Tuntuu etteivät omat sanat riitä kertomaan. Hymyilen vain.
Viikonloppureissusta en osannut odottaa muuta kuin siskon, siskon miehen ja siskontytön näkemistä ja ajanviettoa heidän kanssaan. Yllätyin todella positiviisesti -kaikki meni vaivattomasti ja helposti. Ei vaikeita tilanteita eikä puheenaiheiden puutteita. Muun otin seikkailuna. Yllätyin hänestä ja itsestäni. Voivatko asiat todella mennä näin?
Yllättäviä sanoja ja kysymyksiä esitettiin, joista menin hämilleni. Hän ei kommentoinut asiaa. Olenko todella menossa tuohon suuntaan? Olenko todella? Hetkeksi päästän ajatuksen valloilleen ja näen itseni tulevaisuudessa -- tulevaisuudessa, josta on yleisellä tasolla puhuttu. Hymyilen ja sydän muljahtaa. Voiko tämä olla todellakin minun elämääni?
"Now I've had the time of my life
No I never felt like this before
Yes I swear it's the truth
and I owe it all to you"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti