni.
En tule neuvomaan kuinka sinun tulisi kasvattaa lapsesi, ihmettelen vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti